Kohtaamisia poliisin kanssa - osa 2

No kyllä nyt nolottaa! Juuri, kun pääsin edellisessä blogipostauksessani kertomaan tapauksista, joissa olin tulla sakotetuksi, niin sitten koitti päivä, jolloin oikeasti sain elämäni ensimmäiset sakot. Eikä syy ollut raskaan kaasujalan. Tai no, miten sen nyt ottaa.

Ajoin Mechelininkatua erään pakettiauton perässä. Peesasin autoa myös risteyksessä, jossa valot olivat jo keltaiset, kun ajoin risteykseen ja tietenkin vaihtuivat punaisiksi, kun olin juuri ajanut risteykseen. Kotvan kuluttua huomasin peilistä, että takanani on poliisin maija. Mielessä ehti käydä, että jokos nyt jälleen kävi tällainen läheltä-piti-tilanne poliisin kanssa.

Parin korttelin jälkeen poliisiauto kuitenkin laittoi pillit yhden ulvahduksen verran päälle sekä siniset vilkkunsa ja punaisen pysäytysvalon vilkkumaan. Tuumin, että kaipa ne sitten haluavat pystäyttää minut. En vain heti ymmärtänyt, että pysäyttivät nimen omaan tuon epäonnisen risteyksen ylityksen takia... että siis olivat sen nähneet. Pysäytin autoni saman tien. Poliisi nousi autostaan ja tuli sanomaan avoimesta ikkunasta, että pitäisi ajaa vielä seuraavasta risteyksestä yli ja hieman jalkakäytävälle. Tein työtä käskettyä.

Poliisi käveli uudestaan pysäytetyn autoni avoimeille ikkunalle:
- Tiedätkös yhtään, miksi me sut pysäytettiin? sanoi poliisi kaivellen samaan aikaan esiin puhalluspilliä. Mietin, olisinko tehnyt jonkun rikkeen punaisten valojen jälkeen, esimerkiksi jättänyt pysähtymättä suojatien eteen, kun viereisellä kaistalla ollut auto oli pysähdyksissä.... tai näyttikö ajoni jotenkin huteralta, kun puhalluttaa aikoi.
- E-en, oikeastaan...
- No, tuossa Arkadiankadun risteyksessä....
- Jaa, niin ajoin vähän vanhoilla vihreillä...
- No, kyllä ne ihan punaset oli.
- Jaa...
- Me oltiin siinä varta vasten...

Siinä sitten pääsin esittämään ajokortin ja rekisteriotteen, antamaan yhteys- ja palkkatietoja.
- Kyllä me sulle tästä joudutaan pieni sakko kirjoittamaan, menee hetki. Odota siinä, sanoi vanhempi konstaapeli ja käveli ajokorttini ja rekisteriotteeni kanssa maijaan.

Odottaa piti useampikin hetki Eikä se sakko mikään kovin pieni ollut, kun kyseessä oli kuitenkin 8 päiväsakkoa. Poliisi selitti ystävällisesti ensikertalaiselle sakkojen saajalle, minne voi valittaa, jos haluaa muuttaa tulotietojaan ja mistä voi pyytää muutosta maksuaikatauluun.

Sen verran moinen poliisin kohtaaminen järkytti, että pieni tärinä jatkui vielä tilanteen jälkeenkin jonkun tovin. Nyt lähinnä harmittaa.

Kohtaamisia poliisin kanssa

Olen tässä parin kuukauden aikana joutunut kohtaamaan polisiin, tai ainakin melkein, muutamia kertoja.

Ensimmäinen tapahtui, kun kävin anomassa uusia henkkareita Kilon poliisista. Istuin jononumero kädessä lupakanslian aulassa, kun kuulin, että pihalla töitä tehnyt puutarhatyöntekijä tuli tekemään jonkin ilmoituksen autostani. "Semmoinen tummansininen, jonka rekkari on...". Hänen mentyään infon täti soitti jonnekin ja kuulin hänen sanovan: "Tuolla yläparkkiksella on auto, jonka rekkari on... lähtenyt valumaan itsekseen". Hyppäsin pystyyn ja menin viittoilemaan tädille, että auto on minun. Juoksin parkkipaikalle. Jaloni oli valunut hieman taaksepäin viettävällä parkkipaikalla puoli auton mittaa ruudusta pois. Siirsin auton paikoilleen ja vedin käsijarrun päälle.

Kun olin saanut asiani hoidettua ja tulin takaisin autoni luo, paikalle saapui samaan aikaan poliisin maija. Maija pysähtyi autoni kohdalle ja sieltä astui ulos poliisi tiedustellen, oliko se minun autoni, joka oli itsekseen lähtenyt liikkumaan. Olihan se. Kyselivät, oliko se törmännyt jonnekin. Ottivat ajokortin katsottavaksi ja kiersivät auton. Kertoivat myös, että olivat luulleet, että auto oli myös törmännyt liikkuessaan itsekseen.

Toinen kohtaaminen, tai no, läheltä-piti-tilanne, kävi eräänä aamuna Länsiväylällä, kun olin melkein myöhässä työterveyslääkärin vastaanotolta. Mittarissani oli noin 90 km/h, kun Länärin rajoitus on 80 km/h. Tosin mittari näyttää sen verran pieleen, että oikea nopeuteni lieni noin 85 km/h. Näin poliisin pysättäyttämässä autoja edessäni. Ehdin miettiä, että nytkös sitä tulee sakot ja myöhästyn lääkäristä. Onneksi kuitenkin joku muu ajoi vielä raisumpaa ylinopeutta ja poliisi pysäyttikin ohituskaistalla minua ohittaneen auton.

Kolmas kohtaaminen, läheltä-piti sekin, sattui jo seuraavana päivänä. Olin menossa suunnistamaan, ja mittarissa oli noin 60 km/h, kun rajoitus oli pikkutiellä 50 km/h. Vastaan ajoi poliisimoottoripyörä ja kotvan päästä näin maijan ja toisen poliisimoottoripyörän. Olivat siis juuri lopettamassa ratsiaa/tutkarysää.

Jälkeenpäin minulle selvisi, että kyseinen viikko oli ollut liikenteen tehoseurantaviikko. Ilmankos...

Hieman tämän jälkeen näin jälleen poliiseja Länsiväylällä. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ollut tutkasta, vaan taisivat olla vahtimassa ilotulituksen SM-kisojen seuraajia merenlahdella.

Pitäisiköhän sitä keventää kaasujalkaa?