Kävin tänään todennäköisesti viimeistä kertaa tänä vuonna suunnistamassa. Noin puolentoista kuukauden tauon jälkeen tartuin taas karttaan seuran sprinttikisassa. Suunnistusrutiinia ei siis juuri ollut, ei varsinkaan 1:5000-mittakaavan kartalla, kun yleensä käytössä on 1:10000-mittakaava.
No, suunnistus lähti ihan kohtuullisesti käyntiin. Pienen tuumailun ja pienen koukun jälkeen löytyi ykkösrasti. Matkalla kakkoselle tuli tarkistettua yksi väärä rasti ennen kuin oma löytyi. Kolmoselle valitsin kallioiden ylityksen sijaan hieman pidemmän reitin kuntopolkua pitkin. Rasti löytyi vauhdikkaasti. Neloselle mennessä juoksin ensin etsimäni polun ohi, kunnes huomasin perässäni tulleen suunnistajan koukkaavan metsään. Painelin perässä. Mäen päällä polulla tuli vastaan vanhempi herrasmies, joka väisti ja minäkin hieman. Heti ohituksen jälkeen liukastuin juurakossa ja olin kumossa. Oikea ylätakareisi iskeytyi kiveen, kädet osuivat maahan ja kuraantuivat.
Ylös noustuani huomasin, että reittä kolottaa niin, että oli pakko mieltei ontua. Raahauduin nelosrastille, joka oli hyvin lähellä paikkaa, jossa kaaduin. Päätin yrittää jatkaa matkaa. Seuraavan rastivälin kävelin... ja pummasin. Oli koiven takia muutakin mietittävää. Viitosrastilta lähtiessä tuntui, että pystyn jatkamaan, mutta seuraavat kaksi rastiväliä tuli otettua vähän rauhallisemmin. Ja kutos-seiska-väliä hieman pummattuakin. Osan matkaa rastivälillä 7-8 jo juoksin. Ja viimeiset välit 8-9, 9-10 ja 10-maali pistelin jo ihan täyttä kyytiä.
Jalan kolhu ei siis estänyt juoksemista. Maaliin päästyäni huomasin kuitenkin, että istuessa sattuu. Autolla kotiin ajelu ei tuntunut kovin mukavalta. Kotiin päästyäni huomasin, että mustelman alun lisäksi jalassa oli pieni haava. Jalka on sen verran arka, että on välillä vaikea löytää asentoa, jossa se ei sattuisi. Ja erityisesti istuminen on edelleen kivuliasta. Kävellessä ei enää satu niin paljoa.
Harvemmin olen saanut suunnistusvammoja takareiteen. Yleisempiä kohtia ovat olleet sääret ja polvet. Toivottavasti tämä kipu hellittää pian. Muuten toimistotöiden tekeminen voi olla hankalaa, kun istuminen sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti