sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2015

Suunnistuskausi avattu

Ilmoittauduin reilu viikko sitten Espoon Akilleksen joukkueeseen FinnSpring-viestiin. Tästä seurasi se, että avasin suunnistuskauden jo viikolla Espoorasteilla, koska en kehdannut lähteä kisaamaan ihan kylmiltään. Lopulta lunastin myös lisenssin, koska päädyin joukkueeseen, joka ilmoitettiin sarjaan, jossa lisenssiä edellytettiin.

Tiistain suunnistuksen jälkeen tuntui, että olen ehkä tulossa kipeäksi. Perjantaina oli jo selvää, että jonkinlainen nuha on tekeillä. Mieltäni ei lämmittänyt yhtään, että sunnuntaiksi luvattiin koko Etelä-Suomea syleilevää sadealuetta. Onneksi nuha sentään jäi erittäin lieväksi.

Valitettavasti sääennuste piti paikkansa ja Kiikalassa satoi aamulla, päivällä ja iltapäivällä pientä taukoa lukuun ottamatta koko ajan jonkin verran. Lämpömittari näytti 3,5 astetta siinä aamulla ennen kello 9:ää. Hyiset olosuhteet siis. Onneksi Espoon Akilleksella oli paikalla seurateltta, jossa oli kuivaa, ja tiiviin tunnelman ansiosta myös melko lämmintä.

Juoksin D21AL-sarjassa avausosuuden. Sarjan lähtö oli toisessa lähtöaallossa, jonka ajankohdaksi oli ilmoitettu kello 10.10. Menin säästä huolimatta hyvissä ajoin jonottamaan sisään lähtöalueelle. Kello oli 9.50. Jonossa oli vielä kello 10.00 lähtöönkin menijöitä. "Odotin autossa mahdollisimman pitkään", joku kertoi. Pääsin sisään ennen ensimmäistä lähtöä.

Lähdön tapahduttua meidän lähtöaaltomme juoksijat laskettiin lähtösuoralle verryttelemään. K-piste oli hyvän matkan päässä metsän puolella. Lähtösuora oli varvikkoa, jonka seassa oli pienten puiden kantoja, sekä hiekkakuoppaisaa baanaa (ehkä jokin pyörärata). Kartoille pääsi neljä minuuttia ennen lähtöaikaa. Juniorisarjoissa juoksevat saivat ottaa kartan tutkittavakseen minuuttia ennen lähtöä. Samalla hetkellä kuulutettiin myös, että lähtöaikaa lykätään, koska niin moni lähtöön tulija oli vielä tulossa lähtöönkirjauksessa. Porukka lakosi verryttelemään lähtösuoralle. Hetken päästä kuulutettiin, että lähtöä lykätään peräti 10 minuuttia. Pääsi yksi ruma sana. Olisin mieluiten sännännyt metsään, että olisi saanut itsensä kunnolla lämpimäksi. Junnut olivat ehkä tyytyväisiä, kun saivat katsella karttaa minuutin sijasta 11 minuuttia.

Minusta on melko epäreilua niitä kohtaan, jotka ovat tulleet ajoissa lähtöön, että lähtöä lykätään ja vielä viime minuutilla. Minusta sisäänkirjautuminen ei ollut mitenkään tavallista hitaampaa. Moni todennäköisesti oli vain turhaan pitkittänyt lähtöönkirjautumistaan, koska sää oli niin kehno. Joku kanssakilpailija oli kyllä sitä mieltä, että kirjaus oli ollut turhan hidasta.

No, lopulta pääsimme matkaan. Juoksin lähelle K-pistettä ennen kuin avasin kartan. Pelkäsin jääväni jalkoihin tai kompastuvani kantoihin tai kuoppiin, jos olisin alkanut lukea karttaa aiemmin. Pari turvalleen menoa ehdin nähdä ennen K-pistettä.

Suunnistus kulki aina kuudennelle rastille asti ihan hyvin. Jotain pientä epäröintiä oli, mutta rastit löytyivät melko suoraan. Kuudetta rastia etsiessäni päädyin lähellä olleelle toiselle rastille ja siinä piti sitten hetken miettiä, missä oli. Loput neljä rastia löytyivät jälleen taas ilman ongelmia. Toki välillä hyödyin muista suunnistajista, mutta se kai on viestisuunnistuksen henki... ;) Juoksin samassa sarjassa kilpailleen suunnistajan ohi ylämäessä ennen rastia numero 9. Hän oli vaihtanut kävelyyn. Ajattelin, että tuo juoksee minut vielä kiinni, mutta eipähän juossut, vaan päihitin hänet.

Vaihtoleimauksen jälkeen oli vielä kiduttavan pitkä tunnelijuoksu kartoille ja siitä vaihtopuomille. Lopputulos 36,48 4,3 kilometrin radalla oli positiivinen yllätys. Sykemittarini GPS-tallennuksen mukaan en ollut edes kiertänyt juurikaan ylimääräistä, koska matkaksi tuli sen mukaan 4,7 km.

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt kun lisenssi on ostettu, eiköhän sitä tule hakeuduttua muihinkin kansallisiin kisoihin suunnistamaan.

keskiviikkona, helmikuuta 04, 2015

Sairastelu katkaisi hyvin alkaneen liikuntakuurin

Osallistuin marraskuun alussa Trainers Unitedin BodyEvolution -hyvinvointikonseptin pilottiryhmän aloitustilaisuuteen. Konseptin ideaan kuului muun muassa se, että lyhyitä harjoituksia pystyy tekemään kotona tai ulkona. Se sopi kuvaan, koska olin muista syistä laittanut kuntosalijäsenyyteni tauolle marraskuuksi. Konseptiin kuului myös maidoton ja viljaton (käytännössä gluteeniton ruokavalio). Ruokavalion soveltaminen jäi minulla kokonaisuudessaan melko lyhyeksi kokeiluksi, mutta jotain poimin matkaan.

Treenejä tein ennen joulua melko tunnollisesti: neljä kertaa viikossa lihaskuntoharjoitus ja kaksi kertaa viikossa HIIT. Lihashuolto jäikin sitten huonommalle tolalle. Välillä onnistuin tekemään lihaskuntotreenejä vähän alle 1,5-vuotiaan pikkuneidin kanssa leikkikentällä tai sisällä. Treenit olivat kestoltaan lyhyitä 10-20 minuuttia + verryttelyt. Jossain vaiheessa vaihdoin yhden lihaskuntotreenin juoksulenkkiin, jonka päätteeksi tein HIITin eli tässä tapauksessa 100 metrin vetoja 10 minuutin ajan. Joulukuussa palasin kuntosalille ja sovelsin jälleen: yhdistin kaksi lihaskuntoharjoitusta samaan treenikertaan, mikä vähensi treenipäivien määrää. Joulukuussa konseptin treeniohjelmakin vaihtui ja uutta, raskaampaa, lihaskuntoharjoitusta tehtiin kolme kertaa viikossa.

Koko ajan oli ajatuksena myös teroittaa luistimet, että pääsisi luistelemaan. Sitä edelsi kuitenkin tarve kunnostaa teroituskivi, jotta teroittaminen olisi helpompaa. Hyvistä aikeista huolimatta en ollut ryhtynyt puuhaan ennen luistelukauden alkua... Lopulta sain homman tehdyksi välipäivinä, mutta silloin olin jo sairastunut flunssaan. Ja se flunssa kesti ja kesti... tuntui, että se lähti kahteen kertaan uudelle kierrokselle.

Kun viimein flunssa hellitti, ehdin tehdä kaksi lihaskuntotreeniä kotona, kaksi kuntosalilla ja käydä kaksi kertaa luistelemassa. Sitten sairastuin taas. Ja tässä sitä nyt yskitään ja niistetään edelleen. Hyötyliikuntaa on kuitenkin tullut harrastettua lumitöiden ja imuroinnin merkeissä.

Ennen joulua fiilis oli se, että lihaskuntotreenien - lyhyidenkin - tekeminen useamman kerran viikossa helpotti toimistotyöntekijän niska-hartia-käsi-jumeja ja kasvatti habaa (tosin mittanauha näytti toista, mutta ehkä rasvaa oli palanut ympäriltä?). Aiemmin siis olin tehnyt yhden, joskus kaksi kertaa viikossa tunnin treenin kuntosalilla. Siihen lisäksi sitten aerobista liikuntaa vaihtelevassa määrin. Suunnistajana ja luistelijana ajattelisin kuitenkin niin, että pidemmän päälle pelkät lihaskuntotreenit ja HIITit eivät riitä ylläpitämään ominaisuuksia, joita noissa harrastamissani lajeissa tarvitaan.

Nyt pitäisi vain malttaa tervehtyä, että pääsisi taas liikkumisharrastukseen kiinni. Pilottiryhmän toiminta kesti 3 kuukautta eli sen toiminta on virallisesti päättynyt. Melko hiljaiseksi ryhmän Facebook-ryhmä muuttui jo kauan sitten alun innostuksen jälkeen. Nähtäväksi jää, saanko itseni motivoitua jatkamaan lihaskuntoharjoittelua samaan tahtiin kuin ennen joulua, kunhan tämä viheliäinen tauti hellittää.


sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014

Konsulttilinja yhä vain?

Seitsemisen vuotta sitten tutkiskelin LinkedIn-kontakteistani, millaisiin tehtäviin informaatioverkostojen koulutusohjelmasta (nyk. tutkinto-ohjelma) päädytään töihin. Asia muistui mieleeni tässä syksyllä, ja päätin uusia laskelman. Tällä kertaa homma oli kuitenkin suuritöisempi, koska kontaktieni määrä on kasvanut.  Löysin niiden joukosta 92 infolla opiskellutta. Kaikki eivät tosin ole sieltä valmistuneet, mutta ovat ainakin jonkin aikaa opiskelleet infolla. Toinen haaste oli se, etten ehtinyt kerralla käydä kaikkia läpi ja lopulta läpikäyntiin tuli parin kuukauden tauko. Sinä aikana moni ehti vaihtaa työpaikkaa, jonkun firma ostettiin samalla, kun joku toinen perusti oman firman. Käytännössä oli siis tarkistettava kaikki uudestaan.

Marraskuun lopulla sain vihdoin laskelamni valmiiksi. Edelleen näyttää siltä, että suuri osa päätyy konsulteiksi. Konsulttititteli ei kuitenkaan ole yhtä yleinen kuin seitsemän vuotta sitten asiaa tarkasteltaessa. Erilaisia tehtäviä on muutenkin enemmän kuin edellisellä tarkastelukerralla. Otoksen kokokin tietysti vaikuttaa tähän. Moni on johtotehtävässä. Tutkijoita on joukossa edelleen melko paljon. Yhä useammalla on myös oma firma. Onpa joukossa yksi kansanedustajakin.

Tässä Top 10 -lista

konsultti (myös erinäisillä etuliitteillä varustettuna) 22,7 %
johtaja (myös erinäisillä etuliitteillä varustettuna, mutta ei toimitusjohtaja) 8,2 %
tutkija 6,2 %
ohjelmoija 5,2 %
projektipäällikkö 4,1 %
yrityksen perustaja 4,1 %
arkkitehti (IT/ratkaisu/...) 4,1 %
toimitusjohtaja 3,1 %
pääsuunnittelija 3,1 %
opiskelija 3,1 %

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2014

Huonoa asiakaspalvelua

Jo jokin aika sitten kävin yhtenä päivänä ostoksilla eri liikkeissä. Päivän varrelle mahtui kolme huonoa asiakaspalvelukokemusta.

Kävelin sisään suht pieneen laukkuliikkeeseen katsellakseni käsilaukkuja. Myyjä tervehti, mutta ei tullut keskusteluetäisyydelle. Sen sijaan hän nosti puhelimen korvalleen ja alkoi soittaa jotain yksityistä asiaa: "Niin, mihin asti te olette auki? Entä aamulla, moneltako avaatte?" Enpä sitten viitsinyt jäädä pidemmäksi aikaa, kun ei liikkeen ainoanakaan asiakkaana saanut sen enempää huomiota.

Ostin jäätelöannoksen. Myyjä keskusteli kanssani juuri sen verran kuin minimissään täytyi, jotta ostos tuli hoidettua. Samalla hän annostani tehdessään jutteli toiselle myyjälle: "Matinkylään me muutetaan takaisin..."

Olin valitsemassa silmälaseja. Näköni testanneelle optikolle tuli jo toinen asiakas näöntarkastukseen, mutta hän viittasi, että myyjät kyllä auttavat. Sanoi sen siten, että kaksi vapaana ollutta myyjää kyllä kuuli tämän. Kumpikaan ei tehnyt elettäkään tullakseen kysymään, tarvitsenko apua. Sen sijaan he keskustelivat keskenään:"Joo, siitäkin mä tein reklamaation. Sitten mä ostin sellasia sämpylöitä ja niissä oli vikaa, mutten sitten viitsinyt niin pienestä pussista lähteä valittamaan..."

On se kumma, kun asiakkaat eivät kiinnosta. Nämä eivät kuitenkaan vedä vertoja sille alusvaateliikkeen myyjälle, joka sanoi minulle reilua kuukautta ennen häitämme: "No sitten sun pitää vaihtaa puvun mallia", kun olin todennut, että monien kaarituellisten liivien kaaret painavat ikävästi, ja hän oli todennut, että olkaimettomia kaarituettomia liivejä ei oikein ole. Olin toivonut saavani alan erikoisliikkeestä asiantuntevaa opastusta sen suhteen, miten valita liivit, jotta ne kaaret eivät painaisi tai opastusta valita niin hyvät liivit, ettei tuota ongelmaa tulisi. Sanomattakin oli selvää, etten siinä vaiheessa enää ruvennut vaihtamaan puvun mallia, enkä muuten ostanut liivejä siitä liikkeestä.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Ajotietokoneen "kalibrointia"

Minua on harmittanut, että autoni ajotietokone ilmoittaa polttoaineen riittävyyden räikeästi pieleen. Sen jälkeen, kun polttoaineen merkkivalo on aikansa palanut, ajotietokoneen mukaan "Fuel range" on 0 km. Jos tässä vaiheessa ajaa tankille, bensaa mahtuu 55 litran tankkiin noin 44 litraa. Päätin siis testata, kuinka pitkälle autolla oikeasti pääsee vielä sen jälkeen, kun ajotietokoneen mukaan ei enää metriäkään. Ehkäpä ajotietokonekin siitä jotain oppisi ts. kalibroituisi.

Testaus ajoittui toukokuun loppupuolelle. Ajelin pieni bensakanisteri takakontissa monta päivää ennen kuin bensa viimein loppui. Pääsin noin 100 kilometria pidemmälle kuin ajotietokone luuli. Tietysti bensan loppumisen hetkellä ulkona vihmoi vettä, ja pikkuneiti matkusti takapenkillä, tosin unessa onneksi. Olin Kehä 3:n varressa. Ohjasin erään liittymän keskialueelle, kun huomasin auton alkavan hyytyä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin yrittänyt päästä pienen matkan päässä olleelle bussipysäkille asti. Ei olisi tarvinnut pelätä perästä tulevia autoja niin paljon.

Olin melko hermostunut, mistä johtuen en ollut onnistua kaatoletkun kiinnittämisessä bensakanisteriin. Se ei mennyt jengoilleen, joten bensaa valui maahan. Kokeilin myös suppiloa, mutta siitäkään ei oikein ollut apua. Lopulta vetäisin syvään henkeä ja päätin rauhoittua. Johan homma onnistui, ja sain auton tankkiin sen verran bensaa, että pääsin ajamaan parin kilometrin päähän tankkaamaan auton.

Vielä ei ole selvillä, kalibroituiko ajotietokone yhtään. Tankkasin viimeksi heti kohta bensavalon syttymisen jälkeen ja silloin bensaa mahtui tankkiin noin 38 litraa.


Myöhäinen Venla-raportti

Kirjoittelin viimeksi kuntoprojektistani, joten lienee asiaankuuluvaa kertoa, miten Venloissa meni.

Ajelimme Kuopioon jo perjantaina ja kisapaikalle Vehmersalmelle lauantaina. Kilpailun toimintaohjeissa oli neuvottu varaamaan tunti ylimääräistä ajoaikaa, koska paikalle odotettiin ruuhkaa pikkuteille. Meiltä kului ajomatkaan ehkä tunnin verran eli noin vartti ylimääräistä. Kisakeskuksessa ja sen liepeillä oli todella kuraista, joten lastenvaunujen työntely oli aika haasteellista.

Olin ollut perjantaina tosi väsynyt. Lauantaina olo oli vähän selkeämpi, mutta tosi kankea. Kylmyys ei auttanut tilannetta. Onneksi ei satanut.

Tiesin, että joukkueemme aloittaja oli käyttänyt suoritukseensa 1 h 10 minuuttia ja toisen osuuden juoksija oli sanonut, että ei alita tuntia ja alle tunti ja vartti on hyvä suoritus. Siitä haarukoin sopivan hetken mennä vaihtoalueelle. Ehdin siellä kyllä aikani pyöriä ja lopulta odotella vaihtopuomilla ennen kuin oli aika lähteä metsään.

K-pisteelle oli pitkähkö matka. Siitä ensimmäiselle rastille oli luulot pois ottavaa nousua. Rasti löytyi hyvin ja sama trendi jatkui loppuun asti. Maastossa riitti jyrkänteitä (ylös ja alas), kuraa ja tiheikköä. Välillä vähän pysähdyin miettimään ja tarkistamaan reitinvalintojani, mutta joka kerta olin menossa ihan oikeaan suuntaan, joten onneksi en lähtenyt korjaamaan. Rasteja oli 14. Pisin väli oli kasilta ysille. Ysirastin tietämillä ajatus alkoi jo vähän sumentua ja loppua kohden olo muuttui entistä sumuisemmaksi. Jaksoin kuitenkin pistellä loppuun asti enkä nyt aivan nyykähtänyt vaihtopuomillekaan. Raskainta oli raahautua kuraista reittiä kohti seuratelttaa. Onneksi osa matkasta oli ihan kunnon tietä.

Sain suorituksen jälkeen tietää, että olin nostanut joukkueemme sijoitusta 140 pykälää. Ei siis hullumpi suoritus ollenkaan. Jos olisin luottanut omiin suunnistustaitoihini enemmän, olisin voinut juosta vielä vähän reippaammin. Joka tapauksessa suorituksesta jäi ihan tyytyväinen olo. Suunnistus sujui paremmin kuin niillä parilla iltarasti- ja seuraottelukerroilla, joilla ehdin käydä ennen h-hetkeä.

Palautus maan pinnalle tapahtui sitten seuraavalla viikolla, kun kävin Oriveden iltarasteilla. En ensin meinannut löytää lähtöpaikalle (välihuomiona mainittakoon, että netissä oli väärää tietoa lähtöpaikan sijainnista) ja sitten eksyilin ihan huolella kangasmaastossa, kun karttakin oli vielä katalassa 1:4000-mittakaavassa.

maanantaina, toukokuuta 19, 2014

Projektina kuntoon Venlojen viestiin

Olen aloittanut säännöllisen vaunulenkkeilyn. Pyrin käymään lenkillä joka aamupäivä tyttäreni unien aikaan, jos ei ole muuta menoa tai estettä. Tarkoituksenani olisi nostaa peruskuntoa ennen Venlojen viestiä, joka kilpaillaan alle kuukauden päästä. Olen kyllä tätä ennenkin jonkin verran vaunulenkkeillyt ja käynyt säännöllisesti salilla, mutta suunnistusmetsään tähtäävä treeni on ollut aika vähäistä.

Projekti oli kuivua kasaan heti alkuunsa, kun kolmantena päivänä satoi vettä niin, että luovuin lenkille lähdöstä. Toisella kertaa lähdin lenkille, vaikka satoi. Eipä sitä suunnistussäätäkään voi valita.

Toistaiseksi olen vain kävellyt, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtyä ainakin osittain juoksuun.

Ai niin, pitäisi kai sitä ehtiä suunnistamaankin jossain välissä ennen viestiä... suunnistuksessa kun ei tunnetusti pärjää pelkällä kunnolla. Tapaan kertoa tarinaa suunnistusharrastukseni alkuajoilta. Olin suhteellisen kovassa fyysisessä kunnossa, koska olin vasta lopettanut kilpapikaluistelun. Menin Espoorasteille Serenan maastoihin. Eräällä rastivälillä juoksin polkua pitkin ja olin olevinani kartalla. Lopulta polku loppui ja edessäni oli bussipysäkki, jonka vieressä oli ilmoitustaulu: "Vantaalla tapahtuu". Olin juossut noin kilometrin väärään suuntaan. Ei muuta kuin takaisin... Enää en ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa, ja suunnistustaitokin on parantunut, mutta sekään ei pysy yllä ilman harjoitusta. Siispä viimeistään ensi viikolla metsään!

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2014

Jälleen sairastettu syntymäpäivä

Sairastin jälleen syntymäpäivänäni viime tiistaina. Jälleen mahatautia, kuten viime vuonna. Tämä alkaa olla jo surkuhupaisaa, kun kyseessä oli neljäs peräkkäinen syntymäpäivä, jolloin olin sairaana.

Tällä kertaa sairastaminen toi lisämutkan hammashoitosaagaani. Minulla olisi ollut se hammaskivenpoisto keskiviikkona, mutta en kyennyt sinne menemään, kun edellisenä päivänä en ollut pystynyt syömään oikein mitään, ja olin aivan loppu. Voin kertoa, että mahatauti ja imettäminen ei ole mukava yhdistelmä. Sain siirretyksi aikani nettipalvelun kautta, mutta seuraavat vapaat ajat löytyivät vasta toukokuulta. Aika siirtyi siis kertaheitolla kaksi kuukautta eteenpäin.