sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006
Rajansa kaikella
En ole tottunut, että maaseudulla (tai no, Orivesihän on kaupunki kyllä...) naapurit olisivat niin lähellä, että pihalla pyöriessään tarvitsisi miettiä, kuka näkee ja mistä suunnasta, mitä on tekemässä. Täällä se, että viereistä tietä kulkee ihmisiä, jotka sumeilematta pällistelevät pihaan, tekee olon hieman levottomaksi. No, pelkästään ohikulkiessa pihaan luodut katseet nyt vielä kestää, mutta rajansa on pällistelylläkin. Eilen, kun teimme töitä autotallityömaalla, eräs vanhempi mies pysähtyi tienlaitaan ja jäi siihen rintamasuunta pihaamme päin. Siinä hän sitten seisoa pönötti ja tuijotti tekemisiämme kädet selän takana eikä edes tajunnut lähteä pois, vaikka yritimme välillä tuijottaa takaisin. Sanoisin, että tilanne oli "hieman" kiusallinen.
torstaina, syyskuuta 21, 2006
Sisä- ja oikeusministerit Tampereella
- Ihan niinku mä olisin jonku kuullu sanovan, niinku uutisissa tai jotain, että täällä on joku kokous... mut emmä oo ihan varma, selvensi teinityttö kavereilleen tilannetta Tampereella, kun eilen odottelin bussia rautatieaseman tietämillä. Liikenne oli siinä kohdassa jokseenkin puuroutunutta.
Kyllähän siellä tosiaan EU-kokous onkin ja se näkyy liikenteessä. Poliisit ohjaavat liikennettä ja siitä huolimatta (vai ehkä juuri siitä syystä?) tänäänkin keskustassa vallitsi täysi kaaos. Sain katsella kuitenkin kaikessa rauhassa eväitä syöden, mitä rautatieasemaa vastapäätä olevan hotellin edessä tapahtui. Autoja tuli ja meni poliisisaattueissa. Ketään silmäätekevää en kyllä tunnistanut, mutta eipä minulla juuri ole kunnia tuntea EU-maiden sisä- tai oikeusministereitä näöltä.
Kyllähän siellä tosiaan EU-kokous onkin ja se näkyy liikenteessä. Poliisit ohjaavat liikennettä ja siitä huolimatta (vai ehkä juuri siitä syystä?) tänäänkin keskustassa vallitsi täysi kaaos. Sain katsella kuitenkin kaikessa rauhassa eväitä syöden, mitä rautatieasemaa vastapäätä olevan hotellin edessä tapahtui. Autoja tuli ja meni poliisisaattueissa. Ketään silmäätekevää en kyllä tunnistanut, mutta eipä minulla juuri ole kunnia tuntea EU-maiden sisä- tai oikeusministereitä näöltä.
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
Haamuja vai huonoa tuuria?
Olimme alkuviikon seminaarissa Mustion linnassa. Linnakierroksella saimme kuulla neljästä linnan kummituksesta ja minä ehdin työkavereilleni julistaa, etten usko kummituksiin. Enpä niihin Myttäälässäkään törmännyt, vaikka tiemmä niitä sielläkin piti liikkuman.
Maanantai-iltana istuin itsekseni huoneessani ja luin kirjaa. Sitten jokin rysähti. Ihmettelin, oliko jotain tavaraa pudonnut pöydältä alas vai mistä ääni mahtoi kuulua. Sitten huomasin, että seinällä ollut patteri oli lähtenyt irti kiinnityksistään. Asian tekee kummalliseksi se, että olin juuri samana iltana hieman aiemmin kertonut työkavereilleni myös siitä, kuinka Tukholmaan muutettuani aika alkuvaiheessa seinältäni putosi patteri. Liekö tämä sitten sattumaa ja huonoa tuuria vai onkohan niitä haamuja sittenkin...? ;)
Maanantai-iltana istuin itsekseni huoneessani ja luin kirjaa. Sitten jokin rysähti. Ihmettelin, oliko jotain tavaraa pudonnut pöydältä alas vai mistä ääni mahtoi kuulua. Sitten huomasin, että seinällä ollut patteri oli lähtenyt irti kiinnityksistään. Asian tekee kummalliseksi se, että olin juuri samana iltana hieman aiemmin kertonut työkavereilleni myös siitä, kuinka Tukholmaan muutettuani aika alkuvaiheessa seinältäni putosi patteri. Liekö tämä sitten sattumaa ja huonoa tuuria vai onkohan niitä haamuja sittenkin...? ;)
sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006
Hätäapu
En ole kuollut tylsyyteen työmatkoilla, vaikka mp3-soittimeni kuolikin. Löysin hätäavun kännykkään integroidusta radiosta.:) Sitä kuuntelemalla olen selviytynyt matkoista suuremmitta tuskitta. Tosin totesin perjantaina, että tässä tapauksessa ei ehkä olisi kannattanut unohtaa kännykän laturia töihin. Radion käyttö kuitenkin syö akkua jonniin verran ja akku veteli viimeisiään perjantaina...
Kotinettikin saatiin vihdoin jaetuksi useammalle kuin yhdelle koneelle, joten paistaa se aurinko nettiriippuvaisenkin risukasaan tällä kertaa...;)
Kotinettikin saatiin vihdoin jaetuksi useammalle kuin yhdelle koneelle, joten paistaa se aurinko nettiriippuvaisenkin risukasaan tällä kertaa...;)
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
Le grande catastrophe!
Eilen sattui jotakin, mikä vielä tekee työmatkoistani ikäviä! Kävi nimittäin niin, että mp3-soittimeni rupesi oikkuilemaan.:(( Se ei oikein jaksa pysyä päällä, vaan menee pian päälle laittamisen jälkeen pois päältä ja tulee takaisin päälle itsestään ja menee pois päältä ja... Jokin kontaktihäiriö varmaan, mutta todella fataali bussissa viihtymisen kannalta! Sain musiikin vihdoin soimaan sekä meno- että paluumatkalla tänään, kun tarpeeksi kauan jaksoin yrittää. Onhan se Abban Dancing Queen ihan kiva biisi, mutta kun kuuntelee kymmenettä kertaa sen kahta ensimmäistä tahtia, alkaa jo tuskastuttaa... Onneksi lopulta pidempikin kontakti löytyi eikä tarvinnut viettää koko matkaa painellen virtanappia, olkoonkin, että sitäkään ei tarvittu siihen, että laite tuli päälle.
Iltapäivällä kiitin onneani, että sain musiikin pyörimään laitteessa, ettei tarvinnut kuunnella kahta kevään ylioppilasta. Heitä harmistutti se, että jotkut kehtaavat kysyä, miten ylioppilaskirjoitukset menivät.
- Se on vähän sama kuin kysyis toisen palkkaa, ei semmoista saisi kysellä... tai korkeintaan sillä tasolla, että "saaksä hyvää palkkaa, riittäks rahat bilitykseen niinku yleensä tonikäsillä tytöillä".
- Niin.
- Sitten jotkut kysyy silleen, että "meniks kirjotukset hyvin? Saiks monta ällää?" ja sit mä oon silleen, että ei nyt tullut yhtään ällää, pari jäi aika lähelle, mutta kirjotin eximian paperit - se on se toisiks paras arvosana, ja sitten ne on ihan silleen, että vähänks tyhmä ja vajaajärkinen tyttö.
- Niin no, aattele joskus sillon, kun tommoset vanhat patut on kirjottanu ei ollu niinku muutaku ällä, cee ja aa, et oli niinku vaan tosi hyvät, keskinkertaset ja tosi huonot.
Ja tämä vain jatkui...
Iltapäivällä kiitin onneani, että sain musiikin pyörimään laitteessa, ettei tarvinnut kuunnella kahta kevään ylioppilasta. Heitä harmistutti se, että jotkut kehtaavat kysyä, miten ylioppilaskirjoitukset menivät.
- Se on vähän sama kuin kysyis toisen palkkaa, ei semmoista saisi kysellä... tai korkeintaan sillä tasolla, että "saaksä hyvää palkkaa, riittäks rahat bilitykseen niinku yleensä tonikäsillä tytöillä".
- Niin.
- Sitten jotkut kysyy silleen, että "meniks kirjotukset hyvin? Saiks monta ällää?" ja sit mä oon silleen, että ei nyt tullut yhtään ällää, pari jäi aika lähelle, mutta kirjotin eximian paperit - se on se toisiks paras arvosana, ja sitten ne on ihan silleen, että vähänks tyhmä ja vajaajärkinen tyttö.
- Niin no, aattele joskus sillon, kun tommoset vanhat patut on kirjottanu ei ollu niinku muutaku ällä, cee ja aa, et oli niinku vaan tosi hyvät, keskinkertaset ja tosi huonot.
Ja tämä vain jatkui...
maanantaina, syyskuuta 11, 2006
Asem ja minä
- Ethän sää mahdu sinne sekaan ollenkaan, hymyili 95-vuotias isotätini viime viikolla, kun uutisissa puhuttiin Asem-kokouksesta ja siihen liittyvistä turvajärjestelyistä, ja olin juuri hetkeä aiemmin kertonut meneväni viikonlopuksi Helsinkiin. Hän osui melkeinpä oikeaan.;)
Lauantaina päivällä vaikutti kovin rauhalliselta. Ainoa, mikä pisti silmään oli poliisien epätavallisen suuri määrä katukuvassa ja yksi poliisisaattue, jota jouduin odottamaan ennen kuin pääsin ylittämään Mannerheimintien.
Kadulla käveli vastaan myös eräs poliisituttavani siviilipuvussa. Hänen niskassaan näkyi kuitenkin kierrejohto, joten todennäköisesti hänellä oli nappi korvassaan ja mitä ilmeisimmin hän oli työvuorossa. Emme pysähtyneet rupattelemaan, vaan moikkasimme ohittaessamme toisemme.
Illan pimennyttyä satuin olemaan Kiasman ja Postin välissä autokyydissä, kun radiossa kerrottiin, että poliisi on hajoittanut mielenosoitusryhmän Kiasman aukiolta... Siinä vaiheessa tilanne näytti jo rauhalliselta, olkoonkin, että hetkeä aiemmin olimme ihmetelleet poliisiautojen määrää Eduskuntatalon lisärakennuksen pihassa....
Lauantaina päivällä vaikutti kovin rauhalliselta. Ainoa, mikä pisti silmään oli poliisien epätavallisen suuri määrä katukuvassa ja yksi poliisisaattue, jota jouduin odottamaan ennen kuin pääsin ylittämään Mannerheimintien.
Kadulla käveli vastaan myös eräs poliisituttavani siviilipuvussa. Hänen niskassaan näkyi kuitenkin kierrejohto, joten todennäköisesti hänellä oli nappi korvassaan ja mitä ilmeisimmin hän oli työvuorossa. Emme pysähtyneet rupattelemaan, vaan moikkasimme ohittaessamme toisemme.
Illan pimennyttyä satuin olemaan Kiasman ja Postin välissä autokyydissä, kun radiossa kerrottiin, että poliisi on hajoittanut mielenosoitusryhmän Kiasman aukiolta... Siinä vaiheessa tilanne näytti jo rauhalliselta, olkoonkin, että hetkeä aiemmin olimme ihmetelleet poliisiautojen määrää Eduskuntatalon lisärakennuksen pihassa....
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006
Synttärimeemi
Kun ei nyt ole parempaakaan kirjoittamista, niin jatkanpa meemiä, johon olen törmännyt monessa blogissa (Aamiainen Tiffanylla, Genre ja Ang mor in S'pore).
Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 30. elokuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät.
Eli 4. maaliskuuta...
... on tapahtunut seuraavaa
(Näitä oli vain kaksi...)
... ja seuraavia nimipäiviä vietetään samaisena päivänä
Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 30. elokuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät.
Eli 4. maaliskuuta...
... on tapahtunut seuraavaa
- 1461 - Henrik VI menetti kruunun Ruusujen sodassa Edvard IV:lle.
- 1782 - Kuopio sai kaupunkioikeudet.
- 1955 – Saimaannorpan rauhoittava asetus tuli voimaan.
- 1678 - Antonio Vivaldi, italialainen säveltäjä
- 1951 - Chris Rea, brittimuusikko
- 1952 - Ronn Moss, yhdysvaltalainen näyttelijä ja muusikko
(Näitä oli vain kaksi...)
... ja seuraavia nimipäiviä vietetään samaisena päivänä
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
"Kyllä opiskelijat puolensa pitää..."
- Kyllä opiskelijat puolensa pitää... ainakin, kun kyse on leivästä, virnuili SPR:n veripalvelun sairaanhoitaja, kun rohkenin palata kysymään kahvilippua, joka oli jäänyt hemoglobiinin mittauksen yhteydessä saamatta.
Jo aiemmin hän oli keskustelumme aikana viitannut opiskelustressiin. En viitsinyt korjata, että en ole mikään opiskelija. Kai minä olen yhä niin teekkarin näköinen, etten voi kampuksella järjestettävässä verenluovutuksessa luovuttaa verta saamatta opiskelijaleimaa otsaani. Ei sikäli, mikäs siinä, sittenhän sitä paremmin sulautuu joukkoon...;) Oli muuten surkeat tarjoilut verrattuna Otaniemessä järjestettyihin verenluovutuksiin. Täällä sai yhden nyrkinkokoisen sämpylän ja kahvia. Otaniemessä sai aina sekä suolaista että makeaa.
Hemoglobiini oli 146. Ihan ok siis, muttei missään huippulukemissa. Parhaalla kerralla joskus lukema oli 165, mikä olisi tarkoittanut sitä, ettei kilpahiihtoladulle olisi asiaa. Onneksi en siis hiihdä kilpaa.;)
Jo aiemmin hän oli keskustelumme aikana viitannut opiskelustressiin. En viitsinyt korjata, että en ole mikään opiskelija. Kai minä olen yhä niin teekkarin näköinen, etten voi kampuksella järjestettävässä verenluovutuksessa luovuttaa verta saamatta opiskelijaleimaa otsaani. Ei sikäli, mikäs siinä, sittenhän sitä paremmin sulautuu joukkoon...;) Oli muuten surkeat tarjoilut verrattuna Otaniemessä järjestettyihin verenluovutuksiin. Täällä sai yhden nyrkinkokoisen sämpylän ja kahvia. Otaniemessä sai aina sekä suolaista että makeaa.
Hemoglobiini oli 146. Ihan ok siis, muttei missään huippulukemissa. Parhaalla kerralla joskus lukema oli 165, mikä olisi tarkoittanut sitä, ettei kilpahiihtoladulle olisi asiaa. Onneksi en siis hiihdä kilpaa.;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)