Perinteisesti en ole erityinen tulisen ruuan ystävä. Viime aikoina on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, jolloin olen päätynyt totuttelemaan tuliseen ruokaan.
Ensin intialainen kollegani kutsui meidät luokseen lounaalle. Lupasi varoa tekemästä ruuasta kovin spicya, kun kerroin, että en tulisesta niin kovin pidä. Noh, kävi kuitenkin niin, että tarjolla ollut perunacurry oli niin tulista, että kasvoni punertuivat ja hikeä pukkasi pintaan. Ei auttanut, että ruokaan lisäsi sitruunaa. Muut tarjolla olleet olivat sen verran vähän tulisia, että sain syödyksi. Kuulemma perunacurryssakin oli noin 20 % siitä maustemäärästä, mitä normaalisti, eikä ollenkaan chiliä...
Toinen episodi tapahtui töissä, kun eräs toinen intialainen kollega tarjosi jotain intialaista snackiä. "It's not very spicy", minulle kerrottiin. Nooh, sen verran spicy se oli, että jäi puoliksi syömättä.
Tänään sitten puolestaan onnistuin itse vahingossa tekemään vähän turhan tulista ruokaa. Laitoin maltilliset alle puoli teelusikallista kotoa löytyvää chilijauhetta (50 % chipotlea - 50 % habaneroa) isoon annokseen kana-cashew-ananaskastiketta. Mutta se riitti tekemään ruuasta niin tulista, että suuta poltteli vielä maitopitoisen jälkiruuan syömisenkin jälkeen. Kuulemma ruoka oli hyvää... itse totesin, että sitä chiliä olisi voinut laittaa vieläkin vähemmän. Ehkä sitä toisaalta näin pikku hiljaa tottuu.... tai sitten ei.
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2012
perjantaina, lokakuuta 26, 2012
Talvi yllätti tämänkin autoilijan
Tällä kertaa talvi pääsi yllättämään niin sanotusti housut kintuissa. Aamulla satoi lunta, mutta huomasin sen niin myöhään, että pikainen vilkaisu Reittioppaaseen paljasti, etten ehtisi kahdeksalta alkavaan palaveriin enää julkisilla. Ei auttanut muuta kuin urheilla autolla töihin.
Ajelin varovasti ja vasta loppumatkasta paikoitellen tuntui siltä, että auto vähän luistelee. Pääsin onneksi turvallisesti perille ja iltapäivällä tien pinta olikin jo kuiva.
Ja niin, on minulla jonniinmoinen selityskin siihen, miksi näin pääsi käymään. Palasin nimittäin viime yönä työmatkalta Saksasta. Auto oli matkan ajan kentällä parkissa, joten en voinut myöskään pyytää, että renkaani olisi vaihdettu matkan aikana...
Ajelin varovasti ja vasta loppumatkasta paikoitellen tuntui siltä, että auto vähän luistelee. Pääsin onneksi turvallisesti perille ja iltapäivällä tien pinta olikin jo kuiva.
Ja niin, on minulla jonniinmoinen selityskin siihen, miksi näin pääsi käymään. Palasin nimittäin viime yönä työmatkalta Saksasta. Auto oli matkan ajan kentällä parkissa, joten en voinut myöskään pyytää, että renkaani olisi vaihdettu matkan aikana...
sunnuntaina, lokakuuta 14, 2012
Unelmakodin aakkoset
Hetkeen ei olekaan tullut osallistuttua mihinkään meemiin, mutta päätin tarttua haasteeseen, kun löysin Unelmakodin aakkoset Elisan blogista. Haasteen ideana on luetella unelmakodin aakkoset. Monet asiat ovat kodissamme ja kohdallaan, mutta jotakin aisioita vielä puuttuukin... ja ne toivottavasti järjestyvät ajan myötä. Siispä asiaan eli aakkosiin.
A - Autotalli tai -katos. Helpottaisi autolla liikkeelle lähtemistä erityisesti talvisin. Tämä talostamme vielä uupuu, mutta olemme suunnitelleet autokatoksen rakentamista jossain vaiheessa.
B - Boileri. Talossa on hyvä olla toimiva lämminvesiboileri. Meilläkin on vihdoin sellainen, kun saimme jokin aika sitten putkimiehen paikalle kytkemään uuden laitteen vanhan tilalle. Ja, a vot, kyllä nyt tulee kuumaa vettä ja veden painekin parani, puhumattakaan siitä, että tiskikonekin pesee nyt paremmin.
C - Coffee. Talossa pitää olla tarjolla hyvää kahvia. Suodatinkahvi ja espresso, molempia on hyvä olla saatavilla.
D – Divaani. Sohvassa sopii olla divaani. Mahtuu kaksi makuulle samaan aikaan. Saimme sohvamme reilu viikko sitten. Sen sisään saaminen oli oma urakkansa. Kuljetusfirma antoi periksi ja homma jäi meille. Vaati paljon lihasvoimaa ja oveluutta ennen kuin sohva oli paikallaan.
E - Eteinen. Tottahan joki talossa on jonkinlainen eteinen, mutta mielestäni eteisessä pitää olla riittävästi tilaa ulkovaatteille ja kengille ja sille, että tilassa useampi kuin yksi henkilö kerrallaan.
F – F-kustannuksen Toivelaulukirjakokoelma. Sellainen löytyy meiltä ja on monesti tarpeen, kun tarvitsee nuotteja tai haluaa muuten vain laulella jotain laulua.
G- Grilli. Kesäisin (ja miksei talvellakin) on kiva grillailla. Meille grilli ilmestyi ennen kuin olimme edes muuttaneet. Tästä lienee pääteltävissä, että taloutemme toinen henkilö on vielä innostuneempi grillailusta kuin minä.
H - Harjakatto. Harjakatto on kiva asia. Erityisesti siitä syystä, että se ei kerää lumia (ja ongelmia) samaan tapaan kuin tasakatto. Meillä harja on kohtuullisen jyrkkä ja korkealla. Hieman pelotti, kun Samuli kävi putsaamassa rännejä (siitä huolimatta, että hänellä oli asianmukaiset varusteet eli valjaat).
I – Iso parveke. Tilava parveke toimii moneen tarkoitukseen erityisesti kesäisin... ruokalutilana, tuuletuspaikkana, oleskelutilana.
J - Jäätelöä pakastimessa. Toisinaan iskee vastustamaton jäätelön mieliteko. Silloin on tärkeää, että pakastin on jäätelön suhteen hyvin varusteltu.
K - Keittiö. Keittiö on kodin sydän. Siellä pitää olla tilaa laittaa ruokaa yhdessä. Tämä toteutuu meillä. Tosin kaappitilaa saisi olla vähän enemmän.
L - Luonto. On mukavaa, että koti on luonnon helmassa. Alla näkymä keittiömme ikkunasta.
M - Musiikki. Talo saa olla täynnä musiikkia. Sen takaavat niin soittimet kuin kunnolliseen äänentoistoon kiinnitetyt äänilähteet.
N - Nurmikko. On mukavaa, että pihalla on nurmikkoa. Mutta ei liiaksi, jotta ruohonleikkuuseen ei kyllästy.
O - Omenapuu. Haluaisin pihalle omenapuun tai pari. Ehkä ensi kesänä?
P - Piha. Ylipäätään on kiva, että on pihaa. Monessa talossa, jota kävimme katsomassa, kun kotia etsimme, tontti oli niin pieni, ettei pihaa ollut juuri nimeksikään.
Q - Q. Olisi hienoa, jos kodista löytyisi Q. Tosin aikamoisen näppärä siippanikin on. :)
R - Rauha. Kotiin kuuluu se, että on omaa rauhaa. Niin ulkona kuin sisällä. Sisällä rauha ulkopuolisilta, mutta myös välillä talon muista asukeista. Tilaa siis pitää olla.
S- Sauna. Sauna on yksi tärkeä rentoutumispaikka ja sen olemassaolo on ehdoton vaatimus omakotitalolle.
T - Työhuone. On hyvä, että talosta löytyy rauhallinen työhuone, jossa voi välillä tehdä etätöitä ja toisaalta harjoitella esim. musiikkiläksyjä.
U - Ulkovarasto. Varastotilaa ei ole koskaan liikaa ja ulkovarasto on näppärä lisä.
V - Vaatehuone. Talossamme on ihanan iso vaatehuone! Ei tarvitse pähkäillä pienten kaappien varassa.
W – Wanhat kalusteet. Vaikka en ole erityisemmin antiikin perään, on mukava, että on muutama vanhempi huonekalu joukossa.
X – Xylitol-purkka. Tällaiselle karkkihiirelle pitää löytyä myös happohyökkäyksen torjujaa aina kaapista.
Y - Yläkerta. Mielestäni on kiva, että talo on useammassa kerroksessa.
Z – ZZZ. Kotona pitää pystyä nukkumaan hyvin ja makoisasti.
Å - Åma... oma koti kullan kallis.
Ä – Älykäs koti. Jossain vaiheessa kotiin olisi kiva saada lisää älyä... valo- ja lukitusautomatiikkaa, anturointia, ehkä saunan etälämmitystä...
Ö – Öinen pihavalo. On kiva, että pihalla on valo, kun saapuu myöhään kotiin. Hämärätunnistin tai lähestymistunnistin toimii. Tällä hetkellä meillä on käytössä hämärätunnistin.
En haasta ketään erikseen, mutta meemin saa vapaasti napata käyttöönsä.
A - Autotalli tai -katos. Helpottaisi autolla liikkeelle lähtemistä erityisesti talvisin. Tämä talostamme vielä uupuu, mutta olemme suunnitelleet autokatoksen rakentamista jossain vaiheessa.
B - Boileri. Talossa on hyvä olla toimiva lämminvesiboileri. Meilläkin on vihdoin sellainen, kun saimme jokin aika sitten putkimiehen paikalle kytkemään uuden laitteen vanhan tilalle. Ja, a vot, kyllä nyt tulee kuumaa vettä ja veden painekin parani, puhumattakaan siitä, että tiskikonekin pesee nyt paremmin.
C - Coffee. Talossa pitää olla tarjolla hyvää kahvia. Suodatinkahvi ja espresso, molempia on hyvä olla saatavilla.
D – Divaani. Sohvassa sopii olla divaani. Mahtuu kaksi makuulle samaan aikaan. Saimme sohvamme reilu viikko sitten. Sen sisään saaminen oli oma urakkansa. Kuljetusfirma antoi periksi ja homma jäi meille. Vaati paljon lihasvoimaa ja oveluutta ennen kuin sohva oli paikallaan.
E - Eteinen. Tottahan joki talossa on jonkinlainen eteinen, mutta mielestäni eteisessä pitää olla riittävästi tilaa ulkovaatteille ja kengille ja sille, että tilassa useampi kuin yksi henkilö kerrallaan.
F – F-kustannuksen Toivelaulukirjakokoelma. Sellainen löytyy meiltä ja on monesti tarpeen, kun tarvitsee nuotteja tai haluaa muuten vain laulella jotain laulua.
G- Grilli. Kesäisin (ja miksei talvellakin) on kiva grillailla. Meille grilli ilmestyi ennen kuin olimme edes muuttaneet. Tästä lienee pääteltävissä, että taloutemme toinen henkilö on vielä innostuneempi grillailusta kuin minä.
I – Iso parveke. Tilava parveke toimii moneen tarkoitukseen erityisesti kesäisin... ruokalutilana, tuuletuspaikkana, oleskelutilana.
J - Jäätelöä pakastimessa. Toisinaan iskee vastustamaton jäätelön mieliteko. Silloin on tärkeää, että pakastin on jäätelön suhteen hyvin varusteltu.
K - Keittiö. Keittiö on kodin sydän. Siellä pitää olla tilaa laittaa ruokaa yhdessä. Tämä toteutuu meillä. Tosin kaappitilaa saisi olla vähän enemmän.
L - Luonto. On mukavaa, että koti on luonnon helmassa. Alla näkymä keittiömme ikkunasta.
M - Musiikki. Talo saa olla täynnä musiikkia. Sen takaavat niin soittimet kuin kunnolliseen äänentoistoon kiinnitetyt äänilähteet.
N - Nurmikko. On mukavaa, että pihalla on nurmikkoa. Mutta ei liiaksi, jotta ruohonleikkuuseen ei kyllästy.
O - Omenapuu. Haluaisin pihalle omenapuun tai pari. Ehkä ensi kesänä?
P - Piha. Ylipäätään on kiva, että on pihaa. Monessa talossa, jota kävimme katsomassa, kun kotia etsimme, tontti oli niin pieni, ettei pihaa ollut juuri nimeksikään.
Q - Q. Olisi hienoa, jos kodista löytyisi Q. Tosin aikamoisen näppärä siippanikin on. :)
R - Rauha. Kotiin kuuluu se, että on omaa rauhaa. Niin ulkona kuin sisällä. Sisällä rauha ulkopuolisilta, mutta myös välillä talon muista asukeista. Tilaa siis pitää olla.
S- Sauna. Sauna on yksi tärkeä rentoutumispaikka ja sen olemassaolo on ehdoton vaatimus omakotitalolle.
T - Työhuone. On hyvä, että talosta löytyy rauhallinen työhuone, jossa voi välillä tehdä etätöitä ja toisaalta harjoitella esim. musiikkiläksyjä.
U - Ulkovarasto. Varastotilaa ei ole koskaan liikaa ja ulkovarasto on näppärä lisä.
V - Vaatehuone. Talossamme on ihanan iso vaatehuone! Ei tarvitse pähkäillä pienten kaappien varassa.
W – Wanhat kalusteet. Vaikka en ole erityisemmin antiikin perään, on mukava, että on muutama vanhempi huonekalu joukossa.
X – Xylitol-purkka. Tällaiselle karkkihiirelle pitää löytyä myös happohyökkäyksen torjujaa aina kaapista.
Y - Yläkerta. Mielestäni on kiva, että talo on useammassa kerroksessa.
Z – ZZZ. Kotona pitää pystyä nukkumaan hyvin ja makoisasti.
Å - Åma... oma koti kullan kallis.
Ä – Älykäs koti. Jossain vaiheessa kotiin olisi kiva saada lisää älyä... valo- ja lukitusautomatiikkaa, anturointia, ehkä saunan etälämmitystä...
Ö – Öinen pihavalo. On kiva, että pihalla on valo, kun saapuu myöhään kotiin. Hämärätunnistin tai lähestymistunnistin toimii. Tällä hetkellä meillä on käytössä hämärätunnistin.
En haasta ketään erikseen, mutta meemin saa vapaasti napata käyttöönsä.
maanantaina, lokakuuta 08, 2012
Autoilu ei ole aina auvoista
Tänään sekä aamulla että iltapäivällä sain jälleen tuta, että ylistämäni yksityisautoilu ei aina ole auvoista. Aamulla matka töihin oli ruuhkainen, ja tööttiä pääsivät käyttämään niin kanssautoilijat kuin minä itse. Itse tööttäsin autolle, joka melkein vaihtoi kaistaa kylkeeni kehällä. Yksi keskisormikin vilahti, kun tietyön aiheuttamassa risteysruuhkassa joku autoilija tunki ilmeisesti sellaiseen väliin, johon toisen autoilijan mielestä ei olisi pitänyt. Lisäksi
joku taisi tööttäillä, kun vihreillä nuolivaloilla jono ei liikkunut.
Mutta syykin oli selvä: edessä oli bussi, joka ajaa kääntyvien kaistalta
suoraan (suoraan ajaminen sallittu vain busseille).
Iltapäivällä meno oli tyssätä ennen kuin oli kunnolla alkanut. Nimittäin parkkihallin ovi ei auennut. Tulin viidenneksi autoksi jonoon ja perääni kertyi vain lisää autoja. Kuulemma vastaava ongelma oli ollut perjantaina ja ratkaisuun oli mennyt useampi tunti. Ehdin jo miettiä joko ratikkaan hyppäämistä tai takstin tilaamista, kun piti päästä kuudeksi Ruoholahteen. Ratikalla olisin jo varmaan myöhästynyt. Lopulta ongelma ratkesi ja liikenne rullasi suuremmitta ruuhkitta... mutta eväät jäivät ostamati, joten illasta tuli melko pitkä, kun ei ollut syönyt juuri mitään välipalaa. Pianotunti ja teoriatunti, ja kahdeksan jälkeen kotimatka.
Myönnetään siis: ei se auto kaikkea liikkumiseen liittyvää ratkaise.
Iltapäivällä meno oli tyssätä ennen kuin oli kunnolla alkanut. Nimittäin parkkihallin ovi ei auennut. Tulin viidenneksi autoksi jonoon ja perääni kertyi vain lisää autoja. Kuulemma vastaava ongelma oli ollut perjantaina ja ratkaisuun oli mennyt useampi tunti. Ehdin jo miettiä joko ratikkaan hyppäämistä tai takstin tilaamista, kun piti päästä kuudeksi Ruoholahteen. Ratikalla olisin jo varmaan myöhästynyt. Lopulta ongelma ratkesi ja liikenne rullasi suuremmitta ruuhkitta... mutta eväät jäivät ostamati, joten illasta tuli melko pitkä, kun ei ollut syönyt juuri mitään välipalaa. Pianotunti ja teoriatunti, ja kahdeksan jälkeen kotimatka.
Myönnetään siis: ei se auto kaikkea liikkumiseen liittyvää ratkaise.
sunnuntaina, lokakuuta 07, 2012
Suunnistusta ja laulua
Tähän viikonloppuun on mahtunut niin suunnistusta kuin lauluakin. Etukäteen vähän mietitytti, onko järkevää lähteä seuran jotoskisaan konserttia edeltävänä päivänä. Päätin kuitenkin kokeilla.
Jotosmetsässä vierähti aikaa noin kolme tuntia. Matkaa oli (teoriassa) 9,5 kilometriä. Otin aika rauhakseen, koska halusin minimoida pummailuriskin ja toisekseen mahdolliset rasituskurkkuoireet. Tosin täytyy kyllä myöntää, että matkan varrella huomasin, ettei juoksukuntokaan ole tällä hetkellä kehuttava. Rastit löytyivätkin ihan mukavasti muutamaa perhosen keskusrastia lukuun ottamatta. On se vaan niin jännä, kun rasti, jolla käy kolmesti, voi olla kolme kertaa hankala löytää. Joka kerta lähestymissuunta on hieman eri.
Metsässä oli todella märkää. Suot olivat yhtä lätäkköä ja polskahduksia vain kuului, kun suunnistajat pulahtivat suolle juoksemaan. Minä kastuin lisäksi Gatoradesta. Kävi nimittäin niin, että pari vuotta käyttämättä ollut juomasäiliö oli päättänyt ruveta vuotamaan. Huomasin tämän ja lähdössä, mutta en malttanut jättää ottamatta reppua mukaan, koska tiesin viettäväni metsässä hyvän tovin. Niinpä olin selästä ja housuistani märkä sen lisäksi, että kengät, sukat ja sääret kastuivat soilla kahlatessa. Onneksi ei satanut. Ja onneksi juomaa riitti juotavaksikin.
Oli jälleen mukava samoilla metsässä vähän pidempi lenkki. Kotiin päästyä oli vähän rasitusyskää, mutta onneksi hellitti sunnununtaiksi.
Aamulla ääni ei ollut lainkaan auki, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa virkosi. Minä ja muutamia muita opettajani Hanna-Leena Haapamäen oppilaita esiintyi tänään Sinebrychoffin taidemuseossa. Ennen konserttia oli mahdollista kokeilla salin akustiikkaa pianistin kanssa. Kokeilin kaikkia kolmea laulua, jotka esitin ja tein kahdessa sellaisen virheen, jota en ollut aiemmin tehnyt. Jännityshän se siitä vain kasvoi... Onneksi sain koottua itseni ennen esiintymistä ja h-hetkellä melkein kaikki sujui. Joitakin pieniä kömmähdyksiä kyllä tuli. Granadoksen El majo timido, Schumannin Seit ich ihn gesehen ja Vivaldin Se parto, se resto, saivat esittäjälleen hien pintaan. Se kuulunee asiaan. Jälleen kokemusta rikkaampana voi jatkaa treenailua.
Jotosmetsässä vierähti aikaa noin kolme tuntia. Matkaa oli (teoriassa) 9,5 kilometriä. Otin aika rauhakseen, koska halusin minimoida pummailuriskin ja toisekseen mahdolliset rasituskurkkuoireet. Tosin täytyy kyllä myöntää, että matkan varrella huomasin, ettei juoksukuntokaan ole tällä hetkellä kehuttava. Rastit löytyivätkin ihan mukavasti muutamaa perhosen keskusrastia lukuun ottamatta. On se vaan niin jännä, kun rasti, jolla käy kolmesti, voi olla kolme kertaa hankala löytää. Joka kerta lähestymissuunta on hieman eri.
Metsässä oli todella märkää. Suot olivat yhtä lätäkköä ja polskahduksia vain kuului, kun suunnistajat pulahtivat suolle juoksemaan. Minä kastuin lisäksi Gatoradesta. Kävi nimittäin niin, että pari vuotta käyttämättä ollut juomasäiliö oli päättänyt ruveta vuotamaan. Huomasin tämän ja lähdössä, mutta en malttanut jättää ottamatta reppua mukaan, koska tiesin viettäväni metsässä hyvän tovin. Niinpä olin selästä ja housuistani märkä sen lisäksi, että kengät, sukat ja sääret kastuivat soilla kahlatessa. Onneksi ei satanut. Ja onneksi juomaa riitti juotavaksikin.
Oli jälleen mukava samoilla metsässä vähän pidempi lenkki. Kotiin päästyä oli vähän rasitusyskää, mutta onneksi hellitti sunnununtaiksi.
Aamulla ääni ei ollut lainkaan auki, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa virkosi. Minä ja muutamia muita opettajani Hanna-Leena Haapamäen oppilaita esiintyi tänään Sinebrychoffin taidemuseossa. Ennen konserttia oli mahdollista kokeilla salin akustiikkaa pianistin kanssa. Kokeilin kaikkia kolmea laulua, jotka esitin ja tein kahdessa sellaisen virheen, jota en ollut aiemmin tehnyt. Jännityshän se siitä vain kasvoi... Onneksi sain koottua itseni ennen esiintymistä ja h-hetkellä melkein kaikki sujui. Joitakin pieniä kömmähdyksiä kyllä tuli. Granadoksen El majo timido, Schumannin Seit ich ihn gesehen ja Vivaldin Se parto, se resto, saivat esittäjälleen hien pintaan. Se kuulunee asiaan. Jälleen kokemusta rikkaampana voi jatkaa treenailua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)