Laulattaa, mutta laiskottaa

Kävin toista kertaa uudella laulunopettajalla. Mukava päästä taas kiinni lauluharrastukseen. Menee kyllä oma aikansa ennen kuin oppii täysin opettajan käyttämän kielen. Muutenkin uusia asioita on tullut paljon. Toistaiseksi kielikuvat eivät ole olleet vielä luokkaa "tukaanin nokka", "mikkihiiriposket" tai "diplomaattihymy", joihin olen aiemmin törmännyt.

Tänään tunnilla oli myös kuunteluoppilas. En tiennyt siitä etukäteen. No, ei se minua nyt niin kovasti häirinnyt. Laulutunnilla vaan päätyy tekemään sellaisia asioita, jotka saattavat hauskuuttaa jopa itseä puhumattakaan ulkopuolisista...

Jaa niin, palatakseni otsikkooni: harjoittelun suhteen olen ns. laiska. Ikinä ei muka ehdi. Olin kyllä vähän treenaillut, mutta enemmän pitäisi. Paljon enemmän. Seuraava laulutunti on kahden viikon päästä. Koitan tsemppailla.

Tulehduskipulääkekuuri

Lisäyksenä edelliseen: sain olkapääni hoitoon lääkäriltä tulehduskipulääkekuurin. Jokin jänne on tulehtunut. Sen siitä saa, kun menee tottumattomuuttaan pelaamaan lentopalloa. No, onneksi tuo ei ole este luistelemiselle. Huomisesta jumpasta en ole varma.

Epämiellyttäviä liikuntaan liittyviä kokemuksia

Pidän liikunnasta todella paljon. Silti siihen voi liittyä välillä epämiellyttäviä kokemuksia. Tässä lista joistakin, jotka olen kohdannut viimeisen parin kuukauden sisällä (itse asiassa yhtä lukuun ottamatta muut viimeisen puolentoista viikon aikana).

1. Kun lentopalloa pelatessaan saa olkapäänsä kipeäksi siten, että se ärtyy pahaksi yli viikko pelin jälkeen.
2. Kun on käynyt jumpan jälkeen suihkussa ja palatessaan suihkusta pyyhe ympärillään pukuhuoneeseen, palohälyttimet soivat.
3. Kun on niin kylmä, että sormet ja varpaat menevät tunnottomiksi luistelun aikana.
4. Kun saa sählypallon sormiinsa siten, että kaksi kynttä menee halki kahdesta kohtaa.
   

Teinixtouhua

Teinix-varoitus... perustin "ystäväkirjan". Haluan oppia tuntemaan sinut hyvä lukijani.:) Kysymyksiin pääset vastailemaan täällä. (Valitettavasti valikon tekstejä ei päässyt muuttamaan, pyydän kärsivällisyyttä...)

***

Tänään minulle soitti laajakaistan asentaja. Olisi halunnut sopia asennusajasta. Sanoin, että "käsittääkseni kaista toimii jo". Kuulemma maanantaina se oli kilpailevan operaattorin puolelta kytketty ja asentaja olisi halunnut tulla tarkistamaan talon puhelinkytkennät. Sanoi tarkistavansa vielä operaattoriltani, että en käytä jonkun muun linjaa... asentajasta en kuullut sen jälkeen eli ilmeisesti ihan oma linjani on käytössä.:)

Nettiylläri

Kotona toimiikin jo netti!! Ihan ylläri. Tällä viikolla sen oli tarkoitus tulla, mutta tarkkaa ajankohtaa ei minulle oltu kerrottu. Iskin modeemin seinään ja yhteys pelitti. En valita.:)

Pyynikillä, sittenkin

Kävin eilen sittenkin Pyynikillä. Elämäni ensimmäistä kertaa luistelemassa siellä. Jää oli ihan kohtuullisessa kunnossa ollakseen ensimmäinen jää (tosin en tiedä, voiko jäältä odottaakaan ihmeitä täällä). Matka pukuhuoneesta jäälle oli jäädytetty. Kuulemma jääpalloilijoita varten. Palloilijoita, joita ei ole ollut kaupungissa kuulemma miesmuistiin. Onneksi oli hieman lumireunaa, jota pystyi hyödyntämään jäälle siirtyessään.

Oli aika kylmä. Viihdyin jäällä vajaan tunnin. Kun palasin pukuhuoneen lämpöön, sormet olivat kohmeiset. Pian sormenpäihin alkoi sattua. Ihmettelin, etteivätkö varpaat olleetkaan niin kovasti jäässä, kun niissä ei vielä siinä vaiheessa tuntunut mitään (ne eivät siis tunteneet siinä vaiheessa varmaan mitään). Niin, vielä. Aika pian sain kärsiä lämpiämisen tuottamasta tuskasta, ja vielä ihan jonkinmoisen tovin. No, se kuuluu lajiin. Niin kauan, kun Suomi on halliton.

Pikaluistelutekoja

Olipahan jännittävä pikaluisteluviikonloppu. Pekka Koskela luisteli sprinttereiden MM-hopealle. Vielä ennen viimeistä matkaa Pekka oli johdossa. Lopulta ero voittajaan oli minimaalinen 7 sadasosaa. Harmittavan minimaalinen. Kaikesta huolimatta hopea on huippusuoritus! Yle teki hienosti raivattuaan tilaa suoralle lähetykselle TV2:een viimeistä ratkaisumatkaa varten. Muuten suorat lähetykset tulivat Yle24:n puolelta.

Luistelussa tapahtui viikonloppuna myös muuta. Susanna Potka rikkoi maailman cupin rajan Universiadeissa Torinossa. Ensi viikonloppuna Susanna pääsee osallistumaan maailman cupiin Heerenveenissä. Viikonloppuna kisattiin myös Nordic Junior Gamesit Alkmaarissa.

Ja Etelä-Suomeen tuli talvi. Juuri sopivasti. Nyt on paikka uusille nuorille pekkakoskeloille ja susannapotkille lähteä lajin pariin, kun sääolot sen vihdoin tänä talvena sallivat myös luonnonjääpaikkakunnilla. Pyynikille pitäisi pian päästä, Kangasalle pääsisi jo (jos olisi oma auto...).

Kummituslinja

Ihmettelin sunnuntaina 14.1. bussipysäkkejä, jotka kuuluvat bussille numero 31. En tiennyt koko linjan olemassaolosta. Koska pysäkit olivat kohtuullisen lähellä kotiani, päätin ottaa selvää, mitä reittiä kyseinen bussi kulkee.

Yllätyksekseni paikallisen kaupunkiliikenteen sivut eivät vielä viime viikolla tunteneet linjaa 31. Ajattelin, että ehkä se on lopetettu linja, kunnes näin bussin tuolla numerolla varustettuna keskiviikkona. Koska en tiennyt tarkkaan, mitä reittiä bussi kulkee, en osannut tehdä päätöstä, pysäyttääkö bussi vai odottaa viiden minuutin päästä tulevaa takuuvarmasti suoraa reittiä kulkevaa bussia. Ja samassa bussi sujahti ohi.

Eilen löysin mainospostin seasta lapun, jossa kysyttiin: "Oletko jo kokeillut asuinalueesi entistä parempia kulkuyhteyksiä?" (tjsp) ja siinä mainostettiin bussilinjaa 31, joka aloitti kulkemaan maanantaina 15.1. Selvisi senkin kummituslinjan arvoitus. Kovin suurta hyötyä linjasta ei minulle liene. Se liikennöi vain kerran tunnissa.

Kun lentokoneesta siivet pestiin

Tampereelta ei pääse lentämään suoraan Ouluun. On kierrettävä Helsingin kautta. Aamutuimaan, siinä neljän viiden aikaan aamulla, Tampereella satoi lunta. Joku sanoi, että se oli lähellä alijäähtynyttä vettä. Yhtä kaikki, konetta piti Pirkkalassa pestä (kertokoon joku minulle, millä se tuommoisessa kelissä pestään!). Kapteeni sanoi, että siihen menee ehkä 10 minuuttia. Se olisi tiennyt viivytystä lähtöaikaan viisi minuuttia. Lopulta pääsimme lähtemään 20 minuuttia aikataulusta jäljessä (klo 6.40). Helsingissä olimme 35 minuuttia aikataulausta myöhässä. Ja Oulun kone oli meidät auttamatta jättänyt.

Jouduimme odottamaan seuraavaa konetta kaksi tuntia. Sinivalkoinen lentoyhtiömme korvasi kärsimämme tappion kuuden (6) euron kahvilakupongilla. Lentokentän hintatason tietäen kupongilla ei kovin isoa aamupalaa saanut. Perillä Oulussa olimme noin puoliyksitoista ja Linnanmaan kampuksella yhdeltätoista.

Myöhästymisen johdosta missasimme yliopistotiedottajien talvipäivien alkuaamupäivän ohjelman. Emme esimerkiksi kuulleet joikua, nähneet palkittua itikkatutkijaa emmekä kaikkien paikalla olleiden yliopistojen esittäytymistä. (Aamupäivän ohjelman kuvaus on peräisin kuulopuheista...)

Lentoliikenne oli sekaisin vielä myöhemminkin päivällä. Matka Tampereelta tänne Ouluun saattoi kestää vielä meidän aamuista matkaamme kauemmin. Saa nähdä, miten koneet huomenna kulkevat. Onneksi minä olen jäämässä Helsinkiin.

Palvelu ratkaisee

Koeajelin tosiaankin eilen jälleen uutta automerkkiä. Auto oli mukavan ketterä ajella, mutta saamani palvelu oli lähes ala-arvoista. Ensinnäkin kävin liikkeessä ensimmäistä kertaa jo lokakuusaa eikä heillä silloin ollut antaa haluamaani mallia koeajettavaksi. Sopiva auto oli tarjolla vasta nyt (tästä sain tiedon viime viikolla). Sitten kun menin liikkeeseen, sitä henkilöä, joka koeajostani piti ollu kärryillä, ei löydy mistään. Joku random-myyjä alkoi sitten järjestellä koeajoani ja oli antaa auton minulle vain puoleksi tunniksi. Sanoin, että enhän minä siinä ajassa lumisadekelissä ja ruuhka-aikana kerkiä yhtään minnekään. Sitten tämä myyjä joutui huutelemaan toiselle myyjälle, että "menis kuuteen" ja toinen mumisi jotain vastaan. Kysyin:
- Onko tässä nyt joku ongelma?
- Ei tässä mitään... meidän sisäinen ongelma vaan, kun myyjä on varannut toisen myyjän ajoauton koeajoon eikä ole itse paikalla, myyjä yritti hymyillä.

Autolle siirryttäessä myyjä harjasi auton lumesta ja laittoi sen käyntiin. Mitään muuta opastusta en saanut eikä myyjä osannut edes vastata, pystyykö ratin korkeutta ja etäisyyttä säätämään.
- Laitanko tän oven kiinni, ettei sada lunta sisään, hän vain sanoi ja jätti minut autoon.
Toisissa liikkeissä myyjät ovat hieman esitelleet autossa olevia ohjauslaitteita ennen liikkeelle lähtöä. Koska aiempikaan myyjä, jonka kanssa asioin, ei varsinaisesti ollut merkin asiantuntija, kukaan ei ole kunnolla esitellyt minulle autoa.

Kun palasin koeajolta, myyjä lupasi laskea minulle tarjouksen. Hän ei tehnyt sitä heti, vaan lupasi lähettää sen sähköpostilla. Hän ei ollut kovin innokas esittelemään, mitä autoon kuuluu vakiovarusteina, joten minun piti arvailla, mitä haluaisin siihen lisävarusteiksi. Täytyy sanoa, että vaikka tämä auto oli koeajamistani neljästä merkistä top2:ssa, voi olla, että se jää liikkeeseen ihan vaan sen vuoksi, että en saa kunnon palvelua!

Niin kauan, kun olen autoton, saan vielä nauttia joukkoliikenteen ihastuttavista bussikuskeista. Tänään ensimmäisen bussin kuski oli pulisongeilla varustettu keski-ikäinen mies, joka tervehti jokaista kyytiläistä reippaalla sanalla "terve" (kuvittele tähän sellainen kummelimainen tamperelainen aksentti). Tervehdystä oikein säpsähti. Toinen aamun bussikuskeista olikin sitten nuorempi kaveri, joka katseli sisään lappaavia ihmisiä alta kulmain...

Och nu är det vinter i min älskade nord...

Eilen satoi lunta. Jee! Vihdoinkin näyttää talvelle. Täytyy vain toivoa, että ennustettu vesi- ja räntäsade ei pilaa talvea uudelleen. Pakkasta saisi olla, että saataisiin jää Pyynikille eikä tarvitsisi tyytyä kaukalossa luisteluun.

Yksi huonompi juttu tuossa lumessa on. Aion tänään jatkaa lokakuun lopussa aloittamaani autoprojektia koeajamalla jälleen uutta merkkiä. Viime viikolla olisi ollut paljon parempi keli testailla autoa, mutta enköhän nytkin selvinne... Autonhankintaprojekti onkin ollut jäähyllä sen jälkeen, kun muutin Tampereelle eikä ole tarvinnut enää päivittäin kulkea Orivedeltä. Autokuume jäi kuitenkin kytemään.

Julkisesta liikennöinnistä

Aamuisin yritän ehtiä bussiin, jonka arvioitu pysäkin ohitusaika lähipysäkilläni on 7.29. Jo ensimmäisenä aamuna opin, että aika ei pidä paikkansa. Bussi oli jo mennyt. Tarkemmin bussi ohittaa pysäkin noin kello 7.25. Tänäänkin sain juosta hullunlailla, että ehdin bussiin. Eilen myöhästyin ja päätinkin sitten mennä vastaavalla bussilla toiseen suuntaan. Se bussi oli tupaten täynnä ja kuski joutui jokaisen pysäkin jälkeen huutelemaan, että "tiivistetään siellä keskikäytävällä". Mieluummin siis koitan ehtiä jatkossa tuohon liian aikaisin menevään bussiin kuin mennä toiseen suuntaan menevällä...

***

Tampereella ei juuri harrasteta pysäkkiaikatauluja. Se on ärsyttävää. Pysäkillä kököttäessään ei ikinä tiedä, koska seuraava bussi tulee. Ellei sitten satu olemaan pysäkillä, jossa on katos ja nuo aikataulut. (Jokaisessa katoksessa ei kuitenkaan aikatauluja ole.) Tässä taannoin missasin neljä bussia, kun minun olisi pitänyt olla neljällä eri pysäkillä hieman eri aikoihin ja olin aina väärässä paikassa juuri, kun bussi meni. Pysäkkiaikatauluista olisi ollut tässäkin tapauksessa suurta apua.

***

Ammatti-ihmisetkään eivät ilmeisesti aina seuraa aikatauluja tai kelloa. Tässä taannoin istuin junassa matkalla Pasilasta Tampereelle. Vaunuun asteli konnari toista kertaa ja sanoi:
- Riihimäeltä tulleiden matkaliput, kiitos.

Katsoin kelloa ja totesin, ettei millään olla vielä voitu pysähtyä Riihimäellä, kun Pasilasta lähdöstä oli vain parikymmentä minuuttia.

Eräs matkustaja päätyi keskustelemaan konnarin kanssa:
- Varmaan tarkoitit Tikkurilasta tulleet.
- No, jos olet tullut Tikkurilasta, niin ok.
- Ei kun, eihän me vielä olla vissiin pysähdytty Riihimäellä.

Ilmeisesti tässä vaiheessa konnarikin katsoi kelloa ja kuulutti koko vaunun kuullen:
- Sen verran korjausta, että Tikkurilasta tulleet.

Kaaos siirretty

Kaaos on siirretty Etelä-Suomesta Länsi-Suomeen. Ja kuten tapana on, entropia kasvoi. Lähtöpisteessä kaaos oli vielä jokseenkin hallittu. Loppupisteessä aikalailla hallitsematon. Ja sen selvittämiseen menee vielä joku tovi.

Eilen jaksoi painaa koko päivän aamusta iltaan eikä illallakaan meinannut tulla uni silmään. Nyt väsyttää ja lujaa.

Kahvinkeiton jalo taito

Viime aikoina olen huomannut, että kahvin keittäminen on haastavaa hommaa. Tai liekö sitten ollut kyseessä ylenpalttinen aamutokkura, joka on aiheuttanut ongelmia kyseisestä tehtävästä suoriutumiseen.

Yhtenä aamuna kuuntelin, että kylläpä kahvinkeitin pitää outoa ääntä. Perehdyttyäni tarkemmin asiaan, totesin, etten ollut laittanut keittimeen vettä ollenkaan...

Toisena aamuna olin mitannut keittimeen vettä kupilla. Kaataessani valmista kahvia kuppiin, kahvia olikin enemmän kuin kuppi pystyi vetämään. Tämä oli jokseenkin hämmentävää aamuhämärissä... Vasta jälkeenpäin keksin, että tämä saattoi johtua siitä, että olin ehkä jättänyt kannuun vettä. Tätä en yleensä tee, joten se selittäisi sen, miksi en ollut asiaa havainnut etukäteen.

Mutta ennen kaikkea kahvinkeitto vaatii selvästi tarkkaavaisuutta!