Suunnistuskolhukuvia

Eilinen suunnistukolhu on hiljalleen levinnyt koko reidenlevyiseksi mustelmaksi.

Eilen illalla kolhu näytti tältä:



Tänään tältä:

Suunnistuskolhu

Kävin tänään todennäköisesti viimeistä kertaa tänä vuonna suunnistamassa. Noin puolentoista kuukauden tauon jälkeen tartuin taas karttaan seuran sprinttikisassa. Suunnistusrutiinia ei siis juuri ollut, ei varsinkaan 1:5000-mittakaavan kartalla, kun yleensä käytössä on 1:10000-mittakaava.

No, suunnistus lähti ihan kohtuullisesti käyntiin. Pienen tuumailun ja pienen koukun jälkeen löytyi ykkösrasti. Matkalla kakkoselle tuli tarkistettua yksi väärä rasti ennen kuin oma löytyi. Kolmoselle valitsin kallioiden ylityksen sijaan hieman pidemmän reitin kuntopolkua pitkin. Rasti löytyi vauhdikkaasti. Neloselle mennessä juoksin ensin etsimäni polun ohi, kunnes huomasin perässäni tulleen suunnistajan koukkaavan metsään. Painelin perässä. Mäen päällä polulla tuli vastaan vanhempi herrasmies, joka väisti ja minäkin hieman. Heti ohituksen jälkeen liukastuin juurakossa ja olin kumossa. Oikea ylätakareisi iskeytyi kiveen, kädet osuivat maahan ja kuraantuivat.

Ylös noustuani huomasin, että reittä kolottaa niin, että oli pakko mieltei ontua. Raahauduin nelosrastille, joka oli hyvin lähellä paikkaa, jossa kaaduin. Päätin yrittää jatkaa matkaa. Seuraavan rastivälin kävelin... ja pummasin. Oli koiven takia muutakin mietittävää. Viitosrastilta lähtiessä tuntui, että pystyn jatkamaan, mutta seuraavat kaksi rastiväliä tuli otettua vähän rauhallisemmin. Ja kutos-seiska-väliä hieman pummattuakin. Osan matkaa rastivälillä 7-8 jo juoksin. Ja viimeiset välit 8-9, 9-10 ja 10-maali pistelin jo ihan täyttä kyytiä.

Jalan kolhu ei siis estänyt juoksemista. Maaliin päästyäni huomasin kuitenkin, että istuessa sattuu. Autolla kotiin ajelu ei tuntunut kovin mukavalta. Kotiin päästyäni huomasin, että mustelman alun lisäksi jalassa oli pieni haava. Jalka on sen verran arka, että on välillä vaikea löytää asentoa, jossa se ei sattuisi. Ja erityisesti istuminen on edelleen kivuliasta. Kävellessä ei enää satu niin paljoa.

Harvemmin olen saanut suunnistusvammoja takareiteen. Yleisempiä kohtia ovat olleet sääret ja polvet. Toivottavasti tämä kipu hellittää pian. Muuten toimistotöiden tekeminen voi olla hankalaa, kun istuminen sattuu.

Ollako vanha vaiko eikö olla?

Tällä viikolla musiikin perusteiden opettaja totesi, että solfien suhteen voin päättää ottaa härkää sarvista tai sitten olla ottamatta.
- Näitä tarvitsee kuitenkin ammattiopinnoissa.

Minä mumisten myöntelin. Mietin vain, että ilmeisesti opettajan silmissä rinnastuin samalla tunnilla istuviin lukiolaisiin, joilla on vielä ammattiopinnot edessä. Tai sitten sillä oli joku visio minun uranvaihdostani... josta en vielä itsekään tiedä.;)

***

Toinen ikäjuttu, mitä olen aina välillä miettinyt. Yves Rocher on tarjonnut minulle tarjouskirjeissään aina silloin tällöin jo parin vuoden ajan ikääntyvälle iholle tarkoitettuja tuotteita. Onpa jopa väittänyt jonkin niistä seerumeistaan olevan suosikkituotteeni. Jotenkin en ole kokenut vielä tarpeelliseksi tuollaisiin tarjouksiin tarttua, vaikka kyllähän sitä sanotaan, että ryppyvoiteita pitäisi alkaa käyttää mahdollisimman nuorena, jos haluaa, että niillä on jokin vaikutus.

Sokkosushia

Minusta on viimeisen reilun vuoden aika tullut sushin ystävä. Onpa sitä tullut pari kertaa tehdyksi itsekin. Olen Sellossa toimivan Masabin kanta-asiakas. Tällä viikolla poikkesin kuitenkin Ruoholahdessa Hanko Sushiin, kun en ollut työpäivän aikana ehtinyt syödä kunnon lounasta ja jotain piti haukata ennen musiikin perusteiden tuntia konservatoriolla. Menin liikkeeseen sisään ja tutkailin hetken aikaa hinnastoa. Kysyin sitten myyjältä, mitä 10 palan sushilajitelma sisältää.
- No, se sisältää kalaa ja kasvista... mitä kokki sattuu päättämään.
- Ahaa... onko teillä siitä kuvaa?
- No ei oikeestaan... tossa on jotain kuvia, myyjä sanoi osoittaen kuvakehyksessä pyöriviä kuvia erilaisista annoksista.
- Jaa... no, otan nyt sitten kuitenkin semmoisen 10 palan annoksen.

Mielessäni mietin, että ehkä olen tottunut liian hyvään Masabissa, jossa on valmiiksi määritellyt 10 palan annokset, joista valita eikä tarvitse ottaa sokkona. Ja toisaalta ihmettelin, miksei myyjä voinut kertoa, mitä kokki oli juuri sinä päivänä sattunut päättämään, että annos sisältää. Kiire ei ainakaan ollut, koska olin liikkeen ainoa asiakas.

Sain annokseni ja sushi oli kyllä ihan maukasta. Olin lopettelemassa syömistä, kun myyjä tuli siivoamaan ruokailutilan lattiaa. Hiljalleen hän tuli myös lähemmäs kohtaa, jossa istuin. Olin juuri noussut tuoliltani ja vetämässä takkia päälleni, kun myyjä oli kohdalla ja lakaisi saman tien sitten tuolini alta. Luulin, että paikka on menossa kiinni, mutta lähtiessä tarkistin, että aukioloaikaa oli vielä vajaa tunti jäljellä. Olin hämmentynyt.

Annoin muutaman päivän kuluttua palautetta saamastani palvelusta. Sain asiallisen vastauksen nopeasti. Palaute luvattiin käsitellä henkilökunnan kanssa. Ja korvaukseksi saan käydä kyseisessä paikassa kertaalleen syömässä 10 palan sushiannoksen ilmaiseksi. Ehkäpä saan sillä kerralla parempaa palvelua.

12.10.10

Ikäarvailuja

Pääsin taas vaihteeksi konsalla arvuuttelemaan ikääni kurssikaverilta. Hän itse on yliopistophuksi. Kun kerroin ikäni, hän totesi, että "ihan tosi? En yhtään ajatellut, että olisit eri-ikäinen kuin muut... ei sillä, että täällä kukaan näyttäisi ihan lapseltakaan." Ehkä sitten olen säilynyt suht nuorekkaana, vaikka välillä olen istunut musiikin perusteiden tunneilla suoraan töistä tulleena aika "business-pukeissa". ;)