Eilen oli nilkkavammani vuosipäivä. Ja eilen käytin kunnon korkkareita toisen kerran vuoteen. Vamman jälkeen alkuaikoina pienikin korko kengässä teki kipeää. Jalalla ei sietänyt kävellä siten, että paino oli päkiällä. Lisäksi korkokengillä lienee suurempi riski loukata jalka uudestaan.
Nilkka ei ole vieläkään kuin ennen. Se on jäykkä ja äkkipikaiset juoksupyrähdykset saattavat tehdä kipeää, jos ei ole lämmitellyt, enkä pääse vieläkään ilman tukea kunnolla kyykkyyn. Normaalia elämää jalka ei kuitenkaan enää oikeastaan haittaa. En uskonut, kun joku sanoi minulle vuosi sitten syyskuussa, että nilkka voisi vaivata vielä vuoden jälkeen vammasta. Nyt uskon.
sunnuntai, elokuuta 31, 2008
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Silmien avaus
- Tässäkö saa itkeä? kysyi seniori-ikään ehtinyt nainen, levitti kätensä ja alkoi huutaa kuin itkisi.
Olin juuri selvittänyt yhden hylkäysasian itkumuurilla, kun tämä tapahtui. Luulin, että naisellakin oli ollut jotain epäselvää leimojen kanssa ja olin kysymässä hylkyprintterin vieressä olevilta, puuttuuko minulta jokin tuloste, kun kilpailun valvoja totesi, että "no panic, se oli vain huumoria".
Muutamia muitakin tilanteita Uudenmaan yösuunnistuksen alumestaruuskilpailuiden toimistossa oli, jolloin pelkäsin, että oikeat ongelmat alkavat. Mutta mitään fataalia ei tapahtunut. Onneksi. Saimme tulospalvelun toimimaan kunnialla eikä valmisteluun käyttämäni aika mennyt hukkaan. Pientä prosessin hiomista olisi ollut palkintojenjakojen järjestämisessä, mutta enpä ollut tullut ajatelleeksi sitä etukäteen ollenkaan. (Kuka tekee ja mitä ja kenelle palkintojenjakoon menevät listat annetaan ja miten kirjanpito pidetään ajan tasalla toimistossa...)
Täytyy kyllä todeta, että tulospalveluvastaavan homma avasi vielä ennestään silmiä sille, mitä kaikkea ja kuinka paljon aikaa urheilukilpailuiden järjestely vaatii. Suunnistuksessa erityisesti tuntuu olevan todella monta muuttujaa, jotka pitää muistaa ottaa huomioon. (Tosin luistelu- ja yleisurheilukilpailuiden järjestelyssä en ole ollut yhtä vastuullisessa tehtävässä, joten vertailukohta ei ole sama.) Olisi pitänyt osata olla kiitollisempi kilpailumahdollisuuksista silloin, kun itse vielä oli aktiiviurheilija ja miksei vielä näin kuntoilijanakin.
Järjestely vei aikaa myös omalta liikuntaharrastukselta. Lomalla tuli lorvittua muutenkin vain, mutta mitä lähemmäs AM-yö tuli, sitä enemmän oli tekemistä eikä ehtinyt oikein edes harkita edes lenkillelähtöä, kun työt ja musiikkiopinnotkin alkoivat... Eilen sitten, päivä kisan jälkeen, kävin lenkillä ja tänään sen huomasi kipeistä reisistä. :|
Olin juuri selvittänyt yhden hylkäysasian itkumuurilla, kun tämä tapahtui. Luulin, että naisellakin oli ollut jotain epäselvää leimojen kanssa ja olin kysymässä hylkyprintterin vieressä olevilta, puuttuuko minulta jokin tuloste, kun kilpailun valvoja totesi, että "no panic, se oli vain huumoria".
Muutamia muitakin tilanteita Uudenmaan yösuunnistuksen alumestaruuskilpailuiden toimistossa oli, jolloin pelkäsin, että oikeat ongelmat alkavat. Mutta mitään fataalia ei tapahtunut. Onneksi. Saimme tulospalvelun toimimaan kunnialla eikä valmisteluun käyttämäni aika mennyt hukkaan. Pientä prosessin hiomista olisi ollut palkintojenjakojen järjestämisessä, mutta enpä ollut tullut ajatelleeksi sitä etukäteen ollenkaan. (Kuka tekee ja mitä ja kenelle palkintojenjakoon menevät listat annetaan ja miten kirjanpito pidetään ajan tasalla toimistossa...)
Täytyy kyllä todeta, että tulospalveluvastaavan homma avasi vielä ennestään silmiä sille, mitä kaikkea ja kuinka paljon aikaa urheilukilpailuiden järjestely vaatii. Suunnistuksessa erityisesti tuntuu olevan todella monta muuttujaa, jotka pitää muistaa ottaa huomioon. (Tosin luistelu- ja yleisurheilukilpailuiden järjestelyssä en ole ollut yhtä vastuullisessa tehtävässä, joten vertailukohta ei ole sama.) Olisi pitänyt osata olla kiitollisempi kilpailumahdollisuuksista silloin, kun itse vielä oli aktiiviurheilija ja miksei vielä näin kuntoilijanakin.
Järjestely vei aikaa myös omalta liikuntaharrastukselta. Lomalla tuli lorvittua muutenkin vain, mutta mitä lähemmäs AM-yö tuli, sitä enemmän oli tekemistä eikä ehtinyt oikein edes harkita edes lenkillelähtöä, kun työt ja musiikkiopinnotkin alkoivat... Eilen sitten, päivä kisan jälkeen, kävin lenkillä ja tänään sen huomasi kipeistä reisistä. :|
tiistaina, elokuuta 19, 2008
Back to school
Aloitin tänään laulu- ja musiikin teoriaopinnot Helsingin konservatoriossa. Erityisesti teoriatunnilla tuntui, että oli tehnyt paluun koulunpenkille. Lisäksi minulta puuttui oleellisia välineitä: nuottiviivastovihko ja kunnon muistiinpanovälineet. Kuulemma aina pitää käyttää lyijykynää. Onneksi kalenterissani oli kiinni lyijytäytekynä, joten selvisin sillä tällä kertaa. Sitä tarvittiin laulutunnillakin, kun opettaja kysyi: "Missä on sun laulutuntikynä?"
Pitää huomenna käydä varustamassa itseään vähän paremmin. Kotoakaan ei nimittäin juuri löydy lyijykyniä, kun olen sellaisia enemmän käyttänyt viimeksi lukiossa... No, toki TKK:n tenteissä ja matematiikan laskareita tehdessä kului hiiltä lyijykynissä. Missäköhän on penaalini...? Sellaista kuitenkin kuskasin matkassani vielä TKK:lla. Mutta hyvänen aika, valmistumisesta tulee kuluneeksi kohta 3 vuotta! Kyllähän siinä ajassa ehtii penaalin ja pari kynää hukata.
Pitää huomenna käydä varustamassa itseään vähän paremmin. Kotoakaan ei nimittäin juuri löydy lyijykyniä, kun olen sellaisia enemmän käyttänyt viimeksi lukiossa... No, toki TKK:n tenteissä ja matematiikan laskareita tehdessä kului hiiltä lyijykynissä. Missäköhän on penaalini...? Sellaista kuitenkin kuskasin matkassani vielä TKK:lla. Mutta hyvänen aika, valmistumisesta tulee kuluneeksi kohta 3 vuotta! Kyllähän siinä ajassa ehtii penaalin ja pari kynää hukata.
Kornein ja ihanin?
Kävimme katsomassa Mamma Mia! -elokuvan. Kaverini oli luonnehtinut elokuvaa korneimmaksi ja ihanimmaksi näkemäkseen elokuvaksi. Voin yhtyä ainakin kohtaan kornein. Tosin olihan se musiikki toki ihanaa.
Oikeastaan elokuva oli juuri sellainen, mitä voi kuvitella syntyvän, kun laitetaan kaikki parhaat Abba-hitit yhteen ja rakennetaan sen ympärille elokuva. Oletan, että tarina sopii paremmin näyttämölle sovitettuna kuin elokuvana. Hupsu ja huvittava ovat myös adjektiiveja, jotka tulevat mieleen, kun elokuvaa miettii. Sopii ehdottomasti Abba-faneille, mutta muille en välttämättä suosittele.
Oikeastaan elokuva oli juuri sellainen, mitä voi kuvitella syntyvän, kun laitetaan kaikki parhaat Abba-hitit yhteen ja rakennetaan sen ympärille elokuva. Oletan, että tarina sopii paremmin näyttämölle sovitettuna kuin elokuvana. Hupsu ja huvittava ovat myös adjektiiveja, jotka tulevat mieleen, kun elokuvaa miettii. Sopii ehdottomasti Abba-faneille, mutta muille en välttämättä suosittele.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Makupaloja Norjasta
Kävin lyhyellä visiitillä kaverini luona Stavangerissa. Säät suosivat turisteilua suurimman osan ajasta, joten vierailu eräällä isoimmista paikallisista nähtävyyksistä sujui kahtena päivänä auringon paistaessa. Onneksi niin, koska muuten kivikkoinen nousu Preikestolenille olisi voinut olla kohtalokasta nilkalleni. Nytkin jo piti varoa, etteivät jalat kovasti vääntyneet. Alas päästyämme näin erään naisen nilkka sidottuna ontumassa...
Alhaalta Lysevuonolta Preikestolen näyttää pieneltä.
Mutta ylhäältä 600 metriä meren yläpuolella...
... ei niin ollenkaan pieneltä.
Katso kävelyreittimme Google Mapsista.
Alhaalta Lysevuonolta Preikestolen näyttää pieneltä.
Mutta ylhäältä 600 metriä meren yläpuolella...
... ei niin ollenkaan pieneltä.
Katso kävelyreittimme Google Mapsista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)