Ostokset kotiinkuljetuksella

Reilut kaksi vuotta sitten kokeilin K-Supermarketin Tilaa ja nouda -palvelua. En innostunut. Kun tänä vuonna Ison Omenan K-Citymarket alkoi mainostaa, että heiltä voi tilata kauppaostokset kotiinkuljetuksella, ajattelin, että tuotapa pitää kokeilla jossain vaiheessa. Onhan Kesko mainostanut kehittäneensä verkkokauppaansa paremmaksi.

Vauvavuotta ehti kulua jo puolikas ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Black Friday -tarjouksena kuljetuksen sai ilmaiseksi, kun teki tarpeeksi isot ostokset.

Olihan tuo verkkokauppa kehittynyt, mutta oli siinä edelleen puutteensa. Haku toimi hyvin ja edelliskerrasta oppineena (Kiitos Keskon kommentin blogitekstiini) tiesin, että hevi-osaston ostosten määrää pystyy päivittämään myös kirjoittamalla painon kenttään, eikä tarvitse tyytyä puoleen kiloon, joka on oletusarvo. Sitten piti vain yrittää arvata, paljonko yksi paprika ja yksi bataatti painavat, kun enempää en tarvinnut.

Olin tehnyt kauppalistan, jotta muistaisin tilata kaiken tarpeellisen. Silti unohdin yhden asian. Tilaus oli jo tilassa Odottaa keräilyä, kun muistin puuttuvan asian. Oletin, että tilaukseen pääsisi lisäämään tuotteita, kun toimituspäivä oli seuraava päivä. Kun en keksinyt, miten tämä tehdään, etsin ohjeteksteistä neuvoja. Olisi pitänyt perua tilaus, kopioida ostoslista, muokata ja tallentaa uudelleen odottamaan keräilyä. Huomioitava oli kuitenkin, että valittua toimitusaikaa ei voitu taata tässä tapauksessa. No, en sitten yhden tuotteen takia ottanut riskiä, että en saa toimitusta juuri valitsemallani kellonaikavälillä seuraavana päivänä. Muita sopivia aikoja ennen viikonloppua ei ollut.

Käypä maksutapa selvisi minulle vasta tilausvahvistuksesta: korttimaksu.

Toimituspäivänä sain tekstiviestillä tarkennetun välin, jolla toimitus tulee (17-19 oli muuttunut 17.07-18.07:ksi). Kun toimitusauto oli lähellä, sain uuden viestin, jossa oli linkki liveseurantaan. Sieltä sitten katselin, kuinka auto ajoi harhaan. Liveseurannasta pystyi lähettämään viestin kuskille. En saanut viestiini mitään vastausta, en tiedä, menikö viesti perille. Soittaakin olisi voinut.

Toimitus kannettiin kotiovesta sisään pienissä pahvilaatikoissa. Näppärää. Nopeasti vilkaisin kuittia, mutta huomasin vasta jälkikäteen, että minulle mainostettua 10 euron alennusta yli 50 euron ostoksista ei ollut huomioitu, vaikka mainoksen mukaan alennus piti olla käypä myös verkkokaupassa.

Melko käteväähän tämä oli, mutta tuo tilauksen muokkauksen kömpelyys oli pettymys. Ehkä odottelen siis vielä tovin, että verkkokauppa ottaa yhden kehitysaskelen eteenpäin ennen kuin tilaan seuraavan kerran.

Melkein sakot

Viikko sitten tiistaina olin palaamassa Espoorasteilta kotiin Kehä 3:a pitkin, kun olin näkevinäni välähdyksen kameratolpan kohdalla. Kuvittelin, että kuva otettiin viereisellä kaistalla minua lujempaa ajaneesta autosta, mutta totuus paljastui torstaina, kun sain sähköpostiini ilmoituksen:

Olet saanut postia Netpostiin. Lähettäjä: HELSINGIN POLIISILAITOS / LIIKENNETURVALLISUUSKESKUS.

Kuumotti sen verran, että piti kirjautua kännykällä heti Netpostiin tarkistamaan, sainko siis sakot. Huokaisin helpotuksesta, kun kirjeessä kerrottiin, että olin saanut kirjallisen huomautuksen lievästä ylinopeudesta (4 km/h).

Pitääpi tästä viisastuneena tarkkailla tarkemmin, mihin nopeuteen vakionopeudensäätimensä säätää. Auton mittari näyttää liikaa, joten pitänee tarkistella GPS:stä, ettei nopeus ylitä sallittua nopeutta.

Tehotiistait

Olen nyt käynyt vauvan kanssa kahtena tiistaina Strong Mama -tunnilla Sellon Elixiassa. Tänään sykemittarini mukaan harjoitus oli kovatehoinen, joten mistään lällystä tunnista ei ole kyse. Treeni toimii, kun vauva on vielä niin pieni, että hän nukkuu osan tunnista.

Tiistaipäivät ovat tällä ja viime viikolla olleet varsinaisia tehotreenipäiviä, koska olen käynyt lisäksi illalla suunnistamassa Espoorasteilla. Viime viikolla kävin itsekseni CV-radan Rinnekodin suunnalla ja tänään kiersin D-radan Juvanmalmilla siten, että 4-vuotias tyttäreni käveli mukana ja vauvaa kannoin Manducassa. Itsekseen suunnistaminen on fyysisesti rankempaa, kun pystyy juoksemaan. Tämän päivän kierroksen yritin ottaa suunnistustaidon kehittämisen kannalta, kun piti yrittää keskittyä suunnistamiseen samaan aikaan, kun leikki-ikäinen jutusteli kaikkea muuta ja yritti virittää kesken matkan leikkiä, jossa minun olisi pitänyt vastata ranskaksi. :D Fysiikan kannalta tietysti ihan hyvää treeniä tuli, kun mukana kulki lisäpaino.

Odotusajan ja palautujan liikuntaa

Ai kauhia, edellisestä tekstistä on melkein vuosi! Oli toki tarkoitus kirjoittaa siitä Kalevan Kierroksen suunnistuksesta heti jälkeen, mutta jotenkin se jäi. Näin jälkikäteen voin paljastaa olleeni jo silloin raskaana. En sitten tiedä, johtuiko siitä vai olinko muuten vain niin surkeassa kunnossa, että jouduin vetämään viimeisiä harjunousuja nelivedolla 15 kilometrin radan loppupuolella. Ratamestari oli huomaavaisesti sijoittanut kaksi jyrkkää nousua nimen omaan matkan loppuosuudelle. Ensimmäinen oli juuri ennen kartanvaihtoa. Kartanvaihdon jälkeen matkaa oli jäljellä alle 2 kilometria, ja tietenkin sama harjunrinne kiivettiin ylös vielä ennen maalia.

Olin todella puhki. Jaksoin sentään ajella Hämeenkyröstä takaisin kotiin. Kisajärjestäjien tarjoama suihkumahdollisuus olisi ollut kotimatkaani nähden väärässä suunnassa, joten en lähtenyt sinne. Poikkesin sen sijaan suihkussa Lempäälässä veljeni perheen luona.

Odotusaikana jatkoin liikuntaa, kuten muutenkin niin kauan kuin pystyin. Kävin luistelemassa, kunnes raskausviikkoja oli täynnä 29. Siinä vaiheessa luistelu tuntui jo vähän epämiellyttävältä, ja lisäksi pelkäsin kaatuvani Oulunkylän railoisalla jäällä. Tämän jälkeen kävin vielä kerran pari hiihtämässä. Salilla kävin, kunnes viikkoja oli täynnä 39+3. Sitten jäädytin salijäsenyyteni.

Poikamme syntyi 19.5. (41+3). Siitä viiden ja puolen viikon päästä aloitin suunnistuskauteni. Toki melko varovaisesti. Juoksu kuitenkin jo onnistui. Kunto sen sijaan... ei ollut mainittava eikä sen puoleen suunnistustaitokaan. Ehdin jo harkita AM-viestiin ilmoittautumista, mutta viikko sitten Espoorasteilla totesin, että en ole siihen vielä valmis.

Liikunta on muutoin ollut toistaiseksi lähinnä kärrykävelyä. Salijäsenyyteni jäädytys päättyy tämän viikon loppupuolella. Olen jo ehtinytkin odottaa salille pääsemistä näiden reilun 10 viikon aikana. Lihaskuntotreeniä pääsin kokeilemaan reilu viikko sitten kaverini vieraana vaasalaisella salilla. Pelkäsin, että lihakset kipeytyvät pahanpäiväisesti, mutta niin ei onneksi käynyt. Raskauskiloja ei ole jäljellä enää kuin yksi, mutta "korsetista" huomaa, että lihaskunnon palauttamisessa entiselle tasolleen on vielä työtä tehtävänä. Kyllä tämä tästä. :)