Voihan mango!

Mennessäni kauppaan ajattelin ostaa nuhaiselle itselleni vähän hedelmiä syötäväksi. Huomioni kiinnittyi mangon kilohintaan: 1,90. Ajattelin, että voisihan moista hedelmää kokeilla. Otin yhden mangon ja punnitsin sen. Huomasin punnitessani, että vaaka antoi eri kilohinnan (2,79). Huomasin lähellä olevan myyjän juttelemassa toisen nuoren naisen kanssa ja kun juttu ei näyttänyt miltää myyjän työhön liittyvältä, menin keskeyttämään ja kysymään asiasta.

- Anteeksi, tuolla luki mangon kilohinnaksi 1,90, mutta vaaka antoi eri hinnan.

Myyjä katsoi silmät pyöreänä, jolloin keskustelukumppani tuumasi:
- Hyvä ilme...

Sitten naiset keskustelivat keskenään, mitä tehdä. Selvästi tuo toinenkin oli myyjä, vaikkei ollut myyjän vaatteissa. Siiviileissä esiintynyt myyjä tiesi, ketä pitää pyytää paikalle ja toisaalta hän sanoi soittavansa jollekulle. Minulle ei kerrottu sen tarkemmin, miten homma etenee. Jäin palloilemaan hedelmäosastolle mango kädessä, kun toinen myyjistä meni varastoon ja toinen kulki ympyrää luuri korvalla.

Lopulta varastoon mennyt myyjä tuli takaisin toisen myyjän kanssa. Sen sijaan, että tämä myyjä olisi säätänyt vaakaan oikean kilohinnan, hän repäili "Väärät etiketit tähän" -paperin vaa'an vierestä ja alkoi laskutoimituksen. Hän nappasi mangon kädestäni vaa'alle, vilkuili kilohintalappua ja katsoi, mitä vaa'assa oleva kilohinta oli, kännykkä toisessa kädessään. Ilmeisesti tämä myyjä kännykällään laski, mitä on 0,36*1,90. Lopulta hän kirjoitti summan paperiin ja pari muuta koodia ja ojensi paperin minulle.
- Noin, se on 0,68 senttiä, hän sanoi, vaikka paperissa luki aivan oikein 0,68 €.
- Ja tämä paperi kelpaa kassalla.
- Joo.
- Kiitos, sanoin ja jatkoin ostosten keräämistä koriin.

Ilmeisesti näin menetteleminen oli helpompaa kuin vaa'an kilohintoihin koskeminen. Mitenköhän muiden mangoja ostavien asiakkaiden käy?

***

Kun tulin kassalle, edessäni olevalla asiakkaalla oli vain yksi ostos: Valion Juhlatuutti. Tuutti puristui Seuraava asiakas -palikoiden väliin ja asiakas nosti lopulta tuuttinsa kassapojalle. Kun tuli minun vuoroni aloin heti selittää mangoa ja sen mukana tulevaa paperia. Poika oli hämillään, suki pientä leukapartaansa ja yritti näpytellä jotain kassaan. Lopulta hän pahoitteli ja sanoi, että kestää hetken ja tarttui luuriin. Hän soitti jonnekin ja yritti selittää jotain mangosta ja paperista, mutta selityksestä ei tullut oikein mitään. Hän lopetti puhelun ja sanoi, että joku tulee kohta ja jäi seisomaan ja odottamaan.

Kysyin eikö hän voisi laittaa muita tavaroitani menemään kassakoneen läpi odotellessa ja niinpä hän ehtikin pari tavaraa siirtää hihnalta eteenpäin ennen kuin vanhempi myyjä tuli paikalle. Poika pyysi minua selittämään itse tilanteen. Vanhempi nainen selitti pojalle, mitä tehdä ja hymyili minulle maireasti ja suurin piirtein kiitteli, että maltoin odottaa.

Kun kassatoimenpide oli normaalisti ohi, päätin tarkistaa kuitin, koska epäilytti, että poikaparka oli mennyt ihan sekaisin yhden vaivaisen mangon takia. Kuitissa näkyikin Juhlatuutti ennen minun ostoksiani. Palasin kysymään pojalta, että jäikö tämä edellisen asiakkaan ostos minunkin maksettavakseni.

Taas tarttui poika luuriin ja pian paikalle saapui eri myyjä selvittämään asiaa. Hän oli vähän kiusaantuneen ja epäluuloisen oloinen. Hän vilkuili minun ostoksiini, joita en ollut ehtinyt vielä pakata ja kysyi, onko tuutista saatu rahat. Minä siihen, että kyllä se edellinen asiakas maksoi. Tähän tyytyneenä tämä naismyyjä täytti lapun ja pyysi minun allekirjoitukseni ja varmisti, että minulle oli ok, että sain rahat takaisin käteisellä, vaikka olin ostanut kortilla.

Sääliksi kävi sitä myyjäpoikaa. Tuntui selvästi olevan uusi hommassaan. Ja toisaalta harmittelin, että pidättelin perässä tulevia asiakkaita yhden mangon takia...:D Olisi pitänyt ehkä luovuttaa ja heviosastolla.

Apua: YTV stalkkaa!

Sain eilen kotiini kirjeen YTV:ltä. Siinä kerrottiin, että minut on valittu liikennetutkimukseen satunnaisotoksella edustamaan pääkaupunkiseudulla autolla liikkuvaa väestöä. No, ei tässä vielä mitään, mutta kun luin eteenpäin selvisi, miten olin päätynyt mukaan tutkimukseen. Olin ohittanut jonkin ennalta valituista tutkimuspisteistä tutkimuspäivänä ja sitten seurasivat faktat:

Ajoneuvon rekisterinumero: [autoni rekisterinumero]
Tutkimuspäivä ja kellonaika: tiistai, 02.09.2008, 20:53
Tutkimuspiste ja -suunta: Länsiväylä Espoon suuntaan (Lauttasaaren kohdalla)

Melkein pelottavaa, että ovat keränneet noin tarkkaa tietoa liikkumisestani ja halusivat minun kertovan vielä tarkemmin, mistä olin tulossa ja minne menossa. Oikein kunnon urkkimista. Tarkemmin ajateltuani muistin, että Länkkärin varressa oli tuona kyseisenä päivänä kyltti, jossa ilmoitettiin, että autot kuvataan tutkimustarkoitukseen, mutta:
a) en olisi voinut kääntyä takaisin, koska olin moottoritiellä
b) en uskonut, että perästä kuuluisi.

Vaikka tämä tapaus olikin suorastaan pelottavaa, olin myös vaikuttunut, mihin nykyteknologialla pystytään ja miten sitä keksitään käyttää.

Vastasin tutkimukseen.

Tutkimuksessa ei oltu kiinnostuneita siitä, käytänkö ja miten usein julkisia kulkuvälineitä tai miten usein ajan tiistaisin Länsiväylää Lauttasaaren kohdalla kello 21 kieppeillä kohti Espoota. Kysyivät vain tuosta yhdestä ainoasta kerrasta. Olisipa mielenkiintoista saada lukeakseen tutkimusasetelma ja tulokset.

Taas paloi

Tuntuu, että tulipaloja on naapurustossa tasaisin väliajoin. Kaikki alkoi vuosi sitten elokuussa. Tosin sen tapauksen taustalta paljastui paljon karmaisevia yksityiskohtia ja pelkkä tulipalo oli pientä siihen nähden, mitä oli tapahtunut ennen kuin asunto (vastaava, jossa itse asuin silloin) oli sytytetty tuleen.

Kun olin muuttanut Perkkaalle, vähän matkan päässä paloi asunto. Ja eilen jälleen taas, nyt lähempänä. Aamulla kuulin, että hälytysajoneuvo kääntyi Majurinkadulle ja kuikuilin ikkunasta, että se kääntyi seuraavalle poikkikadulle. Kun kävelin parkkipaikalle, näin paloauton kahden talon välissä. Onneksi tuossa ei ilmeisesti käynyt sen pahemmin ihmisille.

Pohkeet jökissä

Kävin maanantaina Helsingin Suunnistajien Iltarasteilla. Koska rastit oli tällä kertaa piilotettu Pirkkolan maastoihin, tiesin jo etukäteen, että melkoinen puistosuunnistus oli tiedossa. Harmitti kyllä, että pitkiä pätkiä joutui juoksemaan asfaltillakin. Lisäksi, koska rastit olivat helpoilla paikoilla, tuli juostua reippaampaa vauhtia, kun karttaa ei tarvinnut niin tarkkaan syyniä. Tästä seurasivat kivikovat ja kipeät pohkeet suunnilleen akillesjänteen kiinnityskohdan tietämiltä. Kovettumisen huomasi tiistaina ja tänään vielä paremmin.

Pohkeittein jökittyminen kovalla alustalla juostun reippaan juoksun jälkeen on tuttu ilmiö minulle jo vuosien ajalta. Näin on käynyt myös esimerkiksi 3000 metrin ratajuoksun jälkeen.

Tietääkö joku, johtuuko tämmöinen jostain juoksutekniikkavirheestä vai mistä?