Eilen kiitin onneani, että pääsin bussissa päällä ollutta radiota karkuun mp3-soittimeni kuulokkeiden taakse. Radiossa oli käynnissä ohjelma, jossa haastateltiin jotain kivien halailijaa.
- Imetsä niinku jotain energiaa niistä kivistä? kysyi toimittaja...
Tuokin jo riitti, mutta ehdin kuulla myös, että halailija ei ota mukaansa aikuisia, mutta lapsia kyllä. Syy tähän oli se, että lapset "hahmottavat luonnon rytmin eri tavalla". Just joo.
--
Nyt illalla musiikista oli kyllä ehkä hieman haittaa, kun en ollut riittävän hereillä kuitatakseni takaisin bussikuskille. Hän oli aiemminkin kommentoinut pitkistä päivistäni, mutta nyt hän meni tulkinnassaan hieman liian pitkälle:
- On se raskasta toi koulunkäynti, kun on pitkiä päiviä.
KOULUNKÄYNTI?! Siltäkö tämä nyt näyttää, jos lähden aamulla kello 6.50 ja palaan 18.05 lähtevällä bussilla. Kyyllähän tietenkin naamani kukkii kuin milläkin teinillä... Äh, ehkä tämä on taas näitä tilanteita, jotka pitäisi ottaa imarteluna. Kyseiselle bussikuskille pitäisi päästä kuittaamaan jotain takaisin, kun pitempää päiväähän hän tekee kuin minä, kun ajaa molempia noista vuoroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti