Peesi vs. mp3-soitin

Kokeilinpa eilen, josko mp3-soitin toimisi jonkinlaisena peesin korvikkeena jäällä. Musiikkia kuunnellen jaksoi kyllä ehkä hieman paremmin sen 5 kierrosta, mitä lauantaina tahkosin hampaat irvessä ilman mitään apuja, mutta ei mp3-soitin kyllä peesiä korvaa. Torstaina sopivassa peesissä meni kevyehkösti 9,5 kierrosta, mitä en kyllä yksinään mp3-soittimenkaan turvin olisi jaksanut luistella eilen... ainakaan kovin syvässä kulmassa...;)

Hmm... tänä aamuna bussissa minua vastapäätä istui koko matkan noin 3-kymppinen mies, joka luki kirjaa toinen käsi suullaan. Se suulla oleva käsi "vaivihkaa" aina välillä säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin kaivoi nenää... YÄK! Sitä jouduin sitten koko työmatkan seuraamaan. Ei kiva... tuli melkein paha olo, kun vielä istuin selkä menosuuntaan päin.

"There is no business like show business..."

Taas tuli todettua yksi outousmeemin yhteydessä esittelemäni outo tapani. Huomasin hyräileväni kahvitauolle mennessä kappaletta "There is no business like show business..." (paljon tuota enempää en kappaleesta muistakaan...) ja ihmettelin, mistä ihmeestä kyseinen kappale pälkähti päähäni, kunnes tajusin. Ennen taukoa taistelin yhden mallinnusohjelman kanssa ja kokeilin sen ominaisuuksia Business Process Diagrammien piirtämiseen... eli ei siihen paljoa tarvita, että jokin laulu alkaa pyöriä päässä.

Semmossii... eilen kävin luistelemassa ja tuntui siltä, että tiistain starttispurtti painoi vielä jaloissa. Loppuverryttely taisi olla aika huono tiistaina. Siitä opiksi ottaneena kävin loppuverryttelylenkillä, mutta suo sielä vetelä täällä: jouduin odottamaan bussia 25 minuuttia, kun edellinen oli juuri mennyt...

Ehkä se netti sieltä joskus tulee...

Soitin asiakaspalveluun ja kysyin, koska saan laajakaistani ja modeemini. Kuulemma olen jo urakoitsijan ja tukkurin listoilla, että vissiin parin päivän päästä pistäis saada... No, onhan tässä jo odoteltukin 13.12. asti. Ois se kiva, että ois netti kotona, kun olis tässä virallisluontoisia nettisivun päivitystehtäviäkin jonniin verran...

Konepajatekniikan kirjasto

Teinpä ekskursion minulle aiemmin tuntemattomaan rakennukseen TKK:n kampuksella. Nimittäin Konepajatekniikan tiloihin. Sieltä piti löytymän kirjastosta kirja, joka on lainassa pääkirjastosta. Hieman oli orpo olo tuossa perinteisempää insinööritiedettä edustavassa labrassa, mutta kirjaston löysin helposti. Se oli pieni ja autio. Kirjoja oli hyllyissä, mutta niitä ei ollut koodattu kirjain-numerokoodein, joita nettihaku Teemu-tietokannasta tarjosi. Paikalla ei ollut henkilökuntaa enkä sitten etsimisen jälkeenkään löytänyt kirjaa, jonka halusin lainata. Ei ollut ketään, jolta kysyä. Lainaamisestakaan en tiedä, olisiko se tapahtunut täyttämällä paperilappu vai koneellisesti. Molemmat vaikuttivat mahdollisilta vaihtoehdoilta esillä olleiden tarvikkeiden perusteella... ehkä koitan mennä sinne joskus toiste uudestaan, jos vaikka silloin saisi palvelua.

Kisat peruttu

Höh. Taas peruttiin Valkeakosken ja Kangasalan kisat. Syynä sää. Tällä kertaa pakkasta on luvattu jopa -25 astetta, mikä on kilpaluistelulle vähän liikaa. Viime vuonna perumisen syynä olivat vesikelit. Pitäisiköhän minun ensi vuonna asettaa "kauden päätavoite" joihinkin muihin kilpailuihin? ;)

Meemi

Meemi... enpä ollut aiemmin kuullut kyseistä sanaa, kunnes luin Antin blogista haasteen outojen tapojen paljastamiseen. Pitäisi paljastaa viisi outoa tapaansa ja haastaa viisi bloggaria. Minulle suurin ongelma on, kenet haastaisin. Meemin kierto päättyy kyllä osaltani tähän, mutta vastaan haasteeseen paljastamalla pari outoa tapaani. Niidenkin keksimiseen meni hetkisen verran...

1) Osaan aika montaa kieltä... toisia enemmän toisia aika paljon vähemmän. Minusta on joskus hauska puhua näillä kielillä ihan vain jotain ikään kuin auttaakseni itseäni olemaan unohtamatta niitä. Tämä häiritsee erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa esimerkiksi ranskaa tai eivät pidä ruotsista, kun yritän näillä kielillä jotain jutella.

2) Ilmeisesti olen perinyt isältäni sellaisen ominaisuuden, että jostain sanoista tai tilanteista tulee eri lauluja mieleen. Minun kohdallani se toimii siten, että yksikin sana voi tuoda mieleen jonkin ihan kummallisen laulun... toisinaan tämän laulu voi olla sellainen, jonka olen juuri vähän aikaa sitten kuullut, toisinaan laulu pölähtää mieleeni jostain kaukaa muistin syövereistä. Esimerkiksi sanasta vilu minulle jokin aika sitten tuli aina mieleen laulu "Hilu hilu, kun tuli vilu tuolla kynttilävalkialla...".

3) En tiettävästi kuorsaa, mutta kirskuttelen hampaita niin, että samassa huoneessa nukkuvat saattavat herätä.

4) Pidän violetista ja siksi minulla on paljon violetteja vaatteita. Niin paljon, että aika ajoin saan kuulla kommentteja aiheesta...

5) Kerään saamani matkapostikortit ja ripustan ne seinälleni. Minusta tämä on kyllä ihan kiva tapa. Muuten kortit joutuisivat hukkaan kohta saavuttuaan...

Luottamus mennyt

Sisäisestä ruotsalaisuudestani huolimatta luottamukseni ruotsalaisia halpamyyntiliikkeitä kohtaan on laskenut lähelle nollaa. Ensin oli ongelmia jääkaapin kanssa ja nyt viikonloppuna hankin ilmalla täytettävän tuolin ruotsalaisesta huonekalumyymälästä ja eikös siitä ollut yksi osa rikki niin, että sen sisällä ei pysy ilma. Aika fataalia noin niin kuin tuolin käyttökelpoisuuden kannalta. No, tänään sitten pörrään takaisin liikkeeseen - tällä kertaa julkisilla - ja yritän vaihtaa tuotteen. Josko se onnistuisi paremmin kuin sen toisen ruotsalaisen elektroniikkaa myyvän liikkeen kanssa...

Ruotsalainen...

Antin blogista bongasin sisäisen eurooppalaisuustestin ja sen mukaan sisäinen eurooppalaiseni on ruotsalainen! Vissiin taisi Ruotsissa vietetty vaihtolukukausi vaikuttaa aika vahvasti. Mutta että muuttua nyt sisäisesti ruotsalaiseksi... Tai jospa sittenkään testissä ei ole vaihtoehtona suomalaisuutta ja ruotsalaisuus on vaihtoehdoista lähinnä suomalaisuutta? Mistäpä sen tietää. Hieman kyllä hävettää.;)

Nuolaisin...

...ennen kuin tipahti. Eli aikani 500 metrillä oli 49,5. Vielä en aivan päässyt viime vuoden tulostasolle. No, jääpähän lopputalveksi jotain tavoiteltavaa. Toivottavasti kelit kylmenevät, ettei luonnonjääkisoja jouduta perumaan.

Ei ihan rupu kunto

Luistelin eilen 500 metriä tiistaikisoissa. Aloin epäillä, että tein huonon valinnan, kun jo alkuverryttely tuntui raskaalta. Raskaammalta kuin koskaan aiemmin. No, luistelinpa silti ja loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen suoritukseeni. Ensimmäinen satanen oli lupaava: 12,1. Epävirallinen loppuaika oli 49,3, mikä olisi parempi kuin viime vuonna luistelemani (joskin yli kolme sekuntia huonompi kuin ennätykseni). Todennäköisesti loppuaikaan tulee joku kymppä päälle, mutta virallisia aikoja liiton sivuille odotellessa, voin olla ihan tyytyväinen... ja potea kipeitä nivusia ja väsyneitä reisiä...;) Jos vaikka punttitreeni tänään auttais...

Eilisestä rohkaistuneena ilmoittauduin Hakan ja KaVon kansallisiin. Siellä pitäis sitten jaksaa tonnikin... huhhuh. Toivottavasti tämän päivän sade ei ole pilannut jäitä Pirkanmaan korkeudella. Täällä etelässä lumelle voi kohta sanoa "heihei". Viime vuonnahan kisat peruttiin, kun oli vesikelit.

Tietokoneen romu

Pitäisi vissiin hankkia uusi tietokone tai jotain. Vanha ei meinaa oikein käynnistyä. Tietokoneen käynnistämiseen pitää varata nykyään vähintään vartti, kun se ei ihan ensimmäisellä yrittämällä yleensä onnistu. Eilen en jaksanut edes yrittää riittävän kauan, joten jäi tietokoneen käyttäminen sikseen. Harmittaa.

Loppiaisena ja lauantaina oli matkakohtaiset SM-kisat Ogelissa. Olin katsomossa molempina päivinä ja olisi kyllä melkein tehnyt mieli viivalle, kun sää oli niin hyvä ja jääkin näytti mainiolta. Perjantainen jää oli kyllä kuuleman mukaan vähän pehmeä. Parempia aikoja näytti syntyvän lauantaina, vaikka mitään ennätysluisteluita ei nähtykään. Kisoista näytettiin kooste Yle 2:llakin, mikä oli hieno homma. Kuulin, että itsekin olin ollut linssiluteena... en kyllä mitenkään tarkoituksella... Ai niin, käykääpähän lukemassa kisoista liiton sivuilta...

Jääkaappi - vihdoin ja viimein

Sain vihdoinkin uuden jääkaapin rikkinäisen tilalle eilen 2,5 viikon odotuksen jälkeen. Se ei tosin tullut ihan aikataulussa ja ehdin ryhtyä selvittämään, missä kaappi viipyy. Luistelemaan lähteminenkin viivästyi, kun sovitussa aikataulussa ei pysytty. No, jotain pientä kompensaatiota kaapin myynyt liike lupasi, kun puhelimessa jälleen kerran avauduin siitä, miten mua on palloteltu.

Luistelukeli oli mainio ja väkeäkin riitti. Luistelukoululaisia oli ilahduttavan paljon. Mulla oli mp3-soitin matkassa ja oli kyllä kiva luistella musiikin rytmittämänä. Harmi, ettei mp3-soittimia ollut vielä silloin, kun treenasin tosissaan! Ois voinu tuoda jonkun verran lisäpotkua liukuihin silloinkin. Letkassa luistellessa tosin pidin korvat avoinna ympäristön äänille, ettei ainakaan tulisi kuulemattomuuden takia törmäiltyä tai säikähdettyä takana tulevia. Yllättynyt olin, että jaksoin 10 kierrosta maratonmiesten peesissä... ehkei se kunto ihan maissa ole.

Loma on ohi

Rentouttavan loman jälkeen on mukava palata töihin. Ainakin siltä tuntui aamulla, kun lähdin räntäsateessa liikenteeseen. Lyhytkin loma voi näimmä piristää paljon, kun sen viettää tarpeeksi suunnittelemattomasti ilman kovin tarkkoja aikatauluja itselle tärkeiden ihmisten kanssa. :) Kelikään ei muuten haitannut, paitsi että lensin nurin oikoessani ojan yli Otaniementien varressa kohti TUAS-taloa... Oli vähän liukasta suojalunta.

Jääkaappia mulla ei ole edelleenkään, mutta viime torstaina sain ensimmäisen konkreettisen lupauksen uudesta kaapista. Sen mukaan saan jääkaapin huomenna. Toivottavasti tähän voi tällä kertaa luottaa. Liian monta kertaa olen saanut tyhjiä lupauksia.