Tällä viikolla osui kohdalle kaksi avuntarvitsijaa lounasaikaan.
Tiistaina olin palaamassa kollegoiden kanssa lounaalta, kun vastasuuntaan tulossa olleen auton kuljettaja huuteli ja kysyi, voitaisiinko työntää lumessa jumissa olevaa autoa, jotta hän pääsisi kulkemaan ohi. Tartuimme tuumasta toimeen ja yritimme kolmen naisen voimin työntää autoa tienlaidasta liikkeelle. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten auttaminen jäi yritykseksi.
Keskiviikkona tapahtui sitten vähän omituisempi tapaus. Silloin olin palaamassa yksinäni lounaalta, kun työpaikkani viereisen kerrostalon toisen kerroksen lasitetulla parvekkeella joku vanhempi rouva koputti ikkunaan ja huuteli: "hei, pääsetkö käymään täällä ylhäällä, mulla olis vähän asiaa?" Hän huikkasi asunnon numeron ja sanoi, että toinen kerros. Mietin, että jos siellä on vaikka jokin hätä, niin kai siellä täytyy käydä. Soitin ovisummeria alaovelta, ovi aukesi, kiipesin toiseen kerrokseen, jossa asunnon ovi oli jo raollaan. Ketään ei näkynyt, kun astuin eteiseen ja huutelin tervehdyksen. Mielessä ehti käydä, että onko tämä jokin väijytys, mutta rouva huhuili keittiöstään, että tule tänne vain: "ei tarvitse ottaa kenkiä jalasta". Riisuin kengät silti. Rouva sanoi suoraan, että tarvitsisi kauppa-apua, että olisiko minulla aikaa. Katsoin kelloa ja totesin, että riippuu kauppalistan pituudesta. Rouva tuuppasi käteeni ostoslistan ja kysyi: "onks paha?" Sanoin, että ei nyt kovin paha, mutta en tuosta sitruunaesanssista tiedä. "Se ei ole välttämätön." Sanoin, että no, kaipa voisin käydä kaupassa. "Ja sitten vielä valkoviiniä sellainen 3 litran pönikkä." Estelin, että voisin hakea muut asiat, mutta en ehkä sitä valkoviiniä. "Kyllä sekin on aika välttämätön", sanoi rouva katsoen minua anoen.
Mietin, onkohan tämäkin tapaus, jossa päädyn maksamaan ostokset, kuten muutama vuosi sitten. Epäilykseni karisi, kun rouva tuikkasi käteeni 100 euroa ja asuntonsa avaimet sanoen: "näillä pääset takaisin sisään." Kipaisin kauppaan ja mietin, että aikamoisen riskin rouva ottaa, kun kadulta itselleen kauppa-avun rekrytoi. Kaupan yhteydessä on myös Alko, joten kävin kuin kävinkin hakemassa myös sen viinin, vaikka mietin, että mahdanko sillä ylläpitää mahdollista alkoholiongelmaa. Muutoin listalla oli aika tavallisia asioita: leipää, voita, juustoa, kaurahiutaleita, hammastahnaa...
Palasin rouvan asuntoon hänen avaimellaan ja vein ostokset keittiöön. Palautin vaihtorahat kuittien kera. Rouva halusi ehdottomasti korvata vaivannäköni rahallisesti eikä huolinut vastaukseksi eitä. Lähdin hänen luotaan raha taskussani, mutta miettien, että etsin sille jonkin hyväntekeväisyyskohteen, jonka kautta raha ohjautuu yksinäisten vanhusten parissa tehtävään työhön.
