sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014

Konsulttilinja yhä vain?

Seitsemisen vuotta sitten tutkiskelin LinkedIn-kontakteistani, millaisiin tehtäviin informaatioverkostojen koulutusohjelmasta (nyk. tutkinto-ohjelma) päädytään töihin. Asia muistui mieleeni tässä syksyllä, ja päätin uusia laskelman. Tällä kertaa homma oli kuitenkin suuritöisempi, koska kontaktieni määrä on kasvanut.  Löysin niiden joukosta 92 infolla opiskellutta. Kaikki eivät tosin ole sieltä valmistuneet, mutta ovat ainakin jonkin aikaa opiskelleet infolla. Toinen haaste oli se, etten ehtinyt kerralla käydä kaikkia läpi ja lopulta läpikäyntiin tuli parin kuukauden tauko. Sinä aikana moni ehti vaihtaa työpaikkaa, jonkun firma ostettiin samalla, kun joku toinen perusti oman firman. Käytännössä oli siis tarkistettava kaikki uudestaan.

Marraskuun lopulla sain vihdoin laskelamni valmiiksi. Edelleen näyttää siltä, että suuri osa päätyy konsulteiksi. Konsulttititteli ei kuitenkaan ole yhtä yleinen kuin seitsemän vuotta sitten asiaa tarkasteltaessa. Erilaisia tehtäviä on muutenkin enemmän kuin edellisellä tarkastelukerralla. Otoksen kokokin tietysti vaikuttaa tähän. Moni on johtotehtävässä. Tutkijoita on joukossa edelleen melko paljon. Yhä useammalla on myös oma firma. Onpa joukossa yksi kansanedustajakin.

Tässä Top 10 -lista

konsultti (myös erinäisillä etuliitteillä varustettuna) 22,7 %
johtaja (myös erinäisillä etuliitteillä varustettuna, mutta ei toimitusjohtaja) 8,2 %
tutkija 6,2 %
ohjelmoija 5,2 %
projektipäällikkö 4,1 %
yrityksen perustaja 4,1 %
arkkitehti (IT/ratkaisu/...) 4,1 %
toimitusjohtaja 3,1 %
pääsuunnittelija 3,1 %
opiskelija 3,1 %

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2014

Huonoa asiakaspalvelua

Jo jokin aika sitten kävin yhtenä päivänä ostoksilla eri liikkeissä. Päivän varrelle mahtui kolme huonoa asiakaspalvelukokemusta.

Kävelin sisään suht pieneen laukkuliikkeeseen katsellakseni käsilaukkuja. Myyjä tervehti, mutta ei tullut keskusteluetäisyydelle. Sen sijaan hän nosti puhelimen korvalleen ja alkoi soittaa jotain yksityistä asiaa: "Niin, mihin asti te olette auki? Entä aamulla, moneltako avaatte?" Enpä sitten viitsinyt jäädä pidemmäksi aikaa, kun ei liikkeen ainoanakaan asiakkaana saanut sen enempää huomiota.

Ostin jäätelöannoksen. Myyjä keskusteli kanssani juuri sen verran kuin minimissään täytyi, jotta ostos tuli hoidettua. Samalla hän annostani tehdessään jutteli toiselle myyjälle: "Matinkylään me muutetaan takaisin..."

Olin valitsemassa silmälaseja. Näköni testanneelle optikolle tuli jo toinen asiakas näöntarkastukseen, mutta hän viittasi, että myyjät kyllä auttavat. Sanoi sen siten, että kaksi vapaana ollutta myyjää kyllä kuuli tämän. Kumpikaan ei tehnyt elettäkään tullakseen kysymään, tarvitsenko apua. Sen sijaan he keskustelivat keskenään:"Joo, siitäkin mä tein reklamaation. Sitten mä ostin sellasia sämpylöitä ja niissä oli vikaa, mutten sitten viitsinyt niin pienestä pussista lähteä valittamaan..."

On se kumma, kun asiakkaat eivät kiinnosta. Nämä eivät kuitenkaan vedä vertoja sille alusvaateliikkeen myyjälle, joka sanoi minulle reilua kuukautta ennen häitämme: "No sitten sun pitää vaihtaa puvun mallia", kun olin todennut, että monien kaarituellisten liivien kaaret painavat ikävästi, ja hän oli todennut, että olkaimettomia kaarituettomia liivejä ei oikein ole. Olin toivonut saavani alan erikoisliikkeestä asiantuntevaa opastusta sen suhteen, miten valita liivit, jotta ne kaaret eivät painaisi tai opastusta valita niin hyvät liivit, ettei tuota ongelmaa tulisi. Sanomattakin oli selvää, etten siinä vaiheessa enää ruvennut vaihtamaan puvun mallia, enkä muuten ostanut liivejä siitä liikkeestä.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Ajotietokoneen "kalibrointia"

Minua on harmittanut, että autoni ajotietokone ilmoittaa polttoaineen riittävyyden räikeästi pieleen. Sen jälkeen, kun polttoaineen merkkivalo on aikansa palanut, ajotietokoneen mukaan "Fuel range" on 0 km. Jos tässä vaiheessa ajaa tankille, bensaa mahtuu 55 litran tankkiin noin 44 litraa. Päätin siis testata, kuinka pitkälle autolla oikeasti pääsee vielä sen jälkeen, kun ajotietokoneen mukaan ei enää metriäkään. Ehkäpä ajotietokonekin siitä jotain oppisi ts. kalibroituisi.

Testaus ajoittui toukokuun loppupuolelle. Ajelin pieni bensakanisteri takakontissa monta päivää ennen kuin bensa viimein loppui. Pääsin noin 100 kilometria pidemmälle kuin ajotietokone luuli. Tietysti bensan loppumisen hetkellä ulkona vihmoi vettä, ja pikkuneiti matkusti takapenkillä, tosin unessa onneksi. Olin Kehä 3:n varressa. Ohjasin erään liittymän keskialueelle, kun huomasin auton alkavan hyytyä. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin yrittänyt päästä pienen matkan päässä olleelle bussipysäkille asti. Ei olisi tarvinnut pelätä perästä tulevia autoja niin paljon.

Olin melko hermostunut, mistä johtuen en ollut onnistua kaatoletkun kiinnittämisessä bensakanisteriin. Se ei mennyt jengoilleen, joten bensaa valui maahan. Kokeilin myös suppiloa, mutta siitäkään ei oikein ollut apua. Lopulta vetäisin syvään henkeä ja päätin rauhoittua. Johan homma onnistui, ja sain auton tankkiin sen verran bensaa, että pääsin ajamaan parin kilometrin päähän tankkaamaan auton.

Vielä ei ole selvillä, kalibroituiko ajotietokone yhtään. Tankkasin viimeksi heti kohta bensavalon syttymisen jälkeen ja silloin bensaa mahtui tankkiin noin 38 litraa.


Myöhäinen Venla-raportti

Kirjoittelin viimeksi kuntoprojektistani, joten lienee asiaankuuluvaa kertoa, miten Venloissa meni.

Ajelimme Kuopioon jo perjantaina ja kisapaikalle Vehmersalmelle lauantaina. Kilpailun toimintaohjeissa oli neuvottu varaamaan tunti ylimääräistä ajoaikaa, koska paikalle odotettiin ruuhkaa pikkuteille. Meiltä kului ajomatkaan ehkä tunnin verran eli noin vartti ylimääräistä. Kisakeskuksessa ja sen liepeillä oli todella kuraista, joten lastenvaunujen työntely oli aika haasteellista.

Olin ollut perjantaina tosi väsynyt. Lauantaina olo oli vähän selkeämpi, mutta tosi kankea. Kylmyys ei auttanut tilannetta. Onneksi ei satanut.

Tiesin, että joukkueemme aloittaja oli käyttänyt suoritukseensa 1 h 10 minuuttia ja toisen osuuden juoksija oli sanonut, että ei alita tuntia ja alle tunti ja vartti on hyvä suoritus. Siitä haarukoin sopivan hetken mennä vaihtoalueelle. Ehdin siellä kyllä aikani pyöriä ja lopulta odotella vaihtopuomilla ennen kuin oli aika lähteä metsään.

K-pisteelle oli pitkähkö matka. Siitä ensimmäiselle rastille oli luulot pois ottavaa nousua. Rasti löytyi hyvin ja sama trendi jatkui loppuun asti. Maastossa riitti jyrkänteitä (ylös ja alas), kuraa ja tiheikköä. Välillä vähän pysähdyin miettimään ja tarkistamaan reitinvalintojani, mutta joka kerta olin menossa ihan oikeaan suuntaan, joten onneksi en lähtenyt korjaamaan. Rasteja oli 14. Pisin väli oli kasilta ysille. Ysirastin tietämillä ajatus alkoi jo vähän sumentua ja loppua kohden olo muuttui entistä sumuisemmaksi. Jaksoin kuitenkin pistellä loppuun asti enkä nyt aivan nyykähtänyt vaihtopuomillekaan. Raskainta oli raahautua kuraista reittiä kohti seuratelttaa. Onneksi osa matkasta oli ihan kunnon tietä.

Sain suorituksen jälkeen tietää, että olin nostanut joukkueemme sijoitusta 140 pykälää. Ei siis hullumpi suoritus ollenkaan. Jos olisin luottanut omiin suunnistustaitoihini enemmän, olisin voinut juosta vielä vähän reippaammin. Joka tapauksessa suorituksesta jäi ihan tyytyväinen olo. Suunnistus sujui paremmin kuin niillä parilla iltarasti- ja seuraottelukerroilla, joilla ehdin käydä ennen h-hetkeä.

Palautus maan pinnalle tapahtui sitten seuraavalla viikolla, kun kävin Oriveden iltarasteilla. En ensin meinannut löytää lähtöpaikalle (välihuomiona mainittakoon, että netissä oli väärää tietoa lähtöpaikan sijainnista) ja sitten eksyilin ihan huolella kangasmaastossa, kun karttakin oli vielä katalassa 1:4000-mittakaavassa.

maanantaina, toukokuuta 19, 2014

Projektina kuntoon Venlojen viestiin

Olen aloittanut säännöllisen vaunulenkkeilyn. Pyrin käymään lenkillä joka aamupäivä tyttäreni unien aikaan, jos ei ole muuta menoa tai estettä. Tarkoituksenani olisi nostaa peruskuntoa ennen Venlojen viestiä, joka kilpaillaan alle kuukauden päästä. Olen kyllä tätä ennenkin jonkin verran vaunulenkkeillyt ja käynyt säännöllisesti salilla, mutta suunnistusmetsään tähtäävä treeni on ollut aika vähäistä.

Projekti oli kuivua kasaan heti alkuunsa, kun kolmantena päivänä satoi vettä niin, että luovuin lenkille lähdöstä. Toisella kertaa lähdin lenkille, vaikka satoi. Eipä sitä suunnistussäätäkään voi valita.

Toistaiseksi olen vain kävellyt, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtyä ainakin osittain juoksuun.

Ai niin, pitäisi kai sitä ehtiä suunnistamaankin jossain välissä ennen viestiä... suunnistuksessa kun ei tunnetusti pärjää pelkällä kunnolla. Tapaan kertoa tarinaa suunnistusharrastukseni alkuajoilta. Olin suhteellisen kovassa fyysisessä kunnossa, koska olin vasta lopettanut kilpapikaluistelun. Menin Espoorasteille Serenan maastoihin. Eräällä rastivälillä juoksin polkua pitkin ja olin olevinani kartalla. Lopulta polku loppui ja edessäni oli bussipysäkki, jonka vieressä oli ilmoitustaulu: "Vantaalla tapahtuu". Olin juossut noin kilometrin väärään suuntaan. Ei muuta kuin takaisin... Enää en ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa, ja suunnistustaitokin on parantunut, mutta sekään ei pysy yllä ilman harjoitusta. Siispä viimeistään ensi viikolla metsään!

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2014

Jälleen sairastettu syntymäpäivä

Sairastin jälleen syntymäpäivänäni viime tiistaina. Jälleen mahatautia, kuten viime vuonna. Tämä alkaa olla jo surkuhupaisaa, kun kyseessä oli neljäs peräkkäinen syntymäpäivä, jolloin olin sairaana.

Tällä kertaa sairastaminen toi lisämutkan hammashoitosaagaani. Minulla olisi ollut se hammaskivenpoisto keskiviikkona, mutta en kyennyt sinne menemään, kun edellisenä päivänä en ollut pystynyt syömään oikein mitään, ja olin aivan loppu. Voin kertoa, että mahatauti ja imettäminen ei ole mukava yhdistelmä. Sain siirretyksi aikani nettipalvelun kautta, mutta seuraavat vapaat ajat löytyivät vasta toukokuulta. Aika siirtyi siis kertaheitolla kaksi kuukautta eteenpäin.

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2014

Kunnallista hammashoitoa

Hakeuduin hammaslääkärin tarkastukseen kunnalliseen hammashoitolaan, kun edellisestä tarkistuksesta on jo kulunut tovi ja pari viisaudenhammastakin pilkistää ikenen alta. Jos ihan tarkkoja ollaan, yritin päästä tarkastukseen jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin minut ohjattiin suuhygienistille, koska edellisestä hammaslääkärin tarkastuksesta oli vain neljä vuotta. Espoossa on nykyään oikeutettu hammaslääkärin tarkastukseen viiden vuoden välein.

Soitin aikaa lokakuussa. Jonossa oli yli 100 puhelua, joten valitsin takaisinsoiton. Kun minulle lopulta soitettiin takaisin, olin yllättynyt, että aika löytyi jo tammikuulta. Olin varustautunut siihen, että minut otetaan jonoon ja asiaan palataan muutaman kuukauden kuluttua ja silloin saan ajan parin kuukauden päähän. Näin se meni vuonna 2008.

Jossain vaiheessa joulukuuta sain kirjeen. Siinä ilmoitettiin, että aikani siirretään kaksi päivää eteenpäin. Jos uusi aika ei sovi, pitäisi soittaa ajanvarausnumeroon. Melko vanhanaikaista tuo kirjeellä ilmoittaminen. Mietin, että olisi ehkä kätevämpää siirtää aikaa siten, että asiakkaalle soitetaan, kun voisi heti selvittää, mikä uusi aika sopisi. No, onneksi minulle kävi ehdotettu uusi aika, niin ei tarvinnut kuin siirtää kalenterimerkintä.

Seuraava vaihe prosessissa oli, että sain ehkä viikkoa ennen vastaanottoaikaa tekstiviestin, jossa kerrottiin, että voin täyttää esitiedot netissä Oma Espoo -palvelussa. Tein työtä käskettyä ja kävin vastaamassa kysymyksiin, jotka haiskahtivat siltä, että niillä mahdollistetaan se, että hammaslääkäri voi saarnata syömistavoista ja hampaiden hoitamiseen liittyvistä tavoista tarvittaessa. Vai mitä sanotte kysymyksistä tyyliin: Syön makeisia: päivittäin/viikoittain/kuukausittain/harvemmin, Janojuomana juon: [tyhjä kenttä], Välipalana syön: [tyhjä kenttä], Pesen hampaat: kahdesti päivässä/kerran päivässä/harvemmin, ja niin edelleen ja niin edelleen. Oli siinä muutama hoitotilanteeseen liittyvä kysymyskin ja tyhjä kenttä, johon kirjoitin sitten viisaudenhampaista ja leukaluun lonksumisesta. Niin ja jossain vaiheessa tajusin, että tulin täyttäneeksi esitietoja syöden samalla suklaata... ironista.

Kun lopulta menin vastaanotolle, hammaslääkäri kysyi, täytinkö (paperisen) esitietolomakkeen. Kerroin täyttäneeni netissä. Tiedot eivät näkyneet hammaslääkärille. Hän ihmetteli tilannetta ja kuittasi esitiedot kysymällä: "no, onko sulla terveydentilassa jotain muutoksia?"

Sain ajan hammaskiven poistoon maaliskuun alkuun. Viisaudenhampaista toinen poistetaan elokuussa, mutta sinne asti varauskirja ei ollut vielä auki, joten joudun soittelemaan sitä varten ajan erikseen keväämmällä. Sain myös lähetteen hampaiden röntgen-kuvaukseen.

Tarkastuskäynnistä tuli lasku. Siinä oli kolme riviä: tutkimukset, käyntimaksut ja muut kulut. Muut kulut olivat vähän kalliimmat kuin tutkimukset. Ihmettelin, mitä ihmeen muita kuluja. Koska laskutuksen hoitaa kaupungin talouspalvelut, laskun sisältöön liittyvät kysymykset pitää osoittaa hoidon antaneeseen yksikköön. Etsin kaupungin sivuilta yhteystietoja hammashoitolaani. Laskuihin liittyvistä kysymyksistä nettisivuillakin oli todettu, että yhteys hammashoitolaan. Hammashoitolaani oli annettu vain postiosoite. Mietin hetken puolivakavissani, että pitäisikö sitä sitten lähettää kirjeellä kysely, kun kerran hammashoitolakin oli lähestynyt minua kirjeellä. Olisin voinut tietysti mennä käymäänkin siellä hoitolassa, mutta koska se on hyvin pieni paikka, siellä ei ole mitään vastaanottoa tai vastaavaa, joten olisi vaikea saada sieltä ketään kiinni suljettujen ovien takaa.

Päädyin soittamaan ajanvarausnumeroon. Tällä kertaa jonossa oli vain 28 puhelua. Valitsin kuitenkin takaisinsoiton. Selitin asiani ja kerroin, etten tiedä, miten oikein ottaisin yhteyttä hammashoitolaani. Onneksi ajanvarausihminen pystyi vastaamaan kysymykseeni. Muut kulut olivat röntgen-lähetteen hinta. "Ahaa". Ei siihen muutakaan voinut todeta.

Tämä saaga jatkuu siis maaliskuussa ja keväällä ja sitten varmaan elokuussa. Katsotaan, mitä vielä tulee vastaan.


maanantaina, tammikuuta 27, 2014

Korttelirasteilla Otaniemessä

Ystäväni sai houkuteltua minut kokeilemaan korttelirasteille osallistumista vaunujen kanssa. Tietenkään ei voi olettaa, että jokainen ratamestari ottaisi vaunut huomioon helpointa rataa suunnitellessaan, joten en etukäteen tiennyt, pystynkö kiertämään kaikilla rasteilla vaunujen kanssa. Joka tapauksessa hyvä ulkoilulenkki oli tiedossa. Kokeilemista helpotti sekin, että "maasto" oli tuttu. Viime viikon harjoitus pidettiin Otaniemessä. Pahoittelenkin, että tämä teksti sisältää Otaniemeä tuntemattomalle melkoisen viidakon paikallistermejä.

En ollut ainoa vaunujen kanssa rasteille lähteneistä. Saatteeksi ratamestari totesi, että yksi rasti voi olla aika haasteellinen saavuttaa vaunujen kanssa. Pääsin kyllä loppujen lopuksi kiertämään kaikki rastit, mutta osa vaati vähän luovuutta ja pitkiä reitinvalintoja.

Lähtö oli Otarannasta. Ensimmäinen rasti oli metsän siimeksessä sihteeristön vieressä. Juoksuvauhti tyssäsi hetkeksi Dipolin mäkeen eikä rastin luo päässyt vaunujen kanssa. Melko lähelle vaunut kuitenkin sai lykättyä ja pääsin tarkistamaan rastilla olleen kirjainkoodin. Matka jatkui vauhdikkaasti Vuorimiehentien suuntaan seuraavalle rastille ja siitä vielä puulafkan takana olleelle rastille. Sitten seurasi ensimmäinen todellinen haaste: rasti oli Otaniemestä Tapiolan suuntaan johtavan kevyenliikenteenväylän varressa. Ei siinä mitään, mutta kartan perusteella ei ollut kovin suoraa vaunuille sopivaa reittiä rastille. Kävin tarkistamassa yhden polun pään, mutta totesin sen liian kapeaksi vaunuille.

Lähdin kiertämään kevyenliikenteenväylän päähän Tiedon toimiston takapihan suuntaan. Huomasin liian myöhään, että tuo väylän pää oli merkitty kielletyksi alueeksi. Väylä oli metrotyömaan takia poikki. Noh, jatkoin siitä sitten metsäpolulle, joka lähtee Tiedon toimiston etuparkkiksen kulmalta. Se oli onneksi vaunukelpoinen. Sen sijaan polun sivuhaara, jota pitkin olisi päässyt melko suoraan rastille, ei ollut. Sen yli oli kaatunut puu. Lisää kiertoa siis. Itse rasti oli metsäisessä rinteessä, joten jouduin jättämään vaunut jonkin matkan päähän, että pääsin käymään rastilla.

Seuraava rasti oli vuoren rakennuksen sisäkulmauksessa. Kiersin lähelle paikkaa kemmanlafkan ympäri vain todetakseni, että vastassa oli sellainen mäki, jota en päässyt vaunujen kanssa ylös. Ei kun kiertämään tietä pitkin.

Kuudes rasti oli amfilla. Sen suuremmin ajattelematta lähdin lähestymään rastia Alvarin aukion puolelta. No, eihän sieltä tietenkään amfille vaunujen kanssa pääse, koska pitäisi päästä rappuja ylös. Kirjaston ja päärakennuksen välissä olevien portaiden vierestä oli kuljettu siten, että siihen oli tamppaantunut polku. Siitä pääsi vaunujen kanssa ja näinpä myös toisten vaunujen jäljet lumessa.

Seitsemäs rasti oli konelafkan takana. Siellä myös katsoin toisten vaunujen jälkiä ja uskaltauduin "maaston puolelle" vaunujen kanssa. Seuraavat neljä rastia olivatkin sitten helposti vaunujen kanssa saavutettavissa: Konemiehentien tuntumassa rannassa, fyssanlafkan sisäpihalla, OK20:n vieressä notkossa ja JMT3:n edessä. Sitten piti taas kiertää, kun suorin reitti olisi mennyt JMT3:n vieressä olevia rappuja alas. Kiersin kävelytietä pitkin JMT3:n. Menoa vauhditti BY:n suunnasta kuulunut "Wake my up before you go-go". Otarannan asuntojen välistä puikkelehdin rantaan, jossa viimeinen rasti oli.

Koko reissuun meni reilu tunti. Rupeama kävi varsin hyvästä lenkistä. En ole juurikaan ennen tätä juossut vaunujen kanssa, mutta nyt totesin, että vaunut rullaavat niin hyvin, että juosta voisi toistekin. Kyytiläinenkin sai hyvät iltatorkut eikä häiriintynyt matkalla olleista pompuista. Ja koska ympäristönä oli Otaniemi, mietin, ettei kukaan varmaankaan katsonut kovin kieroon otsalamppu päässä, suunnistuskartta kädessä ja vaunujen kanssa juoksevaa suunnistajaa. On siellä kummallisempiakin asioita nähty. ;)