Täytän alle kuukauden päästä toisen kerran 25 (siis sen teorian mukaan, että naiset eivät koskaan täytä enempää kuin 25). Tässä iässä alkaa osata ottaa jo imarteluna sellaisenkin kommentin, jonka kuulin eilen.
- Sähän olet niin nuoren näköinen, vaikka oletkin jo ihan aikuinen.
Kaivoin muistilokeroistani kokemuksia, joista en ole ollut niin tyytyväinen. Mutta niiden tapahtuma-aikaan olenkin ollut nuorempi...;)
**
Ennen erästä uutta vuotta menin pikkuveljeni kanssa ostamaan ilotulitteita veljeni tarpeisiin. Veli oli silloin pari kuukautta vajaa 18 ja minä pari kuukautta vajaa 20. Kävelin kaupan tiskille ja esitin tilauksen myyjälle.
- Niin, olettekste yhdessä? sanoi myyjä osoittaen minua ja takanani seisovaa veljeäni (joka ei siis ole pikkuvelinimityksestä huolimatta ollenkaan pieni).
- Tai niin, onko sulla papereita?
Vilautin myyjälle ajokorttiani.
**
Kun olin 21-vuotias kävin joitakin kertoja Pälkäneellä yleisurheilun viikkokilpailuissa. Samana kesänä kuulin itseäni koskevat lausahdukset samalla kentällä.
- Katsopas nyt mallia, kun täti näyttää, miten moukaria heitetään.
- Niin, olitkos sää 17-sarjassa? kysyi toimitsija korkeushyppypaikalla.
**
Asuessani Ruotsissa keväällä 2004 eli ollessani 22 tai 23 Essinge kyrkan kyrkoherde tuli kyrkokaffeilla kysymään minulta:
- Är du en av dom konfirmanderna? Dom har sitt möte där.
Tuossa vaiheessa rippikouluiästä oli kuitenkin kulunut jo 8 vuotta eli kirkkoherran (tai oikeastaan rouvan) arvio heitti pahan kerran.;)
**
- Meitin vavva muuttaa pois kotoo.
- Niin, minkä ikänen sun tyttäres on?
- 25.
- Samanikänen kun minä.
- Siis vav-va.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti