Pitäisi malttaa muistaa olla varovainen

Jalkani paranee kohinalla. Näin olen ainakin taipuvainen uskomaan. Tasaisella käveleminen sujuu jo niin mainiosti, että melkein unohtaa, että jalassa mitään vikaa olisikaan. Tässä pilee vaara. Tänään pienessä itsekehitetyssä kiireessä astuin reippaasti rotvallille siten, että vasen, eli vammautunut, jalka ponnisti oikean nousuun. Nopea ja voimaa vaativa varpaille nousu teki vaan niin kipeää! Onnuin jonkin matkaa, mutta onneksi kipu alkoi pian hellittää. Eli ehkä en mitään fataalia saanut aikaan.

Sain tiistaina fysioterapeuttiopiskelijakaveriltani jumppaohjeita. Niitä yritän nyt joka ilta muistaa tehdä. Josko jäykistynyt nilkka alkaisi taas liikkua normaalisti ja voimatkin palaisivat pikku hiljaa. Tukea pitää pitää vielä ainakin viikko tai kolme.

Paranemaan päin

Sekä jalka että flunssa ovat paranemaan päin. Flunssa hellitti selvästi jo viime viikolla, mutta joitakin jälkikaikuja on vielä aistittavissa. Jalalla puolestaan kävelen päivä päivältä paremmin. Kankeahan tuo nilkka on kuin mikä eikä oikein pidä vinoista alustoista eikä rappujen kävelemisestä alaspäin. Mutta eiköhän tämä tästä, hissukseen. Seuraavaan reissuun ei sentään tarvitse lähteä keppien kanssa...

Liikuntaa kyllä kaipaisin. Viime viikolla stressailin kaikenlaisista käytännön järjestelyistä niin paljon, että tuntui siltä, että pää hajoaa. Ja juuri sellaiseen olotilaan juuri liikunta toisi varmimmin helpotusta! Pyöräilemäänkään en oikein pysty. Kokeilin nimittäin viime viikolla. Autolla ajelen, muttei se ole liikuntaa. Onneksi yksi iso käytännön asia selvisi viikonloppuna, niin voi taas ottaa siltä osin hieman iisimmin.

Tampereen pikakurssi

Jaa-a, oiskohan pitänyt perehtyä tähän kurssiin ennen kuin tulin Tampereelle töihin... ;)

Humalainen häirikkö

Istuin eilen illalla huoneeni puolella läppäri sylissä. Kello näytti ehkä yhdeksän illalla. Alkoi kuulua kolinaa, semmoista nakutusta, että kuvittelin naapurin hakkaavan naulaa seinään. Kolina ei loppunut, joten menin keittiön puolelle. Keittiö oli pimeä ja näin kajastuksen ulkona olevasta hahmosta. "Mitä ihmettä? Onko sillä joku hätä", ajattelin. Avasin ikkunan.
- Asuuko Inkeroinen tässä rapussa? mongersi miehen humalainen ääni ja nuhainen nenäni haistoi vanhan viinan katkun.
- En minä muista, vastasin, vaikka jokin olikin mielikuva siitä, että kyseisen nimen olin nähnyt jossain ovessa.
- Se on mun veli ja sen kännykkä jäi mulle ja... et sä viittis kattoo?
- No okei.

Lähden keittiöstä eteiseen ja avaan oveni. Näen miehen seisovan lukossa olevan ulko-oven takana. Kurkistan naapurini ovessa olevaa nimeä. Se ei ainakaan ole Inkeroinen. Palaan sisälle ja keittiön puolelle. Näen, että mies poistuu kohti toista taloa. "No kai se luovutti". Palaan koneeni ääreen huoneen puolelle.

**

Kello on vähän vaille kymmenen, kun koputus kuuluu taas. Miehellä on tyhjä muovinen juomapullo, jolla hän kurkottaa yltääkseen ikkunaan tai edes ikkunalaudalle asti. Avaan ikkunan.
- Kyllä se tässä asuu. Tässä on se osoite, mies tunkee ikkunasta sisään paperilapun, jossa on osoite ja puhelinnumero.
- Tarkistin tiedustelusta, hän jatkaa.

Otan paperin ja pistän ikkunan kiinni. Laitan keittiön kohdevalon päälle ja luen paperista myös asunnon numeron, jota en nähnyt pimeässä keittiössä. Avaan ikkunan ja annan paperin takaisin.
- Eksä vois päästää mua sisälle?
- Miks mä päästäsin sut sisälle?
- Että mä menisin veljeni luo.
- No, jos mä käyn siellä ovella.
- No okei.

Pistän sandaalit jalkaani ja lähden oman asuntoni avain kourassa yläkertaan. Inkeroinen näyttää olevan yläpuolellani asuvan sukunimi. Koetan soittaa molempia ovessa olevia ovikelloja. Kumpikaan ei taida tomia. Koputan. Mitään ei kuulu. Palaan alakertaan ja näen miehen ulko-oven takana. Avaan oman asuntoni oven ja palaan keittiöön. Mies on lähdössä poispäin, kun huomaa ikkunan aukeavan.
- Ei siellä ollu ketään kotona.
- Mi-mitä se sano?
- Ei siellä ole ketään kotona.
- Jaa, no, kiitos sulle kuitenkin, sanoo mies ja poistuu vilkuillen yläkerran ikkunoihin päin.

Jää inhottava olo. Pelottava suorastaan, vaikkei mies ollut suoranaisesti uhkaava. Menee aikansa, että olen valmis yrittämään unen päästä kiinni. Kun lopulta menen nukkumaan, saan unta ongelmitta.

***

Herään koputukseen. Tiheätahtinen koputus jatkuu hetken. Katson kelloa: se on puoli kuusi. Päätän pysyä sängyssä. Kuuntelen. Koputus lakkaa. Kuuntelen. Kuvittelen kuulevani jonkun olevan oveni takana. Yritän miettiä, ettei mitenkään ole mahdollista, että mies olisi oveni takana, jos ei pääse ulko-ovesta sisään. Yritän rauhoittaa itseäni. Vielä voisi nukkua tunnin. Kuulen, että yläkerrasta joku tulee alas ja menee pihalle. Ehkä se oli se veli. Päätän yrittää nukkua vielä. Ajattelen muita asioita, mutta uni ei tule. Herätys on puoli seitsemältä. Olen rättiväsynyt.

Kaikenlaisia hiippareita siis täälläkin.

Konsulttilinja?

Tuli tuossa erään opiskelukaverin kanssa puheeksi, että kovin moni informaatioverkostojen koulutusohjelmasta valmistunut tai siellä opiskeleva on konsultti. (Kun tuo asia nyt sattui olemaan meille molemmille ajankohtainen) Päätinpä huvikseni laskea omista LinkedIn-kontakteistani, onko tuntuma ollenkaan oikeansuuntainen. Laskin siis valmistuneista (tai ainakin oletan heidän olevan valmistuneita, ja ainakin yksi on infolla joskus opiskellut TKK:lta valmistunut) opiskelukavereistani, jotka ovat linkkejäni ko. palvelussa, mikä on työnkuvien jakauma. Otos oli 45 ja tulos seuraavanlainen:

konsultteja 40 %
ohjelmoijia 18 %
tutkijoita 13 %
projektipäälliköitä 7 %
suunnittelijoita 7 %
tuotepäälliköitä 4 %
vara/apulaisjohtajia 4 %
toimittajia 2 %
markkina-analysoijia 2 %
luennoijia 2 %

(Ohjelmoijia laskiesssani olen saattanut tehdä vääryyttä joillekin software designereille tai it architecteille tai software engineereille yms., pahoittelen)

Tämä tulos kyllä tukee sitä mielikuvaa, mikä meillä oli. Tosin työnkuvien skaala yllätti kuitenkin.

Sairaskertomus

Torstaina illalla nousi kuume, joten olin perjantaina kotona. Perjantaipäivän aikana ei ollut lämpöä, mutta illalla ennen nukkumaanmenoa mittari nousi lukemiin 38,3. Lauantaina lämpö nousi lähelle 37:ää, muttei kuitenkaan kuumeen puolelle. Olo oli täysin vetämätön. Vasta tänään on ollut pirteämpi olo eli enköhän huomenna jaksa lähteä töihin taas. Räkätautina tämä varmasti vielä jatkuu pitkään. Yskää ei onneksi liiemmin ole ollut.

Jalka jatkaa onneki paranemistaan, vaikkakin kuumeen kourissa se myös särki. Nousin tänään ensimmäisen kerran päkiöille. Täytyy jatkaa tätä kuntoutusliikettä, kun jalka sitä tuntuu kestävän. Hieman on vielä turvotusta aivan vammakohdan vieressä, mutta eiköhän se siitä lähde laskuun pikku hiljaa. Muuten jalka alkaa olla aika normaalin näköinen. Tuntuma on kyllä jäykkä ja isot liikkeet tekevät vielä kipeää enkä normaalisti pysty vielä kävelemäänkään.

Niisk ja hatsii!

Tasan ei käy onnenlahjat... sen lisäksi, että jalkani on paketissa, olen nyt myös nuhassa. Tauti alkoi eilen hiipivällä kurkkukivulla. Nyt kipu on vaihtanut kurkussa puolta ja nenä virtaa... Heräilin yöllä niistämään. Myös jalkani on kipeämpi kuin se on ollu moneen päivään. Mahtaakohan sillä on jokin yhteys tähän räkätautiin vai onkohan kysymys vain siitä, että olen viime päivinä liikkunut paljon?

Tammerfors igen

Olen takaisin arkisessa työrytmissä. Sain aamulla rinkkani takaisin, kun se ei eilen ollut ehtinyt Helsingissä Tampereen koneen kyytiin. Töihin vääntäydyin bussilla, koska en vielä jalkaperäisistä syistä uskalla lähteä auton rattiin.

Viimeinen konferenssipäivä toi mukanaan hieman kieliongelmia. Osallistuin tanskankieliseen workshopiin, josta en juuri ymmärtänyt mitään. Siellä jouduin myös käymään ryhmäkeskustelun islantilaisen ja norjalaisen kanssa. Norjalainen puhui norjaa ja islantilainen... no, norjaa tai tanskaa, minä, sen mitä nyt puhuin, ruotsia. Lounaspöydässä vastapäinen minulle uusi norjalainen keskustelukumppani kysyi varovasti:
- Snakker du skandinavisk?
- Jag talar svenska och har lärt mig lite lite norska.
- Vi har snakket nynorsk hele tiden, naurahteli vieressäni istunut norjalainen, jonka kanssa olin sujuvasti puhunut norja-ruotsisekoitelmaa sunnuntaista lähtien. Hänen puheestaan sainkin suhteellisen hyvin selvää (vaikka norjan kurssilla opin lähinnä bokmålia), vastapäisen henkilön puheesta sen sijaan sitten lopulta en juurikaan...:I

Mukava oli kyllä huomata, että ruotsintaidot eivät ole kokonaan kadonneet ja pystyin vaivatta keskustelemaan ruotsalaisten kanssa ruotsiksi.:)

Hälsningar från Uppsala!

Jaha, jo, jag är här på andra sidan viken och går på kryckor. Jag är glad att jag lärde mig innan jag kom hit hur man berättar på svenska vad som ha hänt med mitt ben... fått berätta det ganska många gånger. Annars har resan ända fram till nu varit lärorik. En dag kvar och hemresa. Hoppas jag orkar allt bra trotts benet.

Suurin ihmetyksen aihe pohjoismaisten kollegoiden keskellä on ollut se, että SLU (Sveriges lantbruksuniversitet) jakaa promotavarana perinteisten karkkien lisäksi kondomeja... :P

Revähdys, ei venähdys

Kävinpä tänään oikein urheilulääkärillä näyttämässä jalkaani. Onhan tässä menoa ja meininkiä tiedossa viikonlopuksi eikä vähiten huoleta sunnuntaina alkava työmatka Ruotsiin.

Ihan hyvä, että tuli käydyksi, nimittäin nivelside onkin revähtänyt eikä venähtänyt. Toipumisaika on siis huomattavasti pidempi kuin osasin odottaa. Sain uuden siteen jalkaani ja vanhaan tukeen pitää siirtyä takaisin viikon päästä ja pitää sitä 3-5 viikkoa! Se ei mahdu kunnolla mihinkään muuhun kuin sandaaliin ja valittelin siitä lääkärille. Hän neuvoi hankkimaan toisenlaisen apteekista, mutta kiertämämme kaksi apteekkia ei tuntenut koko tuotetta. Täytyy huomenna soitella firmaan, joka sitä maahantuo/valmistaa, en ole varma, kumpaa.

Pitänee kehitellä jotain vaihtoehtoisia liikuntamuotoja, ettei täysin jumahda. Jossain vaiheessa pitää nilkkaakin alkaa treenata enemmän.

Näin jalkani jaksaa tänään

Turvotus on hieman laskenut, mutta epäilen, että mustelma saattaa levitä jalkaterään. Ainakin jalkaterä on hieman vihertävä.



Mustelmaa on jalan sisäreunassakin.



Ulkoreunan mustelma on hieman levinnyt.

Kävelyn suhteen tilanne on sama kuin edellisessäkin postauksessa.

Turvotus jatkuu

Tästä tulee nyt ainakin hetkellisesti kovin jalka-aiheinen blogi. Koettakaa kestää. Jalassa on edelleen kovasti turvotusta ja lisäksi laajentuva mustelma nilkan alla. Jalalle pystyy laittamaan jo painoa, mutta nilkkaa ei voi koukistaa, jos jalalla on painoa. Pystyn siis kävelemään jalka suorana tönkkönä hyvin hitaasti eteenpäin, mutta kaipa sekin on edistystä. Ehkä tämä tästä. Särkylääkkeitä joudun kylläkin popsimaan vielä ja pidän jalkaa pääsääntöisesti tukipaketissa.

Turvotusta

Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Vasen jalkani on kovin turvoksissa eikä sillä vielä kävellä. Kyynärsauvojen käyttö sattuu kämmeniin, oikea jalka väsyy hyppelystä. Toivottavasti pian pystyn vähän varaamaan vasemmallekin jalalle. Helpottaisi oloa ja eloa.