Toisenlainen ikäkriisi

Tajusin jokin päivä sitten, että pikkuveljeni täyttää huomenna keskiviikkona 24. Se tuntuu paljolta. Sitten mietin, että isoveljeni täyttää kesällä 29. Se tuntuu vielä enemmältä. Jotenkin juuri ja juuri olen hyväksynyt itse olevani 26 (ja 9 päivää), mutta yhtäkkiä tuntuu, että veljet ovat ihan liian vanhoja. Isovelikin melkein 30. Hui. :0

PS. Tänä aamuna edellisen postauksen hissuttelijakuski ajoikin bussia numero 30. Ja tietysti se oli 4 minuuttia myöhässä Turtolan pysäkillä...

Paniikki ohi

Kävin äänestämässä. Siitä huolimatta, että en ole aivan varma, kuulunko enää kohderyhmään, Nuorten vaalikone auttoi löytämään ehdokkaan. Eli enää ei ole paniikki päällä.

Joku saisi kyllä tehdä jotain tuolle Tampereen joukkoliikenteelle. Tänään bussissa melkein kaikki pysäytysnapit olivat rikki. Siksi en voinutkaan jäädä Turtolassa, kun bussi ei sitten pysähtynyt. Kävelin Iidesrannasta vajaa pari kilsaa sitten. Joku toinen päivä bussi oli jo Hervannassa 7 minuuttia myöhässä ja kuski ajeli niin hissuksiin, etten ehtinyt Turtolassa vaihtamaan bussiin 15. (Tämä kuski mm. pysähtyi ennen liikenneympyrää odottelemaan, vaikka ympyrässä ei ollut sillä hetkellä yhtään ketään sillä puolen, josta joku olisi voinut ajaa kylkeen... niitä oli vasta tulossa ympyrään.)

Niin, että seuraavia kunnallisvaaleja odotellessa... ehdin vielä avautua täällä ja TKL:n palautekanavilla (jonne olen jo yhden viestin pysäkeistä lähettänyt).

Vaalipaniikki

- Ennakkoäänestys alkaa tänään..., kuului aamulla radiosta.

Tänään. Tosiaankin. Eikä minulla ole vielä mitään hajua siitä, ketä äänestäisin. Olen paria vaalikonettakin kokeillut, mutten ole löytänyt mieleistäni ehdokasta. Toinen koneista olikin kyllä Iltalehden kone, joka etsii ehdokkaiden joukosta sellaisen, joka muistuttaa omaa kuvaa eniten... siitä nyt en kuvitellutkaan olevan mitään iloa varsinaisen päätöksen tekemisen kannalta.

Ja ennakkoäänestys päättyy jo ensi tiistaina. Pitäisi osata tehdä valintoja, kun en ole varma, olenko varsinaisena vaalipäivänä Tampereella. Silloin olisi kyllä hyvä tekosyy päästä käymään läheisellä Norssilla. Ehdokkaiden joukossa on kyllä sellainen, jota äänestin kahdeksan vuotta sitten. Olen kuitenkin näiden kahdeksan vuoden aikana todennut, että hänellä on mielipiteitä, jotka joutuvat törmäyskurssille omien mielipiteideni kanssa.

Päätöksen paikka

Olen yrittänyt viikonlopun yli miettiä, kumpi koeajamistani autoista olisi se, jonka haluan ostaa. En ole osannut päättää. Niinpä kysyn teiltä mielipidettä. :) Vaihtoehtoina ovat siis Toyota Yaris ja Mazda 2. Mielipiteitä ja perusteluja saapi jättää vaikkapa kommenttiboksiin.

TKK-kytkökset katkeilevat

Jos jokin aika sitten sain sanoa hyvästit TKK:n opintotukilautakunnalle, niin nyt on aika sanoa heihei TKK:n atk-keskukselle. Lopettavat atk-lupani 16.3. Tämän tarkoittaa sitä, että kotisivuni muuttavat. Iki-osoite kuitenkin on ja pysyy.

Kielten sekamelskaa

Jokin aika sitten etsin tätä:


Ja törmäsin ensin tähän:



Saman tyyppisiä videoita näyttää olevan olemassa enemmänkin. Hauskoja ovat. Onkohan suomen kielelle mitään sellaista kieltä, joka sopisi samanlaiseen sovellukseen?

Oikeastaan pitäisi alkaa siivoamaan, jos nuha-yskältään jaksaisi ja viitsisi... mutta kirjoitinpahan nyt tämän merkinnän.

Ääni lähti

Olin perjantaina sen verran kunnossa, että jaksoin lähteä Muistinnollaukseen. Olin lepäillyt aamupäivän eikä kuumetta ollut. Kurkku tosin oli vähän kipeä. Sen verran kipeä, etten pystynyt laulamaan. Siitä huolimatta, etten yhtynyt yhteislauluun ja yritin muutenkin säästellä ääntäni, jossain vaiheessa se vain katosi. Ei nyt ihan kokonaan, mutta hyvin pitkälti. Oli hieman vaikeaa kommunikoida hälyssä. Ja harmitti, ettei pystynyt vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. No, eipä kai sitä voi mitään, kun flunssa iskee päälle juuri väärään aikaan.

Viimeisinä kolmena kertana, kun olen ollut flunssassa (maalis 06, elo 06 ja nyt helmi 07), ääni on lähtenyt. Erittäin ikävää.:(

Nyt täytyy vaan yrittää lepäillä ja parannella. Kuumetta ei edelleenkään ole.

Luovutan, nyt mä luovutan

En tiedä, veikö tänään alkanut flunssa mehut vaiko kohtalotoverin löytäminen lähipiiristä mehut valitusinnosta Kelan suuntaan, mutta pistin tänään opintotukipalautuksen verkkopankissa maksuun eräpäivänä 16.4. Tuskin se valittamisesta tulisi miksikään tämä asia. Kurkkukipu ja tukkoinen nenä ajoi minut sängyn pohjalle...

Nyt sattuu Suvia päähän

Sain postissa jälleen kirjeen Teknillisen korkeakoulun opintotukilautakunnalta. "Vapauttava tuomio", ajattelin. Mutta ei. Ei se mennytkään niin!! Olen lukenut Kelan tekstejä aivan väärin. Ja näin ollen laskenut tuloni väärin. Joudun siis maksamaan kaksi kuukautta korkoineen takaisin (tekee 936,12 e muuten).

Vai, miten ymmärtäisit seuraavat virkkeet:
"Vuosituloa laskettaessa ei oteta huomioon [...] opintojen päättymisvuonna tutkinnon suorittamiskuukauden [...] jälkeen saatuja tuloja siltä osin kuin vapaa tulo ylittyisi niiden perusteella." (katkelma päätöskirjeestä)

"Mikäli vapaan tulon raja ylittyy, joudut aikanaan tulovalvontaan. Tällöin voit halutessasi palkka - ja muiden tulotositteiden avulla selvittää, miltä osin vapaa vuositulosi ylittyy valmistumiskuukauden jälkeen saatujen tulojen vuoksi. Opiskeluaikasina kuukausina tuloja voi olla tukikkx505e + tuettomat kuukaudetx1515e. Valmistumiskuukauden tulot ovat mukana opiskeluaikaisissa tuloissa vain, jos sinulla on vielä siltä kuukaudelta oikeus opintotukeen (eli jos valmistut 18.-31.päivänä). Valmistumiskuukauden jälkeisen ajan tulot huomioidaan maksuajan mukaan. Jos palkka on maksettu valmitumiskuukauden jälkeen, sitä ei katsota opiskeluaikaiseksi tuloksi (maksupäivä siis ratkaisee eikä ansainta-aika). Eli valmistumisen vaikutus tulee huomioida tulorajansa tarkkailussa." (katkelma TKK:n opintotukitoimiston virkailijan sähköpostista, joka on päivätty 14.12.2004)

"Jos vuositulot ylittävät vapaan tulon ja tuensaaja on opintonsa aloittanut tai valmistunut, hänen on huolehdittava siitä, että opiskeluaikana saadut tulot pysyvät laskusäännön "505 euroa tukikuukautta kohden ja 1 515 euroa tuetonta kuukautta kohden" mukaisina. Opiskeluaikaan kuulumattomien kuukausien tulot voivat tällöin olla miten suuret." (katkelma Kelan sivuilta)

No, nyt kun rupesin oikein tavaamaan Kelan sivuja uudestaan, niin lukeehan siellä myös seuraavaa (tiedä sitten, missä muodossa ollut loppuvuodesta 2004):
"Tuloista, jotka on maksettu opiskelijalle ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymiskuukauden jälkeen, ei lasketa mukaan sitä osuutta, joka ylittää keskimäärin 1 515 euroa kuukaudessa. Opintotukea ei siis peritä takaisin niiden tulojen vuoksi, jotka katsotaan opiskeluaikaan kuulumattomien kuukausien tuloiksi."

Minun tulkintani oli (perustuen pitkälti opintotukitoimistosta saamaani vastaukseen) se, ettei valmistumisen jälkeisiä tuloja lasketa ollenkaan vapaaseen vuosituloon. Mutta se oli VÄÄRIN.

Kelan tulkinta onkin, että opintojen päättymisen jälkeen vapaaseen tuloon ei lasketa sitä osaa saadusta tulosta, joka ylittää 1515 €/kk.

On tämä niin väärin, niin väärin. Miksei asioita voi viestiä selkeästi?

(Jos jotain hyvää haluaa keksiä tästä, niin onneksi opintotuki ei ole sen isompi kuin on. Ei tarvi maksaa enempää takaisin...:P)

TAM-2 Käytöstapojen perusteet teekkareille 1

Oppitunti 1: Kun kutsut toisen organisaation edustajia yhteiseen palaveriin, muista tarjota heille jotain. Edes kahvia. Varoittava esimerkki käytöksestä, jota pitää välttää, on se, että itse juo kahvia, mutta ei tarjoa vieraille.

**

Kävimme tänään tutustumassa paikallisen ylioppilaskunnan flegmaattiseen hallitukseen, joka tyynesti ryysti omista kupeistaan kahvia, mutta ei tarjonnut sitä meille vierailleen (7 kpl).

Eräs asiasta tietoinen otti esille, että olen veljeni sisko.
- Ja Anteron sisko.
*hetken hiljaisuus*
- Jaa, tunteeks kaikki Anteron?
- No kyllähän kaikki nyt Anteron tuntee.
- Ai.

Tämäkään ei piristänyt väsyneennäköistä hallitusta.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle, joka tätä luet! :)

Ystävänpäivän kunniaksi toivon tietysti paljon uusia merkintöjä "ystikseeni" ;) Kävijälaskurin lukemat osoittavat blogin lukijakunnan olevan laajempi kuin kolme henkilöä...

Kun taas takaisin...

...muistoihin palasin... Minun ei anneta unohtaa, että olen joskus ollut opiskelija. Sain tänään kirjeen Teknillisen korkeakoulun opintotukilautakunnalta. Perivät minulta vuoden 2005 ajalta 2 tukikuukautta takaisin 15 prosentin korolla, jos en kiiruusti tee selvitystä siitä, että valmistuin 10.10.2005 eikä näin ollen vuoden kolmen viimeisen kuukauden palkkaa kuulu laskea vapaaseen tuloon.

Tiesin toki, että tämmöistä voi joutua selvittelemään, mutta olin jo kokonaan unohtanut. Ja onhan, hyvänen aika, valmistumisestani kulunut jo 1 vuosi ja 4 kuukautta. Pieni viive takaisinperinnässä. Ei muuta kuin kaivelemaan arkistoista palkkakuitteja. En ajetellut toimia ihan kupongin ohjeiden mukaan, kun siinä pyydetään "liitä mukaan tutkintotodistus tai vastaava". En todellakaan lähetä alkuperäistä. Kopio riittäköön. Pystyisköhän nykyisen työpaikkani opintotukitoimisto olemaan minulle avuksi? Ei tekisi mieli maksaa postimerkin hintaa tästä vaivasta.

Ikäkriisiä pukkaa

Täytän alle kuukauden päästä toisen kerran 25 (siis sen teorian mukaan, että naiset eivät koskaan täytä enempää kuin 25). Tässä iässä alkaa osata ottaa jo imarteluna sellaisenkin kommentin, jonka kuulin eilen.

- Sähän olet niin nuoren näköinen, vaikka oletkin jo ihan aikuinen.

Kaivoin muistilokeroistani kokemuksia, joista en ole ollut niin tyytyväinen. Mutta niiden tapahtuma-aikaan olenkin ollut nuorempi...;)

**

Ennen erästä uutta vuotta menin pikkuveljeni kanssa ostamaan ilotulitteita veljeni tarpeisiin. Veli oli silloin pari kuukautta vajaa 18 ja minä pari kuukautta vajaa 20. Kävelin kaupan tiskille ja esitin tilauksen myyjälle.
- Niin, olettekste yhdessä? sanoi myyjä osoittaen minua ja takanani seisovaa veljeäni (joka ei siis ole pikkuvelinimityksestä huolimatta ollenkaan pieni).
- Tai niin, onko sulla papereita?
Vilautin myyjälle ajokorttiani.

**

Kun olin 21-vuotias kävin joitakin kertoja Pälkäneellä yleisurheilun viikkokilpailuissa. Samana kesänä kuulin itseäni koskevat lausahdukset samalla kentällä.

- Katsopas nyt mallia, kun täti näyttää, miten moukaria heitetään.

- Niin, olitkos sää 17-sarjassa? kysyi toimitsija korkeushyppypaikalla.

**

Asuessani Ruotsissa keväällä 2004 eli ollessani 22 tai 23 Essinge kyrkan kyrkoherde tuli kyrkokaffeilla kysymään minulta:
- Är du en av dom konfirmanderna? Dom har sitt möte där.

Tuossa vaiheessa rippikouluiästä oli kuitenkin kulunut jo 8 vuotta eli kirkkoherran (tai oikeastaan rouvan) arvio heitti pahan kerran.;)

**

- Meitin vavva muuttaa pois kotoo.
- Niin, minkä ikänen sun tyttäres on?
- 25.
- Samanikänen kun minä.
- Siis vav-va.

Joukkoliikenteestä, jälleen

Avaudun Tampereen joukkoliikenteestä jälleen. Toivottavasti tämä aihe ei ala käymään tylsäksi. Blogini lukijakunta ei ole esittänyt mitään erityisiä toiveita aihevalikoiman suhteen, joten uskallan valita vanhan aiheen. (Hihkaiskaa, jos jo kyllästyttää!)

Tapahtuipa siis eilen:
- No! tuhisin, kun bussin ovi liiskasi minua jo toistamiseen väliinsä Keskustorin kupeessa olevalla bussipysäkillä.
- Se on, kun noi ovet ei meinaa totella.
- Jaa, sanoin ja vilautin bussikorttiani lukijalle.
- Sää oot nopee, tuumasi bussikuski, joka oli hetkeä aiemmin nähnyt minut Hämeenkadulla aivan Hämeenpuiston vieressä epätoivoisesti vilkuttelemassa pysähtymismerkkiä.
- Hmjuu, tuhisin vielä hieman hengästyneenä.
- Kato kun siinä ei oo ollenkaan pysäkkiä.
- Joo, mää rupesin sitten kattoon... niin, ei oo, vaikka on toisella puolen? huohotin.
- Joo ei.
- Järkevää.
- Joo, se on tätä logiikkaa.

Olin Hämeenkadun päässä, kun näin bussin 15. Koska kohdalla oli bussipysäkki, yritin pysäyttää bussia, koska seuraavan tuloon menisi tovi ja vaihtaisin mielelläni aikomani kauppareissun kotimatkaan. Bussi ei pysähtynyt. Tuijotin hetken numeroita pysäkin kohdalla ja totesin, ettei numeroa 15 näy. Luotin siihen, että seuraavalla pysäkillä Keskustorin laidalla joku pysäyttää bussin ja pinkaisin juoksuun. Matkaa on varmaan parisen sataa metriä. Ja ehdin kuin ehdinkin bussiin, vaikka oven väliin meinasinkin jäädä.

Tämä on jo toinen havaitsemani paikka, missä bussilla 15 ei ole vastinkappalepysäkkiä tien toisella puolen. Kokeilen varmaan jossain vaiheessa antaa TKL:lle vähän palautetta. Alkaa jo hieman rassaamaan. (Ja bussi numero 15 on aamulla Kaukajärven suuntaan tosiaan ajoissa ja illalla keskustaanpäin myöhässä ja monesti myös Kaukajäreven suuntaan).

Toinen asia, mikä kiusaa nimen omaan Keskustorilla, on, että bussipysäkkien sijoittelussa ei juuri ole logiikkaa. Minulle sopivien bussien (12, 15, 30 ja 31) pysäkit ovat aivan eri puolilla toria. Miksei noin samaan suuntaan meneviä busseja voida laittaa pysähtymään samalle pysäkille. Sen sijaan yhdeltä pysäkiltä lähtee busseja Linnainmaalle, Korkinmäkeen ja Järvensivuun (29, 31 ja 10). Ken Tamperetta tuntee, tietää, että kyseiset kaupunginosat eivät ole toisiaan nähneetkään. Bussien numeroinnin logiikkaakaan en täysin ymmärrä, mutta ehkä siinä on jokin syvempi olemus, jonka havaitsemin vaatii vielä perehtymistä tamperelaiseen ajatusmaailmaan.

Laulattaa, mutta laiskottaa

Kävin toista kertaa uudella laulunopettajalla. Mukava päästä taas kiinni lauluharrastukseen. Menee kyllä oma aikansa ennen kuin oppii täysin opettajan käyttämän kielen. Muutenkin uusia asioita on tullut paljon. Toistaiseksi kielikuvat eivät ole olleet vielä luokkaa "tukaanin nokka", "mikkihiiriposket" tai "diplomaattihymy", joihin olen aiemmin törmännyt.

Tänään tunnilla oli myös kuunteluoppilas. En tiennyt siitä etukäteen. No, ei se minua nyt niin kovasti häirinnyt. Laulutunnilla vaan päätyy tekemään sellaisia asioita, jotka saattavat hauskuuttaa jopa itseä puhumattakaan ulkopuolisista...

Jaa niin, palatakseni otsikkooni: harjoittelun suhteen olen ns. laiska. Ikinä ei muka ehdi. Olin kyllä vähän treenaillut, mutta enemmän pitäisi. Paljon enemmän. Seuraava laulutunti on kahden viikon päästä. Koitan tsemppailla.

Tulehduskipulääkekuuri

Lisäyksenä edelliseen: sain olkapääni hoitoon lääkäriltä tulehduskipulääkekuurin. Jokin jänne on tulehtunut. Sen siitä saa, kun menee tottumattomuuttaan pelaamaan lentopalloa. No, onneksi tuo ei ole este luistelemiselle. Huomisesta jumpasta en ole varma.

Epämiellyttäviä liikuntaan liittyviä kokemuksia

Pidän liikunnasta todella paljon. Silti siihen voi liittyä välillä epämiellyttäviä kokemuksia. Tässä lista joistakin, jotka olen kohdannut viimeisen parin kuukauden sisällä (itse asiassa yhtä lukuun ottamatta muut viimeisen puolentoista viikon aikana).

1. Kun lentopalloa pelatessaan saa olkapäänsä kipeäksi siten, että se ärtyy pahaksi yli viikko pelin jälkeen.
2. Kun on käynyt jumpan jälkeen suihkussa ja palatessaan suihkusta pyyhe ympärillään pukuhuoneeseen, palohälyttimet soivat.
3. Kun on niin kylmä, että sormet ja varpaat menevät tunnottomiksi luistelun aikana.
4. Kun saa sählypallon sormiinsa siten, että kaksi kynttä menee halki kahdesta kohtaa.
   

Teinixtouhua

Teinix-varoitus... perustin "ystäväkirjan". Haluan oppia tuntemaan sinut hyvä lukijani.:) Kysymyksiin pääset vastailemaan täällä. (Valitettavasti valikon tekstejä ei päässyt muuttamaan, pyydän kärsivällisyyttä...)

***

Tänään minulle soitti laajakaistan asentaja. Olisi halunnut sopia asennusajasta. Sanoin, että "käsittääkseni kaista toimii jo". Kuulemma maanantaina se oli kilpailevan operaattorin puolelta kytketty ja asentaja olisi halunnut tulla tarkistamaan talon puhelinkytkennät. Sanoi tarkistavansa vielä operaattoriltani, että en käytä jonkun muun linjaa... asentajasta en kuullut sen jälkeen eli ilmeisesti ihan oma linjani on käytössä.:)

Nettiylläri

Kotona toimiikin jo netti!! Ihan ylläri. Tällä viikolla sen oli tarkoitus tulla, mutta tarkkaa ajankohtaa ei minulle oltu kerrottu. Iskin modeemin seinään ja yhteys pelitti. En valita.:)

Pyynikillä, sittenkin

Kävin eilen sittenkin Pyynikillä. Elämäni ensimmäistä kertaa luistelemassa siellä. Jää oli ihan kohtuullisessa kunnossa ollakseen ensimmäinen jää (tosin en tiedä, voiko jäältä odottaakaan ihmeitä täällä). Matka pukuhuoneesta jäälle oli jäädytetty. Kuulemma jääpalloilijoita varten. Palloilijoita, joita ei ole ollut kaupungissa kuulemma miesmuistiin. Onneksi oli hieman lumireunaa, jota pystyi hyödyntämään jäälle siirtyessään.

Oli aika kylmä. Viihdyin jäällä vajaan tunnin. Kun palasin pukuhuoneen lämpöön, sormet olivat kohmeiset. Pian sormenpäihin alkoi sattua. Ihmettelin, etteivätkö varpaat olleetkaan niin kovasti jäässä, kun niissä ei vielä siinä vaiheessa tuntunut mitään (ne eivät siis tunteneet siinä vaiheessa varmaan mitään). Niin, vielä. Aika pian sain kärsiä lämpiämisen tuottamasta tuskasta, ja vielä ihan jonkinmoisen tovin. No, se kuuluu lajiin. Niin kauan, kun Suomi on halliton.