Olen aloittanut säännöllisen vaunulenkkeilyn. Pyrin käymään lenkillä joka aamupäivä tyttäreni unien aikaan, jos ei ole muuta menoa tai estettä. Tarkoituksenani olisi nostaa peruskuntoa ennen Venlojen viestiä, joka kilpaillaan alle kuukauden päästä. Olen kyllä tätä ennenkin jonkin verran vaunulenkkeillyt ja käynyt säännöllisesti salilla, mutta suunnistusmetsään tähtäävä treeni on ollut aika vähäistä.
Projekti oli kuivua kasaan heti alkuunsa, kun kolmantena päivänä satoi vettä niin, että luovuin lenkille lähdöstä. Toisella kertaa lähdin lenkille, vaikka satoi. Eipä sitä suunnistussäätäkään voi valita.
Toistaiseksi olen vain kävellyt, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtyä ainakin osittain juoksuun.
Ai niin, pitäisi kai sitä ehtiä suunnistamaankin jossain välissä ennen viestiä... suunnistuksessa kun ei tunnetusti pärjää pelkällä kunnolla. Tapaan kertoa tarinaa suunnistusharrastukseni alkuajoilta. Olin suhteellisen kovassa fyysisessä kunnossa, koska olin vasta lopettanut kilpapikaluistelun. Menin Espoorasteille Serenan maastoihin. Eräällä rastivälillä juoksin polkua pitkin ja olin olevinani kartalla. Lopulta polku loppui ja edessäni oli bussipysäkki, jonka vieressä oli ilmoitustaulu: "Vantaalla tapahtuu". Olin juossut noin kilometrin väärään suuntaan. Ei muuta kuin takaisin... Enää en ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa, ja suunnistustaitokin on parantunut, mutta sekään ei pysy yllä ilman harjoitusta. Siispä viimeistään ensi viikolla metsään!
