"Hyvä lomaosoiteasiakkaamme
Kesä lähestyy ja loman suunnittelu on taas kohta ajankohtaista. Viime kesänä käytit Postin määräaikaista osoitteenmuutospalvelua. Tilaathan palvelun myös tälle kesälle ajoissa, vähintään viikkoa ennen kesäosoitteeseen lähtöäsi."
Tein viime vuonna osoitteenmuutoksen 14.8.-31.12. Mutta kuka on keksinyt, että kyseessä oli lomaosoite? Mielenkiintoinen tulkinta.
keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007
Ensimmäisiä kokemuksia auton omistamisesta
Viikonloppuna en ollut pysyä nahoissani. Hypähtelin joka kerta, kun näin ulkona Mazdan... Maanantaina hieman kylmäsi ennen autokauppaan menemistä, oli se sen verran jännää.
Olisin kaupan päälle päässyt liikkeen mainoskuvaan uutena Mazdan omistajana paikalliseen maakuntalehteen, mutta kieltäydyin moisesta kunniasta. Enhän ollut varautunut kuvattavaksi, enkä olisi saanut siitä edes mitään lisäkrääsää ja mistäs sitä tietää, vaikka uskottavuus tiedottajana olisi järkkynyt...
Tiistaina esittelin uutta autoani innossani kollegoille, veljelle (johon törmäsin sattumalta) ja äidille (tein lenkin Orivedelle). Iloisuus vaihtui iltapäivällä pieneen huoleen, koska osuin autoni takaovella naapuriparkkiruudussa olleen auton takaoveen ja siihen jäi hieman maalia. Omatuntoni ei sallinut lähteä paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaan jätin sen toisen auton pyyhkimen väliin yhteystiedot. Ja sitten odotin yhteydenottoa.
Lopulta sain viestin ja kuittauksen, että jälki lähtenee seuraavassa vahauksessa. Olin helpottunut, mutta sama huoleton iloisuus autosta ei enää palannut.
Tänään kävin Biltemassa. Tampereen tuntemukseni joutui koetukselle ja jälleen kerran (ensimmäisen kerran siis maanantaina) ajoin harhaan. Tai no, ohi oikeasta liittymästä ja jouduin kiertämään aikamoisen lenkin ja jumittamaan ruuhkassa. Tässä vaiheessa, kun autolla on lähinnä vaan kiva ajella ympäriinsä, tuolla ei nyt ollut suurta väliä, mutta harmitti se silti hieman, koska pelkäsin, etten ehdi tehdä ostoksiani ennen kuin seuraava etappi Pispalassa kutsui.
Ehdinpä kuitenkin, tosin kaikkea tarpeellista en vielä hankkinut. Parkkikiekot olivat tiskin-alta-annettavaa tavaraa ja niiden löytämiseen menikin varmaan eniten aikaa...:P Eivätkä ne sitten edes maksaneet mitään.
Sain tänään kirjeen Akelta. Ottaen huomioon, että sain elämäni ensimmäisen rekisteriotteen (jos sitä autoliikkeestä saatua ei lasketa), olisin kaivannut kirjeeseen myös jonkin selittävän osan siitä, mitä mikäkin kuponki oikein on ja mihin niitä tarvitaan. Jos ne on joskus autokoulussa selitetty, niin onpahan 8 vuodessa ehtinyt unohtua.
Nyt pelkään, että perjantaina sataa oikeasti lunta, kuten jotkin sääennusteet ovat lupailleet. Olisi ennenkuulumattoman nöyryyttävää joutua käyttämään junaa Helsinkiin matkustaessa nyt, kun vihdoin omistan Sylvesterin! (Joojoo, voisinhan tietysti vaithtaa talvirenkaat, mutten millään viitsisi.)
Olisin kaupan päälle päässyt liikkeen mainoskuvaan uutena Mazdan omistajana paikalliseen maakuntalehteen, mutta kieltäydyin moisesta kunniasta. Enhän ollut varautunut kuvattavaksi, enkä olisi saanut siitä edes mitään lisäkrääsää ja mistäs sitä tietää, vaikka uskottavuus tiedottajana olisi järkkynyt...
Tiistaina esittelin uutta autoani innossani kollegoille, veljelle (johon törmäsin sattumalta) ja äidille (tein lenkin Orivedelle). Iloisuus vaihtui iltapäivällä pieneen huoleen, koska osuin autoni takaovella naapuriparkkiruudussa olleen auton takaoveen ja siihen jäi hieman maalia. Omatuntoni ei sallinut lähteä paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaan jätin sen toisen auton pyyhkimen väliin yhteystiedot. Ja sitten odotin yhteydenottoa.
Lopulta sain viestin ja kuittauksen, että jälki lähtenee seuraavassa vahauksessa. Olin helpottunut, mutta sama huoleton iloisuus autosta ei enää palannut.
Tänään kävin Biltemassa. Tampereen tuntemukseni joutui koetukselle ja jälleen kerran (ensimmäisen kerran siis maanantaina) ajoin harhaan. Tai no, ohi oikeasta liittymästä ja jouduin kiertämään aikamoisen lenkin ja jumittamaan ruuhkassa. Tässä vaiheessa, kun autolla on lähinnä vaan kiva ajella ympäriinsä, tuolla ei nyt ollut suurta väliä, mutta harmitti se silti hieman, koska pelkäsin, etten ehdi tehdä ostoksiani ennen kuin seuraava etappi Pispalassa kutsui.
Ehdinpä kuitenkin, tosin kaikkea tarpeellista en vielä hankkinut. Parkkikiekot olivat tiskin-alta-annettavaa tavaraa ja niiden löytämiseen menikin varmaan eniten aikaa...:P Eivätkä ne sitten edes maksaneet mitään.
Sain tänään kirjeen Akelta. Ottaen huomioon, että sain elämäni ensimmäisen rekisteriotteen (jos sitä autoliikkeestä saatua ei lasketa), olisin kaivannut kirjeeseen myös jonkin selittävän osan siitä, mitä mikäkin kuponki oikein on ja mihin niitä tarvitaan. Jos ne on joskus autokoulussa selitetty, niin onpahan 8 vuodessa ehtinyt unohtua.
Nyt pelkään, että perjantaina sataa oikeasti lunta, kuten jotkin sääennusteet ovat lupailleet. Olisi ennenkuulumattoman nöyryyttävää joutua käyttämään junaa Helsinkiin matkustaessa nyt, kun vihdoin omistan Sylvesterin! (Joojoo, voisinhan tietysti vaithtaa talvirenkaat, mutten millään viitsisi.)
maanantaina, huhtikuuta 16, 2007
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
tiistaina, huhtikuuta 10, 2007
TAM-3: Tutorit
Vanhemmat tieteenharjoittajat, tutorit, jotka opastavat teekkarielämän ja vähän opiskelunkin saloihin uusia opiskelijoita, eivät ota sinuun, tuleva fuksi/phuksi, yhteyttä ennen opintojen alkua. Eivät, vaikka kollegansa ISOhenkilöt etelässä niin tekevät. Tämän opin tänään.
Hiivatin hikka ja painajaismainen päänsärky
Eilen illalla alkoi hikottaa. Eikä ollutkaan sitten ihan iisi hikka. Koetin useampaan otteeseen päästä siitä eroon juomalla lasista väärinpäin vettä. Ei auttanut. Pelkäsin jo, etten pysty paljon nukkumaan, kun pitää ylimääräisen nestetankkauksen takia juosta vessassa. Sitten aikani irkittyä hikka asettui itsekseen.
Aamupalan sain syödä rauhassa. Sitten hikka iski jälleen. Todennäköisesti itseni hengästyttämällä olisin päässyt siitä eroon, mutten sitten jaksanut juosta bussiin. Työpaikalle päästyäni hikka oli kuitenkin kadonnut.
Jotta elämä ei olisi käynyt helpoksi, aamusta alkoi myös päänsärky oikean silmän tietämiltä. Eikä nyt voinut olla kyseessä kofeiinivajauskaan: aamun kello 11 mennessä olin juonut jo kolme kuppia kahvia. Iltapäivällä meni vielä neljäs. Ja päätä vain jummi. Jumpassakin teknopumppu tuntui ikävältä. Sopivaa särkylääkettä ei ollut, kun en viitsinyt napsia käsveskassa pyöriviä Voltareneja, joita sain aiemmin tänä vuonna olkapään hoitamiseen.
Kun lopulta pääsin kotio siinä kuuden pintaan illalla, ensin tuntui, että päänsärky oli poissa. Olisi vaan vihdoin ollut särkylääkkeitä tarjolla. No, tulihan se sieltä lopulta vielä takaisin, niin pääsin kodin lääkevarantoa hyödyntämään. Mikä lie pääsiäisen vieroitusoire tuokin päänsärky.
Aamupalan sain syödä rauhassa. Sitten hikka iski jälleen. Todennäköisesti itseni hengästyttämällä olisin päässyt siitä eroon, mutten sitten jaksanut juosta bussiin. Työpaikalle päästyäni hikka oli kuitenkin kadonnut.
Jotta elämä ei olisi käynyt helpoksi, aamusta alkoi myös päänsärky oikean silmän tietämiltä. Eikä nyt voinut olla kyseessä kofeiinivajauskaan: aamun kello 11 mennessä olin juonut jo kolme kuppia kahvia. Iltapäivällä meni vielä neljäs. Ja päätä vain jummi. Jumpassakin teknopumppu tuntui ikävältä. Sopivaa särkylääkettä ei ollut, kun en viitsinyt napsia käsveskassa pyöriviä Voltareneja, joita sain aiemmin tänä vuonna olkapään hoitamiseen.
Kun lopulta pääsin kotio siinä kuuden pintaan illalla, ensin tuntui, että päänsärky oli poissa. Olisi vaan vihdoin ollut särkylääkkeitä tarjolla. No, tulihan se sieltä lopulta vielä takaisin, niin pääsin kodin lääkevarantoa hyödyntämään. Mikä lie pääsiäisen vieroitusoire tuokin päänsärky.
torstaina, huhtikuuta 05, 2007
Joukkoliikenteestä vol. ties-kuinka-mones
Murh. Taas käy sapettamaan tämä pikkukaupungin joukkoliikenne. Lähdin eilen keskustasta kotiinpäin hieman jälkeen 22.30. Päästyäni bussipysäkille totesin, että viimeinen bussi Nekalaan oli jo mennyt. Ei auttanut muuta kuin kävellä. Eihän se matka ole kuin noin 3 kilometria, mutta ei sitä silti myöhään illalla haluaisi kävellä. Tarkistin kotona, että toden totta, myös viikonloppuisin viimeinen bussi nro 15 lähtee Pyynikintorilta kello 22.30. *ärinmurin*
tiistaina, huhtikuuta 03, 2007
Jumppa-comeback
Kävin jumpassa pitkästä aikaa. Taisi olla ensimmäinen kerta sitten tammikuun alun. Tähän väliin on mahtunut luistelukausi, flunssa ja mahatauti. Onkin jo aika aloittaa liikunta taas kunnolla. Parina viikkona olen jo ehtinyt käydä sählyä pelaamassa ja viime viikolla salilla, mutta siinäpä se on ollut.
Saaps näkee, miten kipeinä paikat ovat huomenna. Piti taas yrittää pistää parastaan siellä jumpassa... ja senhän tietää, että kun on taukoa ollut, lihakset tulevat herkemmin kipeiksi.
Saaps näkee, miten kipeinä paikat ovat huomenna. Piti taas yrittää pistää parastaan siellä jumpassa... ja senhän tietää, että kun on taukoa ollut, lihakset tulevat herkemmin kipeiksi.
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
Pyöräilykausi avattu
Kaivoin pyöräni tänään kellarista ja laitoin ajokuntoon. Pyöräilykausi on siis nyt virallisesti avattu. Sylvesteriä odotellessa...
Ajelin kokeeksi Turtolan Citymarketille ja takaisin. Kovin oli hyytävä tuuli. Ja kevään ensimmäinen 5 kilometrin pyörälenkki oli aika... no, raskaahko. Ensimmäisessä vähän isommassa ylämäessä kuului takaa kitinää. Ja kuinka ollakaan joku keski-ikäinen nainen porhalsi ohi vielä vanhemmalla ja raihnaisemmalla pyörällä kuin minulla oli allani. Noinkohan on pyöräilykyntoni talven aikana rupsahtanut...
Ajelin kokeeksi Turtolan Citymarketille ja takaisin. Kovin oli hyytävä tuuli. Ja kevään ensimmäinen 5 kilometrin pyörälenkki oli aika... no, raskaahko. Ensimmäisessä vähän isommassa ylämäessä kuului takaa kitinää. Ja kuinka ollakaan joku keski-ikäinen nainen porhalsi ohi vielä vanhemmalla ja raihnaisemmalla pyörällä kuin minulla oli allani. Noinkohan on pyöräilykyntoni talven aikana rupsahtanut...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)