Tampere-sightseeing

Olin tänään matkalla Lielahteen. Olin katsonut Repasta suhteellisen huolimattomasti, missä pitää jäädä pois ja jossain vaiheessa tajusin ajaneeni auttamattomasti pysäkistä ohi. Ajattelin, että ajelenpa samalla bussilla sitten takaisin, kun oltiin jo niin "perämettissä", ettei siellä muita busseja kulkenut. Päädyin sitten Lentävänniemeen. Bussi seisoi noin 10 minuuttia ja lähti sitten paluumatkalle. Tällä kertaa osasin nousta pois oikealla pysäkillä.

Bussiseikkailun huono puoli oli se, että myöhästyin myöhemmin illaksi sopimastani tapaamisesta nolosti ainakin vartin.

Äntligen...

Sain eilen vihdoinkin Jerusalemin luetuksi. Palautin sen samantien, kun kerran satuin olemaan pääkaupunkiseudella. Yksi aikakausi on siis ohi ja 491 sivua vanhahtavaa ruotsin kieltä voitettu kanta.:) Jatkoin ruotsinkielisen kirjallisuuden parissa lukemalla junassa joskus aiemmin aloittamaani "Frågor, svar och fakta, Vem är Björn och vem är Benny och andra intressanta mysterier". Hieman eri tyylilajin kirja tuo kuin Lagerlöfin eepos.

Tampereella oli viikonlopun aikana tullut talvi. Lunta on jonkin verran ja aikasta kylmältä tuntuu. Ja mikä ikävintä, talvikenkäni ovat Orivedellä.:|

Polvi

Kai se on uskottava, ettei polveni kestä asfaltilla juoksua. Juoksin hieman alle 3 kilsaa ja pelasin tunnin sählyä. Paluumatkalla polvi oli niin kovin kipeä, että puolet matkasta piti kävellä. :( Se on ikävää, koska juokseminen olisi kuitenkin mukavaa...

TAM-1: Oppitunti 3: kertominen

Tänään tuli selväksi, että asuintalosta kertominen pitää tehdä harkiten. Satuin mainitsemaan eräälle teekkarille, missä tällä hetkellä majailen ja sain aikaan aikamoisen naurun purskahduksen...

TAM-1: Oppitunti 2: musiikki

Tänään opin, että tamperelaisessa teekkariasunnossa on soveliasta soittaa musiikkia viideltä aamulla niin lujalla, että naapurihuoneistossa korvatulpat korvissaan nukkuva herkkäuninen henkilö herää.

TAM-1 Tamperelaisen teekkariasumisen perusteet 1

Asustelen seuraavat kaksi viikkoa eräässä tamperelaisittain tunnetussa teekkariasuntolassa poikasolussa. Oletan, että tämä annos tamperelaista teekkariasumista riittää hetkeksi. Ajattelin jakaa teille, hyvät blogini lukijat, joitakin kokemuksiani tältä ajalta.

Oppitunti 1: Jääkaapin sisältönä lähinnä olutta.



PS. Erittäin iso plussa tässä asumisratkaisussa on työmatkan lyhyys.:)

Uusi KISS, vanhaa musiikkia

Silloin kun sunnuntai-iltaisin tulee ajeltua Helsingistä sisämaahan päin, kuuntelen mielelläni Uutta KISSiä. En niinkään kaipaa uutta musiikkia, vaan pidän 90 astetta -ohjelmasta, jossa soitetaan 90-luvun musiikkia. Sitä ei nykyään enää niin usein muuten kuule. Välillä kuitenkin kanavan kuuluvuus esimerkiksi Mutikon mutkissa on niin huono, että vaihdan suosikkikanavalleni, jonka kohderyhmän alaikärajan olen saavuttanut tänä vuonna. Se ei ole silti estänyt minua kuuntelemasta kyseistä kanavaa aina sen perustamisesta 1997 lähtien...;)

* *

Musiikilla on kummallinen vaikutus myös aerobic-tunteihin. Jos musiikki on miellyttävää, sitä jaksaa jumpatakin paremmin. Aivan joka kerta en ole ollut tyytyväinen TamppiAreenan jumppavetäjien valikoimaan... välillä on ollut Rednexiä ja Aquaa ja sen sellaista (niin, nämä edustavat sitä osaa 90-luvun musiikista, josta en niin välitä). Euroviisukappaleet sen sijaan ovat sopineet minulle, olenhan fani.;) Toivottavasti jumppavetäjät eivät kuitenkaan koskaan täällä sorru samaan kuin joskus Otaniemessä: diskohumpaksi väännettyyn Celine Dioniin tai teknojoulumusiikkiin.

Lasten lomaviikko

Oih! Olipa tänään kaupunkibussissa kerrankin kunnolla tilaa, kun koululaiset lomailevat.:) Oriveden bussissa tajusin loman merkityksen siinä vaiheessa, kun olin jäämässä bussista pois. Kukaan muu ei painanut stop-nappia eikä kukaan muu jäänyt bussista pois sillä pysäkillä. Olisikohan ystäväni bussikuski sen verran fiksu, että osaisi tästä päätellä, etten ole koululainen?;)

Vuosi sitten...

Valmistuin vuosi sitten. Onpas ensimmäinen vuosi diplomi-insinöörinä mennytkin nopeasti. Ei tunnu siltä, että siitä olisi vielä niin kauan.

Valmistumispäiväni kunniaksi liputetaan...;) No, oikeasti muistetaan Aleksis Kiveä ja on ehkä parempi sanoa, että Aleksis Kiven -päivä auttaa muistamaan valmistumispäiväni.

--

Näin tänään Qatarin kaksihenkisen karatejoukkueen. Taitaa qatarilaisia olla useampiakin osallistumassa karaten MM-kisoihin, mutta rautatieaseman pysäkille pysähtyneestä kaupunkibussin näköisestä tilausajosta tuli ulos kaksi Qatarin takkiin pukeutunutta miestä ja iso määrä laukkuja. Bussiin jäi vielä ainakin japanilaisen/kiinalaisen näköisiä ihmisiä ja kasseja, jotka kuuluivat Tsekin karate-joukkueelle.

Toinen qatarilaisista kipaisi tien toiselle puolen hakemaan hotellista kärryn kapsäkkien siirtämistä varten. Sillä välin toinen tervehti minua ja kysyi, mitä kuuluu. Kun qatarilaiset olivat päässeet laukkuineen tien toiselle puolelle, huomasin, että hotellin eteen kaarsi viisi taksia. Niistä tuli ulos USA:n karatejoukkue.

Rautatieaseman pysäkki on kyllä aitiopaikka Tampereen kansainvälisten tapahtumien backstagen seuraamiseen, kuten jo aiemmin totesin.

Thank you for the music

Eilen kiitin onneani, että pääsin bussissa päällä ollutta radiota karkuun mp3-soittimeni kuulokkeiden taakse. Radiossa oli käynnissä ohjelma, jossa haastateltiin jotain kivien halailijaa.
- Imetsä niinku jotain energiaa niistä kivistä? kysyi toimittaja...

Tuokin jo riitti, mutta ehdin kuulla myös, että halailija ei ota mukaansa aikuisia, mutta lapsia kyllä. Syy tähän oli se, että lapset "hahmottavat luonnon rytmin eri tavalla". Just joo.

--

Nyt illalla musiikista oli kyllä ehkä hieman haittaa, kun en ollut riittävän hereillä kuitatakseni takaisin bussikuskille. Hän oli aiemminkin kommentoinut pitkistä päivistäni, mutta nyt hän meni tulkinnassaan hieman liian pitkälle:
- On se raskasta toi koulunkäynti, kun on pitkiä päiviä.

KOULUNKÄYNTI?! Siltäkö tämä nyt näyttää, jos lähden aamulla kello 6.50 ja palaan 18.05 lähtevällä bussilla. Kyyllähän tietenkin naamani kukkii kuin milläkin teinillä... Äh, ehkä tämä on taas näitä tilanteita, jotka pitäisi ottaa imarteluna. Kyseiselle bussikuskille pitäisi päästä kuittaamaan jotain takaisin, kun pitempää päiväähän hän tekee kuin minä, kun ajaa molempia noista vuoroista.

Oivallisesti

Olin perjantaina kuvauskeikalla paikallisessa valmistumisjuhlassa, joka omassa opinahjossani kulki nimellä todistustenjakotilaisuus. Oli hauska päästä seuraamaan, mitä eroja tältä osin on näiden yliopistojen välillä. En nyt lähde tässä sen enempää eroja listamaan, mutta mainittakoon yksi, joka jäi harmittamaan. TTY:llä oivallisesti valmistuneet saavat 500 euron stipendin. Miksei näin voinut olla TKK:llakin? TKK:lla palkitaan aina vain nopeasti (eli <=4 vuodessa) valmistuneet.

Uudistusbuumi

Ensin olivat vuorossa sisäliikuntakenkäni. Vanhat alkoivat jo repsottaa saumoistaan ja ihmekkös tuo: kengät olivat noin kaksitoista (12) vuotta vanhat. Niin vanhat, että niihin oli (turhaan) ostettu kasvunvaraa.

Sitten vuoroon tulivat hiiri ja mp3-soitin. Niin, sain vihdoin aikaiseksi ostaa uuden "ämppärin" eikä tarvitse enää turvautua hätäapuun. :) Hiiren uudistamistarve ilmeni vasta jokin aika sitten. Ilmeisesti se oli syönyt liikaa pölyä tai jotain. Joka tapauksessa nyt minua palvelee uutuuttaan hohtava optinen sellainen. Hyvästi pallohiiret.;)