EUROMED

Eipä voinut taaskaan olla huomaamatta, että kaupungissa vilisi arvovaltaisia vieraita alkuviikosta. Jo viikko sitten keskiviikkona Tampere-talon piha oli aidattu. Maanantaina kaupunki oli poliiseja täynnä ja vauhdikkaita autokulkueita näkyi liikkeellä. Maanantai-iltana koti-iltaani säestivät myös kadulta kuuleneet poliisin pillin vihellykset ja sireenien ulvahdukset. Onneksi yö oli jo rauhallisempi. Eilen Tampere-talon aitaus oli jo tipotiessään.

Saker och ting

Elämässäni sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta kertoilen näistä asioista sitten, kun siltä alkaa tuntua. Sen sijaan, että kertoisin, mitä minulle kuuluu, ajattelin postailla muutaman hajahavainnon ympäristössäni pyörineistä ihmisistä. Aloitan tästä päivästä.

Olin eräässä karkkikaupassa Helsingin asematunnelissa. Liikkeen ulkopuolella oli läjäpäin karkkipusseja ja lisää oli tulossa: eräs mies työnsi karkkilavaa sellaisella vipukärryllä. Hän totesi ympärillä pyöriville asiakkaille:
- Anteeksi, että vaivaan... olen lahja taivaan.
Samassa hän ohjasi kärrynsä päin suklaalaatikkopinoa ja kaatoi mennessään aikamoisen läjän.
- Ei päivää ilman vahinkoa..., mies tuumasi hyväntuulisesti.

--

Kuljen aamuisin töihin bussilla, joka on yleensä täynnä ammattikoululaisia. On matkassa muitakin, mutta suurin osa kyydissä olevista jää siinä kohtaa, mistä on lyhin matka erään Tampereen kaupunginosan ammattikouluun (joka muuten juhlallisesti käyttää englanniksi itsestään nimeä institute ja kattokoulusta college). Olenpa seuraillut tätä kirjavaa porukkaa joskus mielenkiinnolla.

Ensimmäinen havainto on, että monellakaan kyydissä kulkevalla ei ole reppua tai laukkua. Sen sijaan olen nähnyt mukana kulkevan pienen pakoputken. Tai toisinaan kampaamotarvikkeita sisältävän laukun.

Kerran harrastin olan yli lukemista ja huomasin, että eräs poika yritti ratkaista tytön puolesta densiteettilaskuja (mahtoivatko opiskella painoalaa). Luonnollisten logaritmien ratkaiseminen ei kuitenkaan näyttänyt menevän ihan oikein... tyttökin kyllästyi jossain vaiheessa ja repi prujunsa takaisin. Tosin tämä tuskin johtui siitä, että tehtävät eivät näyttäneet sujuvan...

Kerran istuin sellaisen 80-luvun (punkkarin?) tyyliin pukeutuneen pojan vieressä ja oletin, että hän jää ammattikoulun pysäkillä. Siinä olen nähnyt hänen ennenkin jäävän. Pysäkin tultua väistin kauemmas istumaan, mutta hänpä ei jäänytkään kyydistä. Varmaan sai sellaisen kuvan, että istuin hänen vieressään vain, koska se oli bussin ainoa vapaa paikka. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita.

Seinäjoella...

Seinäjoella sataa aina, olen kuullut sanottavan. Aivan en tuota allekirjoita. Eilenkään ei satanut, vaikka kovasti meinasi ja sumu haittasi.

Saavuttuani Seinäjoelle heti ensimmäisessä kadunkulmassa joku pysäytti auton viereen ja kysyi, missä on Kalevankatu. No, enpä todellakaan tiennyt. Mutta pelottavaa, jos näytin paikalliselta! Luulin jo karistaneeni hartioiltani kaiken sen, mitä eteläpohojalaasuuresta ehti viime talven aikana mukaan tarttua...

Jotakin jutun juurta tarttui tällä kertaa matkaan...

Lahjaideoita vauvalle

Kuuntelinpa tässä päivänä muutamana, kun pari teekkaripojua jutteli takanani ruokajonossa. (Olisin kirjoittanut jo aiemmin aiheesta, vaan enpä ole voinut, kun uudessa majapaikassani Tampereella ei vielä ole nettiä.) Poikien jutustelu meni jotensakin näin:

- En tiedä, mitähän sinne veis mukana sille kummipojalle, kun se on vielä niin pieni... ihan vauva.
- No vie, Xboxi, pelejä..., toinen virnuili.
- Mut kun se on oikeesti näin pieni, sanoi kummisetä näyttäen lyhyttä välimatkaa sormillaan, joku viis, kuus kuukautta vissiin.
- No vie pari lavallista Tuttelia...
- Jaa, no en tiedä... en tiedä, käyttääkö se tai siis onko se semmonen, että sitä käytetään jossain vaiheessa joka tapauksessa...
- Niin, en tiedä... että onko se niin, että kun on rinnat ruvella, niin laitetaan Tuttelit tulelle...
Ja poikia huvitti. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin naureskelin siinä omaan olemattomaan partaani poikien jutuille...;)

Todettakoon muuten, että tamperelaisissa teekkareissa on monta erittäin huonosti käyttäytyvää miespuolista henkilöä. Pipopäistä olisi voinut pitää tukkimiehenkirjanpitoa opiskelijaravintolan ruokapöydissä...

Jerusalem, manus & regi Bille August

Katsoin eilen Jerusalemin leffaversion. Bille Augustin käsikirjoitus perustuu kyllä Selma Lagerlöfin samannimiseen kirjaan, mutta aika höttöiseltä 2 tunnin ja 45 minuutin leffa kirjan jälkeen tuntui. Mutkia oli oiottu rajusti ja yksi keskeinen henkilö oli jätetty kokonaan pois. Myös joidenkin päähenkilöiden tekemisiä oli muuteltu merkittävästi kirjaan nähden. Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille. Ei se leffakaan huono ole, mutta se kannattanee katsoa ensin, niin ei tule niin suurta pettymystä.

TAM-1: Oppitunti 4: loppuyhteenveto

Kohta on oleiluni teekkaritalossa ohi. Voisin kyllä todeta tähän loppuun, että rauhallisempaa on ollut kuin osasin odottaa. Ainoastaan ensimmäisenä yönä heräsin basson jytkeeseen aamuyöstä ja jonain toisena iltana käytävästä kuului kolinaa. (Kolinan aiheuttajaksi päättelin muutaman huonekalun, jotka olivat yön aikan ilmestyneet rappukäytävään.)

Olettaisin löytäneeni myös yhden perustelun oppitunnin 1 aiheeseen eli jääkaappikaljalle. Perustelu löytyi poikien vessan ovesta.:)



Ja jos ei olut riitä, niin ainahan voi turvautua vahvempiin:


Mitä käden ulottuvilla olleeseen viinan määrään tulee, on ehkä parempi, että olen lähes absolutisti. Eipähän tullut mitään kiusausta korkkailla erinäisiä pulloja...;)

Akuutti tarvis talvikengille

Tällä viikolla tuli yllättäen akuutti tarvis talvikengille. Lunta tuli tulvimalla. Talvikengät olisivat olleet poikaa jo niiden hakureissulla tiistaina. Sen verran syvässä sai kinoksissa kahlata. Illalla kokeilemani isoveljen saappaat eivät nekään toimineet kovin hyvin siinä kelissä, kun varsi oli niin leveä, että se hörppi lunta sisään, minkä kerkesi.

Keskiviikkona matka Orivedeltä Hervantaan kesti 20 minuuttia tavallista kauemmin, kun tuisku vaan jatkui. Iltaan mennessä tuisku oli tyrehtynyt, mutta tuulen tuiverrus tuntui edelleen luissa ja ytimissä. Ja joukkoliikenne oli sekaisin. Kummallista sinsänsä, koska on se talvi ennenkin Tampereelle tullut. Jouduin värjöttelemään puolituntia bussipysäkillä, kun kaksi vuoroa jäi tulematta ja myöhästyin samalla auttamattomasti sieltä, minne olin matkalla.