Juoksulenkki

Nyt on aika voittajafiilis: juoksin melkein puolen tunnin lenkin.\o/ Ehkä tämä vielä tästä.

Parempaa Uutta Vuotta kaikille!

Jouluntoivotus

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Sylvesteri sai turpiinsa

Sylvesteri sai eilen etupuskuriin vähän valkoista maalia ja naarmuja, kun en oikein osannut käännellä ahtaassa parkkihallissa.:/ Puskuri osui hitaassa vauhdissa valkoiseen pylvääseen. (Parempi sekin kuin toiseen autoon, mutta...) Toivon, että suurimmat jäljet lähtevät seuraavan kerran, kun vahaan auton. Harmittaa silti...:(

Hölkkäaskelia

Hölköttelin tänään Vermon raviradalle ja takaisin. Ihan sellaisia tipuaskelia töpötin, mutta hölkkäsin.:) Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Kävelin vielä pienen lenkin hölkkäilyn päälle ja treenailin tasapainolaudalle.

Nähtäväksi jää, tuleeko jalka kipeäksi. Hölkätessä sattui ennen kaikkea sellainen kohta, jonka olen fysioterapiassa oppinut tietämään olevan mitä todennäköisemmin vain todella jumissa oleva lihas. Itse vammakohtaan sattui, kun jalka osui epätasaisuuksiin ja nilkka taipui.

Musameemi

Meemeilläänpä nyt pitkästä aikaa, kun tuli pitkän tauon jälkeen kurkittua muihin blogeihin. Oman päivitystahdin lisäksi myös muiden blogien lukemistahti on ollut aika hidasta viime aikoina.

Mutta se meemi, joka löytyi täältä:

1. Avaa Winamp, iTunes tai mikä tahansa musiikin toisto-ohjelma.
2. Laita random päälle.
3. Kirjoita 20 ensimmäistä randomilla tullutta, vaikka ne olisivat kuinka noloja.
4. Kirjoita lyhyesti joitakin muistoja/ajatuksia jokaisen biisin alle.

Tällä koneella ei kyllä ole kaikki omistamani mp3-muodossa oleva musiikki eikä otos varmaankaan vastaa CD-hyllyni sisältöjakoa, koska Celine Dionin musiikkia on tällä koneella aika vähän...;)

Mutta aloitetaanpa.

1. Kaikista kasvoista - Anna Eriksson.
Kuullut tätä lähinnä radiosta. Joltakin kokoelmalevyltä. Muistan, kun Levyraadissa ihmeteltiin, miten veri voi syöksyä varpaisiin, kun suutelee (kuten biisin sanoissa todetaan).

2. The Way You Look Tonight - Phil Collins.
Ostin Collinsin kahden levyn kokoelman Myyrmannista räntäsäällä helmi-maaliskuussa 2006. Kaunis kappale. Ehkä hieman tylsä kuitenkin.

3. Afraid of love - Toto.
Kyseinen levy ollut hyllyssäni aika kauan. Muut kappaleet kuin Africa ja Rosanna eivät sykähdyttäneet.

4. The Runaway - Carola.
Carolan kokoelmalevyltä aika kamala 80-luvun biisi. Ei vedä vertoja kauheudessaan Radiatelle. Muuten levyllä oli paljon hyviä kappaleita. Ostin levyn Tukholmasta joskus vaihtokevääni jälkeen.

5. Rebel Heart - The Corrs.
Kuuntelin The Corrsia mp3-soittimella, kun vein dippatyöni kansitettavaksi. Tässä kappaleessa on rauhallinen ja positiivinen tunnelma. Muistan, kuinka oloa kevensi, kun sai pudottaa paperipinkan sitomon pöydälle.

6. Kellä kulta, sillä on - Laila Kinnunen ja Simo Brehmin orkesteri.
Laila Kinnusen versioon ei liity erityisiä muistoja, mutta kappale oli esittämiemme kappaleiden joukossa veljeni häissä viime kesänä.

7. Kaupungin lapset - TikTak.
Kuuntelin TikTakin levyä kanadalaisen sukulaistytön kanssa kesällä 2005. Kerroin hänelle, että tämä kappale on alun perin Kids in America ja hän ihmetteli, miten suomalaiset tytöt sellaista laulavat, jolloin selitin, että suomennoksessa ei puhuta Amerikasta.

8. Handsome man - Robbie Williams.
Tämä tarttui matkaan kaverin polttareista viime elokuussa.

9. Here and Now - Technicolour.
Tämän levyn ostin samalla räntäreissulla Myyrmanniin kuin Phil Collinsin levyt. Kappaleeseen liittyy tiettyjä ikäviä muistoja haikeista tunteista.

10. Impera - Era.
Teinivuosien suosikkeja. Haikea biisi. Tainnut sitä joskus haikeissa tunnelmissa kuunnella.

11. 1, 2, 3, 4 Supin' New (Timber Mix) - Coolio.
Päätynyt koneelle joltain Jyrki-kokoelmalta, jonka olen teinivuosina ostanut. Kappaleeseen ei liity mitään erityisiä muistoja.

12. Käy ohitsein - Laila Kinnunen.
Itse asiassa ihan outo biisi. Päätyi koneelle, kun kävin äidin levyhyllyllä marraskuussa.

13. Alone - Celine Dion.
Uusimmalta Dionin levyltä cover-biisi. Ensimmäisellä kuulemisella tuntui oudolta, mutta nyt siihen on jo tottunut. Kipsijalkaisena ehdin kuunnella levyn moneen kertaan läpi.

14. Have you ever been in love - Celine Dion.
Tämä kappale löytyy itse asiassa kahdelta Dionin levyltä, mikä on harmi, koska tämä on niitä harvoja kappaleita, joita en oikein siedä. Sinänsä hieno biisi, mutta kun sitä ensimmäisiä kertoja kuuntelin vuonna 2002, olin juuri tullut ensimmäisen poikaystäväni jättämäksi. Sydäntä raastoi kuunnella sanoitusta...

15. Ain't No Sunshine - Bill Withers.
Tämä löytyy suosikkielokuvani sound trackilta. Jätän kotitehtäväksi selvittää, mikä on ko. elokuva.;)

16. Handsome man - Robbie Williams.
Kuten edellinenkin Robbien biisi tämä jäi kyytiin kaverin polttareista.

17. Nan's song - Robbie Williams.
Ks. nro 16.

18. Den sjunde vågen - Marie Fredriksson.
Tämä löytyy levyltä, jonka ostin vaihtokeväänä 2004 Tukholmasta. Juuri tähän kappaleeseen ei liity muuta erityistä.

19. Angelheads - The Ark.
Huomasin viime kesänä, että tämä on hyvää pyöräilytaustamusaa. Levyn hankin joskus ehkä 2003, kun käytiin tyttöporukalla Tukholmassa kuluttaen karaokekisassa voittamani risteilylahjakortti, varmaan vuonna 2003.

20. Do You Remember? - Phil Collins.
Ks. nro 2. Ei kuitenkaan yhtä tylsä biisi. Tykkään tästä kyllä kovasti.:)

Listaan ei nyt sitten päätynyt yhtään The Carpentersia, Sealia eikä Abbaa...

Fysioterapiaa ja kotijumppaa

Aloitin viikolla fysioterapiassa käynnin. Jostain syystä minun on ollut vaikea muistaa ottaa lääkärin määräämää tulehduskipulääkettä aamuisin. Lääkettä on tarkoitus syödä kuntoutuksen ajan. Täytyy yrittää ryhdistäytyä sen suhteen, että pilleri tulisi otetuksi oikeaan aikaan. Nyt on jäänyt pari päivää iltapäivään.

Ostin alennusmyynnistä kotiin myös tasapainolaudan. Laudan lähtöhintakaan ei ollut sitä luokkaa, mitä useampi fysioterapeutti on arvellut. Saa nyt nähdä sitten, kuinka pitkäikäinen lauta on, mutta kaupassa se tuntui ihan riittävässä määrin samalta kuin fysioterapiassa kokeilemani.

Olisi kyllä huippua päästä luistelemaan. Ja olisi huippua, kun jalka olisi kunnossa ja voisi tarvittaessa juosta julkisiin liikennevälineisiin. Muutaman kerran on ottanut päästä se, että juna on mennyt nenän edestä, kun en ole voinut juosta. Autolla sen sijaan taas ajelen, kun jalka ei enää ole kipsissä. Junan suhteen olen myös oppinut sen, että Keraan mennessä ei kannata istua junan ensimmäisessä vaunussa, koska kerran kävi niin, että etummaisen vaunun ensimmäisestä ovesta ihmiset joutuivat poistumaan ratakiskojen viereen kivenmurikoiden päälle, kun veturinkuljettaja ajoi hieman pitkäksi.

Yleinen harmistus

Tänään on ollut sellainen päivä, että kaikki on harmittanut. Pienet ja suuret asiat. Lisäharmistusta tuo se, etten pääse purkamaan harmitusta liikkumalla, kun tuo jalka ei salli. :(

Kävelen taas

Kipsi otettiin pois tiistaina ja pystyn taas kävelemään normaalisti. Muuten jalka on ollut ehkä jopa kipeämpi kuin ennen kipsaamista. Seuraavaksi on sitten vuorossa fysioterapiakuuri, kunhan ehdin sen aloittaa...

Oli huomattavasti helpompi osallistua perjantain pikkujouluihin kuin viikko sitten olleisiin. Pystyin esimerkiksi hakemaan itse ruokani seisovasta pöydästä.:)

En tiedä, pitäisikö olla onnellinen...

Keppien kanssa liikkuessa saa monenlaista huomiota. Pääasiassa ihmiset ovat erittäin kohteliaita ja avuliaita. Toisekseen olen saanut kuulla jo niin monta kauhukertomusta erilaisista jalkatapaturmista, että olen alkanut ajatella, että ehkä pitäisi sittenkin olla onnellinen, että minulta nyt "vain" revähtivät nivelsiteet nilkasta.

Tänään viimeksi kuulin yhden tarinan miehestä, jolta olivat venähtäneet yhtä aikaa molemmista nilkoista nivelsiteet ja tarinan kertonut henkilö kertoi itsestään, että pelkkä pieni liukastuminen voi saada hänen polvensa sellaiseen kuntoon, että heti tulee 3 viikkoa sairaslomaa.

Perjantaina kuulin miehestä, joka oli laskettelurinteessä loukannut polvensa ja joka sai vasta kaksi vuotta tapauksen jälkeen oikean diagnoosin: murtuma. Kaksi vuotta tulehdusta polvessa oli aikaansaanut reuman.

Eräs puolestaan kertoi, kuinka hänellä oli jalkapallopelissä mennyt nilkasta nivelsiteet, murtunut sääriluu ja polvellekin oli käynyt samalla kerralla jotain. Hoito oli ollut 13 viikkoa kipsiä ja ensimmäiset ajat sellaisessa lääketokkurassa, ettei tiennyt mistään mitään.

Kolmas kertoi kasvuikäisestä pojasta, joka oli pudonnut puusta kymmenen metrin korkeudelta ja jonka reisiluu oli mennyt tuusan nuuskaksi polven yläpuolelta. Vertakin oli vuotanut niin paljon, että oli lähellä, ettei mennyt henkikin. Lisäksi kasvuiässä kun oli, piti reisiluuhun virittää joku systeemi, jolla jalkaa pikku hiljaa venytettiin, ettei kasvu pysähtyisi.

Jotenkin nämä kertomukset auttavat laittamaan oman vaivan uuteen perspektiiviin.

Seurankipeys

Olen ollut nyt kolme päivää kotona tekemässä töitä jalan takia. Odotan jo huomista, kun pääsen kinkkaamaan konttorille. Yksinäiset kotipäivät ovat pitkiä ja kurjia. Kai minä olen sen verran sosiaalinen persoona, että kaipaan seuraa. Toiset ihmiset kaipaavat välillä yksinäisiä hetkiä. Minun kohdalleni kyseinen kaipuu osuu äärimmäisen harvoin. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen kasvanut keskimmäisenä lapsena kahden veljen kanssa. Lapsena ei tarvinnut olla yksin.

Kipsattu jalka rajoittaa entisestään liikkumista. Koko syksyn olen ollut enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen. Se rassaa. Mutta pitää toivoa, että kipsi vihdoin saa jalan toipumaan.

Ostin kipsauksen jälkeen Celine Dionin uusimman levyn Taking chances ikään kuin lohdukkeeksi itselleni. Hyllystäni löytyy niin monta Dionin levyä, että olen saanut tästä useaan otteeseen kuulla (kuten lempiväristäni...). Monet levyistä vievät minut ajassa taaksepäin... "tuota kuuntelin kisamatkoilla Seinäjoelle ja treenimatkoilla Kangasalle... tuolla oli merkitystä, kun toivuin ensimmäisestä vakavasta ihastuksestani... tuota kuuntelin, kun ranskan yo-kuuntelut olivat ohi... tuota silloin, kun asuin lukiolaisena yksin Helsingissä ja kun valmistauduin Kroatian laulukisoihin... tuo ja tuo ja tuo ja tuo ovat olleet läsnä, kun olen rypenyt erinäisiä kertoja sydänsuruissa ja toisaalta niinä hyvinä hetkinäkin..." Taking chances luultavasti assosioituu vastaisuudessa tähän kipsattuun jalkaan. Samalla virittäydyin ensi kesään: menen Tukholmaan Dionin konserttiin ruotsalaisen ystäväni kanssa.:) (Sanokaa, mitä sanotte... :P)

Musiikista muutenkin yritän hakea sitä mielihyvää, mikä liikunnan puutteen vuoksi jää saamatta. Laulaminen toimii välillä melkein yhtä hyvin kuin luistelutreeni.

Jag går på kryckor... igen!

Joo, tuommoisen paketin sain jalkaani tänään. Ja kepit. Harmistus oli lähes yhtä suuri kuin silloin, kun sain vamman. Olen jälleen kovin liikuntarajoitteinen ja sekös pistää mielen matalaksi... Toivottavasti tämä pehmytkipsi auttaa saamaan jalan kuntoon.

Internationaler Fossil Cup ja muut viikonlopun taistot

Olen seurannut tarkasti viikonlopun luistelukoitoksia. Calgaryssa kisataan maailman cupia, Hamarissa Challegers' cupia, Seinäjoella Season Opening Racea ja sitten silmiin pisti Saksan liiton sivuilta Internationaler Fossil Cup. Luulin, että kyse on senioreiden kisoista (vrt. fossiilit), mutta ei. Kisan tuloksista selvisi, että kyseessä onkin lasten ja nuorten kisat. Mistähän ihmeestä kyseinen nimi on skaboille tullut? Vai tarkoittaako Fossil saksaksi sittenkin jotain ihan muuta? No, joka tapauksessa suomalaisen näkökulmasta muut mainitut kamppailut ovat mielenkiintoisempia.

Itse en sen sijaan pääse kyllä vielä pitkään aikaan jäälle. Jalan kipsaus on edessä huomenna. *harmistus*

Ödeemi ja effuusio

Luimme ortopedin kanssa yhdessä magneettikuvalausunnon keskiviikkona. Kuvissa oli "selvät löydökset", muttei mitään, mitä pitäisi leikata. Lausunnossa esiintyi useaan kertaan sana ödeemi eli turvotus ja effuusio eli kudosnestepurkauma. Lääkkeeksi lääkäri haluaa määrätä jalkaani pehmytkipsin kolmeksi viikoksi. Heti en sitä jalkaani saanut, vaan saan rauhassa "sulatella asiaa ja järjestellä asioitani", kuten lääkäri totesi.

"Ja liikkumatta!"

Magneettikuvaan mennessä sain ohjeeksi riisua kengät, housut ja kellon. Sukat saivat jäädä. Jalka aseteltiin tyynyjen keskelle koriin.

- Kun jalkaa kuvataan, puolet kropasta jää koneen ulkopuolelle, sanottiin.

En yhtään ihmettele, että jotkut voivat saada klaustrofobiakohtauksen kuvauksessa, jos koneen sisälle joutuu kokonaan. Kone pitää kovaa pauketta ja surinaa. Siltä suojautumiseen käytettiin kuulosuojaimia, joihin sai valita mieleistään musiikkia: klassista, iskelmää, poppia tai rokkia. Ajattelin, että klassinen olisi turvallinen vaihtoehto.

Klassista musiikkia siis tuleman piti ja ihan mukava niin. Vivaldin Neljä vuodenaikaa rauhoittivat mukavasti. Kaksikymmentä minuuttia kestäneen kuvauksen aikana piti olla liikuttamatta jalkaa ja varpaita. Yritin rentoutua, mutta piti kuitenkin keskittyä siihen, ettei heiluttele varpaitaan. Mikä siinä onkin, että juuri, kun ei saisi liikkua, tulee sellainen olo, että kohta se jalka kramppaa tai tulee joitakin kouristuksen omaisia pakkoliikkeitä... No, ilmeisesti pärjäsin kuitenkin ihan hyvin, vaikka varpaat kerran taisivatkin hieman koukistua.

Huomenna saan sitten tuomion kuvien perusteella.

Talvitassut

Sylvesti sai tänään alleen talvitassut. Onneksi sain renkaanvaihtoapua, koska omin voimin en olisi saanut pölykapseleitakaan irti.

Huomenna ja ylihuomenna saan lisäselvyyttä siihenkin, mikä on nilkkani tilanne, kun menen magneettikuvaan ja sitten taas lääkärille. Jospa pääsisin omia talvitassujanikin (pikaluistimia) pian sovittelemaan. Tänään piti jääkauden alkaa, mutta ilmeisesti alkaakin vasta keskiviikkona. Minun osaltani luistelukauden alku kyllä lykkääntyy, koska nilkka ei kunnolla taivu - edelleenkään.

Ei oo lipunmyyjillä helppoa pääkaupunkiseudulla

- Espoon sisäistä huomisesta joulukuun kahdenteenkymmenenteenensimmäiseen asti, kiitos.
- OK... huomisesta... joulukuun 21. asti.
- Niin, siis sisäistä.
- Aa, anteeksi.
- Mä vaan kattelin tota hintaa, ettei sen noin paljon pitänyt maksaa.

Myyjä joutui kysymään toiselta neuvoa tässä välissä.

- Se on sitten 68,10... kiitos, saanko nähdä henkilöllisyyspaperit, kiitos.... pankki vai luotto?
- Luotto.
- Äh, mä ehdin jo löydä pankin... voi paska, pitää tehdä uusiks, siis sori, saisinko sen matkakortin vielä?

Aikansa tunattuaan ja kertaalleen poistettuaan kortin latauksen myyjä kysyi taas neuvoa toiselta. Pankkikorttivalintaa ei voinut vaihtaa kuin soittamalla jonnekin. Siinä vaiheessa minä sanoin, että voi se mennä pankiltakin... Myyjä oli kovasti pahoillaan, että sormet olivat nopeammat kuin ajatus.. Tarkistin vielä, että olihan lataus kortilla, mutta ei ollutkaan, joten sen myyjä teki vielä uusiksi. Toivottavasti huomenna kortti pelittää aamulla.

Pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmä on monimutkainen. On eri kaupunkien sisäisiä lippuja, on seutulippuja, lähiseutulippuja, koko aluelippuja... Lisäksi asiakas voi ostaa kautta joustavasti kaksi viikkoa tai enemmän ja päättää aloituspäivämäärän. Ei ihme, että myyjän pää menee pyörälle. Toista se on Tampereella. Myynnissä on vain kuukausilippuja à 44 euroa ja lipun aika alkaa pyöriä ensimmäisestä kerrasta, kun korttia bussissa vilauttaa. Myyjät pääsevät helpolla! Mutta on tämä pääkaupunkiseudun järjestelmä sentään paljon asiakasystävällisempi, vielä kun myyjät pysyvät hommiensa tasalla.:)

(Mitä viime viikon postaukseen tulee, näytän saavan kirjoittamiseen inspiraation, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä ja ihmekkös tuo, koska eiväthän tavarat juttele...)

Homma edistyy

Asettuminen uuteen asuntoon edistyy. Nyt on kaikki laatikot purettu. Tavaroiden järjestely ei tietenkään tähän lopu, mutta aika pitkällä ollaan. Tavoitteeksi olin asettanut, että paklingit olisivat purettuna ennen torstaita, jolloin työt alkavat. Se tavoite on nyt saavutettu, mutta vielä en ole ihan tyytyväinen, vaan järjestely jatkuu.

Todistusaineistoa

Ajattelin julkaista eilisen kirjoitukseni tueksi ja todistusaineistoksi pari kuvaa. Sain nimittäin tänään urakoitua palkinnot paikoilleen. Kovin suunnitelmallista järjestystä ei ollut ja totesinkin, että olisi pitänyt Tampereella ottaa kuva kaapista, niin olisi muistanut, miten palkinnot mahtuvat kaappiin kivasti.

Tässä on siis kaappi sisältöineen (alimmalla hyllyllä oikeassa laidassa on muutama muukin tavara kuin palkinto):




















Ja tässä ovat boksit ja sanomalehtipaperit, joita käytin palkintojen pakkaamiseen:

Nykeröinnin purkua

Kun on ollut tässä tätä muuttopuuhaa, luulisi, että olisi myös paljon kirjoitettavaa. En ole kuitenkaan saanut juuri virikkeitä täällä laatikoiden keskellä. Ajattelin kuitenkin varoittaa kaikkia aktiiviurheilijoita eräästä asiasta: jos on vain mahdollista pidä palkintokaappisi yhdessä paikassa esimerkiksi vanhempiesi luona!

Itse muutin palkintokaappini palkintoineen vanhempien muuton alta pois viime vuoden toukokuussa aavistamatta, että kaappia joutuu pakkaamaan ja purkamaan yhä uudestaan reilun vuoden sisään. Ensimmäisellä pakkauskerralla oli vielä viehätyksensä, kun tuli pengotuksi kaapin saloja ja muisteltua, mistä mikin palkinto oli tarttunut matkaan. Tämä kolmas kerta oli jo tuskallinen.

Tampereen päässä viivyttelin palkintokaapin pakkaamisen aloittamista. Lopulta sain palkinnoilla täyteen lähes 5 muovista muuttolaatikkoa. Nyt pitäisi purkaa nuo nykeröinnit. Eikä huvittaisi yhtään. Ei nimittäin riitä, että saan pokaalit ja kaiken maailman muut palkinnot pois sanomalehtipaperin sisästä ja mitalit ulos muovipusseista. Palkinnot pitää myös asetella paikoilleen. Tavoitteena on tietysti, että palkinnot olisivat kivasti esillä, mutta myös, että ne ylipäätään mahtuvat paikoilleen. Isoveljeni yläasteen puutyötunneilla tekemä kaksiosainen kaappi on nimittäin hieman ahdas. Ehkä oli ihan hyvä, että lopetin kilpaurheilun jo vuosia sitten, muuten palkintojen muuttaminen olisi vieläkin tuskallisempaa...

No, ensimmäinen laatikko viidestä on nyt purettu.

Kaaos siirretty vol. 2

Tunnelmat ovat kaaoksen suhteen kohtuullisen samat kuin tammikuussa. Kaaos siirtyi tällä kertaa päinvastaiseen suuntaan kuin silloin, mutta muuten tässä ei kai ole mitään kovin uutta. Väsyttää eikä oikein ole vielä hahmottanut, että Riäväkylä (Manse, Mansesteri, Tampesteri) jäi taakse. Eiköhän se tässä pikku hiljaa ala juurtua takaraivoon.