Taidot eivät pysy yllä treenaamatta...

Tulin sunnuntai-iltana myöhään kotiin valittaen varvaskipua.
- Eikö sun pitänyt olla bänditreeneissä?
- No, olinhan minä...

Hetken mielijohteesta kokeilin, onnistuuko luistelutreeneistä tuttu niin sanottu Nurejev-hyppy vielä. No, eihän se onnistunut. Alastulo meni pahasti pieleen ja satutin molempien jalkojen varpaat. Niistä yksi jäi vaivaamaan ja seuraavana päivänä pelkäsin, mahtoiko varpaaseen tulla jokin murtuma. Sen jälkeen toipuminen on ollut vähän vauhdikkaampaa, joten tuskinpa siellä murtumaa on. Täysin kivuton se ei vielä ole. Huomenna pääsen testaamaan varpaan sietokykyä kunnolla, kun starttaan 9,5 kilometrin suunnistusradalle...

(Nurejev-hypyn kokeilu bänditreeneissä oli lähes yhtä fiksua kuin myöskin luistelutreeneistä tutun ripaskan kokeileminen muinoin firman pikkujouluissa... siinä sentään ei käynyt kuinkaan)

Päivän hyvä teko vai huijaus?

En tiedä, tulinko tänään huijatuksi vai teinkö päivän hyvän teon. Olin menossa asematunneliin Helsingin keskustassa, kun nuori mies, jonka ohi kävelin, avasi keskustelun. Hän kysyi, puhunko englantia ja kertoi, että ovat Budapestista kotoisin. Kysyi, voisinko auttaa häntä ja hänen siskoaan saamaan jotain syötävää. En yleensä anna kerjäläisille rahaa, mutta olen ajatellut, että voin tarvittaessa ostaa ruokaa. Tällöin näen, mihin raha oikeasti kuluu. Totesin siis, että miksipä ei, ja kysyin, haluaisivatko he vieressä olleesta pikaruokapaikasta ruokaa. Toivoivat kuitenkin, että menisin kauppaan. No, mikäs siinä.

Kauppaan tuli lopulta kanssani vain "sisko", joka ei puhunut juurikaan englantia. Hän marssi määrätietoisesti ostoskorien luo ja jatkoi matkaansa kauppaan sisälle. Minä seurasin kuin hai laivaa. Koriin hän poimi ensitöikseen paketillisen nektariineja, sitten nakkeja. Seuraavaksi hän marssi pesuainehyllylle ja otti paketllisen pyykinpesuainetta. Yritin ihmetellä, että eikös tässä ruokaa pitänyt ostaa. "Sisko" selitti muutamalla sanalla ja elein, että vaatteet pitää pestä. Seuraavaksi hän valitsi saippuaa, shampoota ja hoitoainetta. Sitten terveyssiteitä. Hammastahnaa ja pari hammasharjaa. Deodorantti. Seuraavaksi hän valitsi koriinsa kaksi 1,5 litran Coca Cola -pulloa. Sitten hän yritti etsiä jotain, mutta ei löytänyt eikä osannut selittää, mitä hakee.  Kiertely jatkui ja koriin kertyi suolatikkuja, pari pakettia nuudeleita, kahvipaketti, 3 pötköä Mentos-pastilleja ja pussillinen purukumia. Jossain välissä tyttö valitsi koriinsa myös vauvan vaippoja, mutta kävikin palauttamassa ne hyllyyn. Sai sanotuksi, ettei hänellä ole vauvaa, veljellään on. Karkkihyllyä hän vielä tutkaili, mutta sanoin, että eiköhän tämä ole tarpeeksi. Kassalta hän bongasi sen, mitä oli etsinyt: karvahöylät. Hän olisi halunnut ottaa yli 18 euroa maksaneen Venus-paketin, mutta sain suostuteltua halvempaan vaihtoehtoon (4,40). Sitten vielä pari muovikassia.

Kun olin maksanut ostokset, tyttö olisi halunnut ottaa kuitin. En antanut. Kaupan ulkopuolella odotti "veli". Kovasti nuo kiittelivät.

Tuli siis osteltua enemmän muuta kuin ruokaa, mutta kyllähän noista hygieniatarpeista kertyy hintaa, joten vaikeassa rahatilanteessa niitä voi olla vaikea saada ostetuksi. Minulle kertyi maksettavaa koko ostoskorin sisällöstä 70,36 euroa.

Tilaa ja nouda

Ruokakauppojen verkkokauppatoiminta on viime aikoina lisääntynyt. On kotiinkuljetusta ja noutoa. En ollut ennen tätä päivää kokeillut näitä palveluita. Olin kuitenkin miettinyt jo jonkin aikaa, olisiko Hämeenkylän K-Supermarketin uudehko palvelu "Tilaa ja nouda" hyvä. Tänään oli tehtävänä ruokaostokset viikonlopuksi ja mukaan oli lähdössä 2-vuotias "apurini", jolla on taipumus pitkästyä tai karkailla kaupassa. Ajattelin, että voisi olla kätevää hoidattaa ostosten keräily kaupalla. Kun vielä löysin tiedon, että ensimmäisen kerran keräilyn saa ilmaiseksi, päätin testata palvelua.

Oli tulla kiire tehdä tilaus, koska illan noutoaikaan piti tehdä tilaus kello 13 mennessä. Ensin rekisteröityminen ja sitten tuotteiden kliksuttelu. Osa tuotteista löytyi helposti, mutta kun tuli aika valita jogurtteja, tuotteiden selailu olikin jo vaikeampaa. Valitsen kaupassa yleensä jogurtteja fiiliksen mukaan silmäilemällä. Verkkokaupassa jogurtit ja viilit olivat sekaisin ilman mitään selvää järjestystä maun tai valmistajan mukaan. Tein hakuja, joilla löysin joitain tuttuja tuotteita, mutta kaupassa käydessä olisin ehkä valinnut toisin. Muut tuotteet löytyivät suhteellisen helposti. Harkitsin myös perunoiden ostamista, mutta huomasin, että kaikkia hevi-osaston tuotteita myydään kilomäärin siten, että pienin mahdollinen määrä on puoli kiloa ja siitä ylöspäin määrää voi lisätä aina puoli kiloa kerrallaan. Kuka ostaisi esimerkiksi puoli kiloa sitruunaa (ellei ole tekemässä simaa)? Tilausta ei maksettu sitä tehdessä, vaan vasta tuotteet vastaanottaessa.

Ehdin päivän aikana tajuta unohtaneeni jotain ostosten joukosta. Jos olisin ollut menossa kauppaan itse, olisin voinut vielä korjata unohdukseni.

Noutoaika oli kahden tunnin haarukka (17-19).  Noutopaikalla ei ollut muita. Paikalle saapuminen ilmoitettiin tekstiviestitse. Ja sitten vain odotettiin. "Apuri" kyllästyi takapenkillä odottamiseen ja halusi ulos. Kun tavarat tuotiin suoraan auton takakonttiin ja suoritin maksun, "apurille" valkeni, että emme ole menossa sisään kauppaan. Alkoi itku: "mennään kauppaan...!" Itku rauhoittui vasta, kun lupasin, että käväistään vielä lähikaupassa, mutta ensin käydään viemässä kylmätavarat kotiin.

Lähikauppaan tuli ihan oikeakin tarve, kun huomasin tavaroita purkaessani, että olin kliksutellut tilaukseni huolimattomasti ja ostosten joukossa oli vain yksi peruna-sipulisekoituspussi kahden sijaan. Ensin epäilin keräilyvirhettä, mutta sitten tarkistin tilaukseni ja huomasin virheeni. No, tulipa sitten ostettua ne tilauksesta unohtuneet asiatkin lähikaupasta... ja "apurin" toivomia jogurtteja. En varmasti säästänyt tällä tavalla toteutettuna aikaa ja vaivaa verrattuna tavalliseen kaupassa käyntiin. On epätodennäköistä, että hyödynnän palvelua ainakaan ihan normaaliarjessa uudestaan.

Suunnistuskausi avattu

Ilmoittauduin reilu viikko sitten Espoon Akilleksen joukkueeseen FinnSpring-viestiin. Tästä seurasi se, että avasin suunnistuskauden jo viikolla Espoorasteilla, koska en kehdannut lähteä kisaamaan ihan kylmiltään. Lopulta lunastin myös lisenssin, koska päädyin joukkueeseen, joka ilmoitettiin sarjaan, jossa lisenssiä edellytettiin.

Tiistain suunnistuksen jälkeen tuntui, että olen ehkä tulossa kipeäksi. Perjantaina oli jo selvää, että jonkinlainen nuha on tekeillä. Mieltäni ei lämmittänyt yhtään, että sunnuntaiksi luvattiin koko Etelä-Suomea syleilevää sadealuetta. Onneksi nuha sentään jäi erittäin lieväksi.

Valitettavasti sääennuste piti paikkansa ja Kiikalassa satoi aamulla, päivällä ja iltapäivällä pientä taukoa lukuun ottamatta koko ajan jonkin verran. Lämpömittari näytti 3,5 astetta siinä aamulla ennen kello 9:ää. Hyiset olosuhteet siis. Onneksi Espoon Akilleksella oli paikalla seurateltta, jossa oli kuivaa, ja tiiviin tunnelman ansiosta myös melko lämmintä.

Juoksin D21AL-sarjassa avausosuuden. Sarjan lähtö oli toisessa lähtöaallossa, jonka ajankohdaksi oli ilmoitettu kello 10.10. Menin säästä huolimatta hyvissä ajoin jonottamaan sisään lähtöalueelle. Kello oli 9.50. Jonossa oli vielä kello 10.00 lähtöönkin menijöitä. "Odotin autossa mahdollisimman pitkään", joku kertoi. Pääsin sisään ennen ensimmäistä lähtöä.

Lähdön tapahduttua meidän lähtöaaltomme juoksijat laskettiin lähtösuoralle verryttelemään. K-piste oli hyvän matkan päässä metsän puolella. Lähtösuora oli varvikkoa, jonka seassa oli pienten puiden kantoja, sekä hiekkakuoppaisaa baanaa (ehkä jokin pyörärata). Kartoille pääsi neljä minuuttia ennen lähtöaikaa. Juniorisarjoissa juoksevat saivat ottaa kartan tutkittavakseen minuuttia ennen lähtöä. Samalla hetkellä kuulutettiin myös, että lähtöaikaa lykätään, koska niin moni lähtöön tulija oli vielä tulossa lähtöönkirjauksessa. Porukka lakosi verryttelemään lähtösuoralle. Hetken päästä kuulutettiin, että lähtöä lykätään peräti 10 minuuttia. Pääsi yksi ruma sana. Olisin mieluiten sännännyt metsään, että olisi saanut itsensä kunnolla lämpimäksi. Junnut olivat ehkä tyytyväisiä, kun saivat katsella karttaa minuutin sijasta 11 minuuttia.

Minusta on melko epäreilua niitä kohtaan, jotka ovat tulleet ajoissa lähtöön, että lähtöä lykätään ja vielä viime minuutilla. Minusta sisäänkirjautuminen ei ollut mitenkään tavallista hitaampaa. Moni todennäköisesti oli vain turhaan pitkittänyt lähtöönkirjautumistaan, koska sää oli niin kehno. Joku kanssakilpailija oli kyllä sitä mieltä, että kirjaus oli ollut turhan hidasta.

No, lopulta pääsimme matkaan. Juoksin lähelle K-pistettä ennen kuin avasin kartan. Pelkäsin jääväni jalkoihin tai kompastuvani kantoihin tai kuoppiin, jos olisin alkanut lukea karttaa aiemmin. Pari turvalleen menoa ehdin nähdä ennen K-pistettä.

Suunnistus kulki aina kuudennelle rastille asti ihan hyvin. Jotain pientä epäröintiä oli, mutta rastit löytyivät melko suoraan. Kuudetta rastia etsiessäni päädyin lähellä olleelle toiselle rastille ja siinä piti sitten hetken miettiä, missä oli. Loput neljä rastia löytyivät jälleen taas ilman ongelmia. Toki välillä hyödyin muista suunnistajista, mutta se kai on viestisuunnistuksen henki... ;) Juoksin samassa sarjassa kilpailleen suunnistajan ohi ylämäessä ennen rastia numero 9. Hän oli vaihtanut kävelyyn. Ajattelin, että tuo juoksee minut vielä kiinni, mutta eipähän juossut, vaan päihitin hänet.

Vaihtoleimauksen jälkeen oli vielä kiduttavan pitkä tunnelijuoksu kartoille ja siitä vaihtopuomille. Lopputulos 36,48 4,3 kilometrin radalla oli positiivinen yllätys. Sykemittarini GPS-tallennuksen mukaan en ollut edes kiertänyt juurikaan ylimääräistä, koska matkaksi tuli sen mukaan 4,7 km.

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt kun lisenssi on ostettu, eiköhän sitä tule hakeuduttua muihinkin kansallisiin kisoihin suunnistamaan.

Sairastelu katkaisi hyvin alkaneen liikuntakuurin

Osallistuin marraskuun alussa Trainers Unitedin BodyEvolution -hyvinvointikonseptin pilottiryhmän aloitustilaisuuteen. Konseptin ideaan kuului muun muassa se, että lyhyitä harjoituksia pystyy tekemään kotona tai ulkona. Se sopi kuvaan, koska olin muista syistä laittanut kuntosalijäsenyyteni tauolle marraskuuksi. Konseptiin kuului myös maidoton ja viljaton (käytännössä gluteeniton ruokavalio). Ruokavalion soveltaminen jäi minulla kokonaisuudessaan melko lyhyeksi kokeiluksi, mutta jotain poimin matkaan.

Treenejä tein ennen joulua melko tunnollisesti: neljä kertaa viikossa lihaskuntoharjoitus ja kaksi kertaa viikossa HIIT. Lihashuolto jäikin sitten huonommalle tolalle. Välillä onnistuin tekemään lihaskuntotreenejä vähän alle 1,5-vuotiaan pikkuneidin kanssa leikkikentällä tai sisällä. Treenit olivat kestoltaan lyhyitä 10-20 minuuttia + verryttelyt. Jossain vaiheessa vaihdoin yhden lihaskuntotreenin juoksulenkkiin, jonka päätteeksi tein HIITin eli tässä tapauksessa 100 metrin vetoja 10 minuutin ajan. Joulukuussa palasin kuntosalille ja sovelsin jälleen: yhdistin kaksi lihaskuntoharjoitusta samaan treenikertaan, mikä vähensi treenipäivien määrää. Joulukuussa konseptin treeniohjelmakin vaihtui ja uutta, raskaampaa, lihaskuntoharjoitusta tehtiin kolme kertaa viikossa.

Koko ajan oli ajatuksena myös teroittaa luistimet, että pääsisi luistelemaan. Sitä edelsi kuitenkin tarve kunnostaa teroituskivi, jotta teroittaminen olisi helpompaa. Hyvistä aikeista huolimatta en ollut ryhtynyt puuhaan ennen luistelukauden alkua... Lopulta sain homman tehdyksi välipäivinä, mutta silloin olin jo sairastunut flunssaan. Ja se flunssa kesti ja kesti... tuntui, että se lähti kahteen kertaan uudelle kierrokselle.

Kun viimein flunssa hellitti, ehdin tehdä kaksi lihaskuntotreeniä kotona, kaksi kuntosalilla ja käydä kaksi kertaa luistelemassa. Sitten sairastuin taas. Ja tässä sitä nyt yskitään ja niistetään edelleen. Hyötyliikuntaa on kuitenkin tullut harrastettua lumitöiden ja imuroinnin merkeissä.

Ennen joulua fiilis oli se, että lihaskuntotreenien - lyhyidenkin - tekeminen useamman kerran viikossa helpotti toimistotyöntekijän niska-hartia-käsi-jumeja ja kasvatti habaa (tosin mittanauha näytti toista, mutta ehkä rasvaa oli palanut ympäriltä?). Aiemmin siis olin tehnyt yhden, joskus kaksi kertaa viikossa tunnin treenin kuntosalilla. Siihen lisäksi sitten aerobista liikuntaa vaihtelevassa määrin. Suunnistajana ja luistelijana ajattelisin kuitenkin niin, että pidemmän päälle pelkät lihaskuntotreenit ja HIITit eivät riitä ylläpitämään ominaisuuksia, joita noissa harrastamissani lajeissa tarvitaan.

Nyt pitäisi vain malttaa tervehtyä, että pääsisi taas liikkumisharrastukseen kiinni. Pilottiryhmän toiminta kesti 3 kuukautta eli sen toiminta on virallisesti päättynyt. Melko hiljaiseksi ryhmän Facebook-ryhmä muuttui jo kauan sitten alun innostuksen jälkeen. Nähtäväksi jää, saanko itseni motivoitua jatkamaan lihaskuntoharjoittelua samaan tahtiin kuin ennen joulua, kunhan tämä viheliäinen tauti hellittää.