1. päivä: Matka Galwayhin
Vatsani ei ollut lähtöpäivän aamuna enää erityisen kipeä, vaikka olin oksentanut vielä kello 3 aamuyöllä. Uskalsin lähteä reissuun. Lentokentällä tajusin, että itikan puremiksi luulemani kutiavat paukamat taisivatkin olla nokkosrokkoa eivätkä itikan puremia. Niitä tuli jatkuvasti lisää ympäri kehoa. Hydrocortison oli mennyt ruumaan, joten sain sietää kutiamista koko lentomatkan. Join vettä, söin muutamia Tuc-keksejä ja lentokoneissa tarjotuista ruuista vaaleat leivät ja teetä. Olo tuntui vatsan osalta suhteellisen hyvältä. Lentokoneen pomppiminenkaan ei tuntunut vatsassa ollenkaan.
Pääsimme Dubliniin illansuussa. Samuli nousi vuokra-auton rattiin ja ajelimme parin tunnin matkan Galwayhin. Samuli pärjäsi vasemmanpuoleisessa liikenteessä mainiosti. Poikkesimme matkalla johonkin pikkukylään syömään. Minä söin pienen määrän ranskalaisia perunoita ja join jogurttipohjaisen smoothien. Matka jatkui B&B-majapaikkaamme. Kyselimme majapaikassa, olisikohan jokin apteekki vielä auki, jotta saisi jotain kutinan lievittäjää. Majapaikan pitäjä neuvoi apteekin, mutta myös lainasi hydrocortisonia. Samuli kävi apteekissa ja minä lepäilin sillä välin. Vatsani alkoi sattua lepäillessäni ja ennen nukkumaan menoa oksensin vielä kerran. Oli hieman toivoton olo.
2. päivä: Inishmore
Seuraavan päivän aamuna oli taas jo hieman parempi olo. Söin aamiaisella palan vaaleaa leipää ja join teetä. Olimme varanneet lentoliput Inishmoren saarelle kello 9.30 lähtevään lentokoneeseen ja ajelimme lentokentälle. Löysimme perille juuri ja juuri puoli tuntia ennen lähtöaikaa vain saadaksemme tietää, että kone lähtisikin vasta kello 10.00. Odottelimme siis noin tunnin ennen kuin astelimme Britten-Norman Islanderin kyytiin. Mukaan tuli vain kaksi muuta matkustajaa. Lentomatka saarelle kesti vajaan 10 minuuttia.
Saarelle päästyämme hyppäsimme kiertoajelupikkubussin kyytiin. Siinä vierähtivät ensimmäiset kolme tuntia. Kävimme muun muassa katsomassa Dún Aonghasan linnoitusta ja jyrkänteitä.
Kierroksen jälkeen hengasimme Kilronanissa. Alle tuhannen asukkaan saaren pääkaupunki oli nopeasti nähty ja aika alkoi käydä pitkäksi, koska en oikein jaksanut lähteä kävelemäänkään minnekään pidemmälle. Söin Tuc-keksejä ja join teetä. Kello viiden jälkeen lähti lento takaisin pääsaarelle. Lepäilin loppuillan majapaikassa ja rohkenin syödä pussikeittoa. Samuli kävi sentään ihan kunnolla syömässä.
3. päivä: Tippukiviluolia ja Cliffs of Moher
Matka jatkui seuraavana päivänä kohti Moherin jyrkänteitä. Tiet olivat kapeita ja kiviaidoin reunustettuja. Silti nopeusrajoitus oli 100 km/h!
Olimme suunnitelleet poikkeavamme Aillween tippukiviluolaan. Ja siellä pistäydyimmekin.
Samassa paikassa oli myös petolintutarha. Myöhästyimme lentonäytöksen alusta, mutta ehdimme nähdä erittäin aktiivisen huuhkajan ja kouluttajalta karkuun lähteneen muuttohaukan.
Bongasimme eräällä maisemaparkkipaikalla kartan, jossa oli maininta toisestakin tippukiviluolasta. Kävimme lopulta myös Doolinin tippukiviluolassa, jossa näimme tämän stalaktiitin. Se on maailman suurin yleisölle nähtävänä oleva stalaktiitti.
Lopulta saavuimme Moheriin. Jyrkänteet olivat näkemisen arvoiset. Mittakaavaa saat, kun katsot kuvan yläreunassa oleville rappusille, jossa on ihmisiä.
Ja tälläisistä kylteistähän ei välitetä. Inishmoren kierroksella meille kerrottiin, että Dún Aonghasalta ei ole pudonnut ketään, vaikkei ole kaidetta, sen sijaan Moherilta on, vaikka on kaide...
Ajelimme yöksi pieneen B&B-paikkaan Limerickin lähelle. Olimme tehneet varauksen edellisiltana netin kautta. Kun saavuimme sateisena iltana paikalle, paikan emäntä kysyi:
- Is the other couple with you?
- What other couple? We are travelling just the two of us.
- But there was supposed to be two couples... do you have a reservation?
- Yes.
- Where did you do the reservation?
- In Gulliver.
- When?
- Yesterday.
- Oh, I didn't check the computer today... please take a seat. I will sort it out.
Istuimme paikan olohuoneeseen ja emäntä käveli kuumeisesti kahden huoneen väliä. Lopulta hän oli valmis ja näytti, missä huoneemme on ja pyyteli anteeksi. Tervetuliaisiksi hän tarjosi kahvia tai teetä. Myöhemmin illalla saapuivat ne kaksi muuta pariskuntaa.
Tämä päivä oli ensimmäinen, kun pystyin jo syömään oikeaa ruokaa ja paraneminen oli vauhdissa. Kärsin silti vielä nokkosrokosta, jonka lonkerot ulottuivat joka paikkaan, mitä kuvitella saattoi. Aamulla aloittamani antihistamiinikuuri kyllä tuntui tepsivän.
4. päivä: Blarney stone ja Cork
Seuraavana päivänä matka jatkui. Poikkesimme matkan varrelle sattuuneella muinaisrauniolla. Yllätys oli aikamoinen, kun raunio oli lehmäaitauksessa. Aitauksen portin vieressä oli kyltti "All visitors are welcome". Ja mikäs siinä oli kiviä pällistellessä, kun lehmät märehtivät ruokaansa hieman kauempana.
Minäkin uskaltauduin ajamaan, eikä se nyt niin hankalaa ollutkaan. Vaihdekepin kanssa oli eniten hankaluuksia ja kovin kapeaa tietä en olisi uskaltanut ajaa.
Ennen Corkia pysähdyimme Blarneyn linnalla. Ja pitähän sitä tietysti pussata Blarneyn kiveä, minkä ansiosta piti legendan mukaan saada hyvät puhelahjat. Totesin kyllä vaikutuksen päinvastaiseksi. Puistokäytävilläkin oli "nopeusrajoituksia".
Corkin majoitukseen saavuttuamme, saimme tervetuliaiskahvit. Kahvin seuraksi oli vaikka mitä syötävää: leipää, skonsseja ja kakun palasia. Nam! Kävimme illalla vielä ajelemassa Old Headissa, mutta emme nähneet mitään, koska oli niin sumuisaa ja satoi. Iltakävelyn teimme Corkin university collegen kampuksella.
5. päivä: Cork ja Glendalough 1
Aamupäivästä iltapäivään vietimme Corkissa shoppaillen. Olimme saaneet niin tuhdin aamupalan hotellissa, ettei nälkäkään ehtinyt yllättää. (Minä esim. söin leivän ja hedelmäsalaatin lisäksi avokado-sienipaistosta ja munakokkelia, joka oli jäätelöpallonmuotoon aseteltu ja se oli kääräisty lämminsavuloheen... ei suotta paikan aamupalaa kehuttu Booking.comissa). Kävimme kuitenkin kahvilla. Kahvilan vessojen suhteen huomasimme, että irlantialaisten mielestä ei ole niin väliä, onko ovessa miehen vai naisen symboli. Samulin palattua vessasta hän kertoi miesten vessasta vastaan tulleen vanhan naisen. Minä puolestani törmäsin naisten vessassa parrakkaaseen mieheen...
Päivän toinen kohde oli Glendalough. Olimme paikallistaneet sen vajaan parin tunnin ajomatkan päästä Corkista. Päätimme matkalla poiketa karttaan merkityllä näköalapaikalla. Se oli virhe. Tie kapeni niin, ettei siinä kunnolla mahtunut kahta autoa vastakkain. Yhden pakettiauton päästin ohi vetämällä tien sivuun. Sitten vastaan tuli traktori. Vedin niin tien sivuun kuin uskalsin ja jäin odottamaan. Traktori oli jo melkein ohi, kun kuului klonk. Traktorin perässä ollut laite repäisi mukanaan takarenkaan yläpuolella kiinni olevan puskurin palan. Traktorikuski pysähtyi ja ihmettelimme yhdessä vauriota. Samuli sai palasen kiinni paikoilleen, mutta sauma jäi raolleen. Yritimme soittaa vuokrafirmaan, mutta matkapuhelimilla ei ollut verkkoa.
Saimme traktorikuskin yhteystiedot. Hän toivotti hyvää matkaa ja toivoi, ettei kuule meistä enää koskaan.
Hienoja maisemia matkan varrelle kyllä sattui.
Ajeltuamme hetken eteenpäin, tajusimme, ettei sitä Glendalough'ia, johon tähtäsimme, löytyisikään tältä suunnalta. Tarkistimme kartasta, ja niinpä niin, maassa oli useampikin Glendalough. Olimme kartasta aiemmin löytäneet sen, johon olimme ajelleet ja navigaattori ei tuntenut muita vastaavannimisiä paikkoja. No, muutama sata kilometri meni pieleen. Olimme varanneet yöpaikan Kilkennystä, joten jatkoimme sinne ja päätimme ottaa seuraavan päivän kohteeksi oikean Glendalough'n.
6. päivä: Glendalough 2 ja Dublin
Matkalla Kilkennystä Glendalough'iin tulimme ajaneeksi Hollywoodin läpi.
Glendalough'issa oli patikointipolkuja ja vanhoja luostarialueen raunioita.
Valitsimme pikkutien Glendalough'ista Dubliniin. Maisemat olivat jylhiä, lappimaisia, ja tiet kapeita.
Illalla Dublinissa ehdimme poiketa Trinity Collegen kampuksella ja käydä syömässä. Tässä vaiheessa ruokahaluni oli jo niin hyvä, että vetäisin 8 oz. painavan pihvin, perunoita ja salaattia tulematta ähkytäyteen...
7. päivä: Dublin
Viimeinen varsinainen päivä Irlannissa kului Dublinissa. Kävimme Kilmainham Gaolissa.
Ja katselimme Dublinin linnaa ja kirkkoja ulkoapäin. Lisäksi kävimme hieman shoppailemassa, tosin paljon epäonnisemmin kuin Corkissa. Eli ei löytynyt oikein mitään ja kaupatkin menivät jo noin kello 19 kiinni. Siihen asti olimmekin ihmetelleet, etteivät matkaoppaiden tiedot kauppojen aukioloista pitäneet paikkansa ollenkaan. Ei tietoakaan, että kaupat olisivat menneet kiinni kello 17.30. Jotkut olivat auki vielä myöhempään kuin Suomessa ja sunnuntainakin liikkeet olivat auki.
Illan päätteeksi istuimme Temple Barissa eräässä pubissa kuuntelemassa live-musiikkia.
8. päivä: Kotimatka
Viimeisenä matkapäivänä emme ehtineet enää katsella kaupunkia, vaan siirryimme aamusta heti lentoasemalle. Autoa palattaessa jouduimme tekemään selvityksen traktorikolhusta, vaikka olimme siitä puhelimitse jo ilmoittaneet. Meillä jäi epäselväksi, meneekö korjaus ostamamme vakuutuksen vai traktorikuskin piikkiin.
Matka oli antoisa ja monipuolinen. Paljon jäi vielä nähtävää eli ehkäpä sitä voisi joskus toistekin matkustaa Irlantiin. Tässä vielä linkki ajoreittiimme.
