Ilmoittauduin reilu viikko sitten Espoon Akilleksen joukkueeseen FinnSpring-viestiin. Tästä seurasi se, että avasin suunnistuskauden jo viikolla Espoorasteilla, koska en kehdannut lähteä kisaamaan ihan kylmiltään. Lopulta lunastin myös lisenssin, koska päädyin joukkueeseen, joka ilmoitettiin sarjaan, jossa lisenssiä edellytettiin.
Tiistain suunnistuksen jälkeen tuntui, että olen ehkä tulossa kipeäksi. Perjantaina oli jo selvää, että jonkinlainen nuha on tekeillä. Mieltäni ei lämmittänyt yhtään, että sunnuntaiksi luvattiin koko Etelä-Suomea syleilevää sadealuetta. Onneksi nuha sentään jäi erittäin lieväksi.
Valitettavasti sääennuste piti paikkansa ja Kiikalassa satoi aamulla, päivällä ja iltapäivällä pientä taukoa lukuun ottamatta koko ajan jonkin verran. Lämpömittari näytti 3,5 astetta siinä aamulla ennen kello 9:ää. Hyiset olosuhteet siis. Onneksi Espoon Akilleksella oli paikalla seurateltta, jossa oli kuivaa, ja tiiviin tunnelman ansiosta myös melko lämmintä.
Juoksin D21AL-sarjassa avausosuuden. Sarjan lähtö oli toisessa lähtöaallossa, jonka ajankohdaksi oli ilmoitettu kello 10.10. Menin säästä huolimatta hyvissä ajoin jonottamaan sisään lähtöalueelle. Kello oli 9.50. Jonossa oli vielä kello 10.00 lähtöönkin menijöitä. "Odotin autossa mahdollisimman pitkään", joku kertoi. Pääsin sisään ennen ensimmäistä lähtöä.
Lähdön tapahduttua meidän lähtöaaltomme juoksijat laskettiin lähtösuoralle verryttelemään. K-piste oli hyvän matkan päässä metsän puolella. Lähtösuora oli varvikkoa, jonka seassa oli pienten puiden kantoja, sekä hiekkakuoppaisaa baanaa (ehkä jokin pyörärata). Kartoille pääsi neljä minuuttia ennen lähtöaikaa. Juniorisarjoissa juoksevat saivat ottaa kartan tutkittavakseen minuuttia ennen lähtöä. Samalla hetkellä kuulutettiin myös, että lähtöaikaa lykätään, koska niin moni lähtöön tulija oli vielä tulossa lähtöönkirjauksessa. Porukka lakosi verryttelemään lähtösuoralle. Hetken päästä kuulutettiin, että lähtöä lykätään peräti 10 minuuttia. Pääsi yksi ruma sana. Olisin mieluiten sännännyt metsään, että olisi saanut itsensä kunnolla lämpimäksi. Junnut olivat ehkä tyytyväisiä, kun saivat katsella karttaa minuutin sijasta 11 minuuttia.
Minusta on melko epäreilua niitä kohtaan, jotka ovat tulleet ajoissa lähtöön, että lähtöä lykätään ja vielä viime minuutilla. Minusta sisäänkirjautuminen ei ollut mitenkään tavallista hitaampaa. Moni todennäköisesti oli vain turhaan pitkittänyt lähtöönkirjautumistaan, koska sää oli niin kehno. Joku kanssakilpailija oli kyllä sitä mieltä, että kirjaus oli ollut turhan hidasta.
No, lopulta pääsimme matkaan. Juoksin lähelle K-pistettä ennen kuin avasin kartan. Pelkäsin jääväni jalkoihin tai kompastuvani kantoihin tai kuoppiin, jos olisin alkanut lukea karttaa aiemmin. Pari turvalleen menoa ehdin nähdä ennen K-pistettä.
Suunnistus kulki aina kuudennelle rastille asti ihan hyvin. Jotain pientä epäröintiä oli, mutta rastit löytyivät melko suoraan. Kuudetta rastia etsiessäni päädyin lähellä olleelle toiselle rastille ja siinä piti sitten hetken miettiä, missä oli. Loput neljä rastia löytyivät jälleen taas ilman ongelmia. Toki välillä hyödyin muista suunnistajista, mutta se kai on viestisuunnistuksen henki... ;) Juoksin samassa sarjassa kilpailleen suunnistajan ohi ylämäessä ennen rastia numero 9. Hän oli vaihtanut kävelyyn. Ajattelin, että tuo juoksee minut vielä kiinni, mutta eipähän juossut, vaan päihitin hänet.
Vaihtoleimauksen jälkeen oli vielä kiduttavan pitkä tunnelijuoksu kartoille ja siitä vaihtopuomille. Lopputulos 36,48 4,3 kilometrin radalla oli positiivinen yllätys. Sykemittarini GPS-tallennuksen mukaan en ollut edes kiertänyt juurikaan ylimääräistä, koska matkaksi tuli sen mukaan 4,7 km.
Tästä on hyvä jatkaa. Nyt kun lisenssi on ostettu, eiköhän sitä tule hakeuduttua muihinkin kansallisiin kisoihin suunnistamaan.
