Voihan mango!

Mennessäni kauppaan ajattelin ostaa nuhaiselle itselleni vähän hedelmiä syötäväksi. Huomioni kiinnittyi mangon kilohintaan: 1,90. Ajattelin, että voisihan moista hedelmää kokeilla. Otin yhden mangon ja punnitsin sen. Huomasin punnitessani, että vaaka antoi eri kilohinnan (2,79). Huomasin lähellä olevan myyjän juttelemassa toisen nuoren naisen kanssa ja kun juttu ei näyttänyt miltää myyjän työhön liittyvältä, menin keskeyttämään ja kysymään asiasta.

- Anteeksi, tuolla luki mangon kilohinnaksi 1,90, mutta vaaka antoi eri hinnan.

Myyjä katsoi silmät pyöreänä, jolloin keskustelukumppani tuumasi:
- Hyvä ilme...

Sitten naiset keskustelivat keskenään, mitä tehdä. Selvästi tuo toinenkin oli myyjä, vaikkei ollut myyjän vaatteissa. Siiviileissä esiintynyt myyjä tiesi, ketä pitää pyytää paikalle ja toisaalta hän sanoi soittavansa jollekulle. Minulle ei kerrottu sen tarkemmin, miten homma etenee. Jäin palloilemaan hedelmäosastolle mango kädessä, kun toinen myyjistä meni varastoon ja toinen kulki ympyrää luuri korvalla.

Lopulta varastoon mennyt myyjä tuli takaisin toisen myyjän kanssa. Sen sijaan, että tämä myyjä olisi säätänyt vaakaan oikean kilohinnan, hän repäili "Väärät etiketit tähän" -paperin vaa'an vierestä ja alkoi laskutoimituksen. Hän nappasi mangon kädestäni vaa'alle, vilkuili kilohintalappua ja katsoi, mitä vaa'assa oleva kilohinta oli, kännykkä toisessa kädessään. Ilmeisesti tämä myyjä kännykällään laski, mitä on 0,36*1,90. Lopulta hän kirjoitti summan paperiin ja pari muuta koodia ja ojensi paperin minulle.
- Noin, se on 0,68 senttiä, hän sanoi, vaikka paperissa luki aivan oikein 0,68 €.
- Ja tämä paperi kelpaa kassalla.
- Joo.
- Kiitos, sanoin ja jatkoin ostosten keräämistä koriin.

Ilmeisesti näin menetteleminen oli helpompaa kuin vaa'an kilohintoihin koskeminen. Mitenköhän muiden mangoja ostavien asiakkaiden käy?

***

Kun tulin kassalle, edessäni olevalla asiakkaalla oli vain yksi ostos: Valion Juhlatuutti. Tuutti puristui Seuraava asiakas -palikoiden väliin ja asiakas nosti lopulta tuuttinsa kassapojalle. Kun tuli minun vuoroni aloin heti selittää mangoa ja sen mukana tulevaa paperia. Poika oli hämillään, suki pientä leukapartaansa ja yritti näpytellä jotain kassaan. Lopulta hän pahoitteli ja sanoi, että kestää hetken ja tarttui luuriin. Hän soitti jonnekin ja yritti selittää jotain mangosta ja paperista, mutta selityksestä ei tullut oikein mitään. Hän lopetti puhelun ja sanoi, että joku tulee kohta ja jäi seisomaan ja odottamaan.

Kysyin eikö hän voisi laittaa muita tavaroitani menemään kassakoneen läpi odotellessa ja niinpä hän ehtikin pari tavaraa siirtää hihnalta eteenpäin ennen kuin vanhempi myyjä tuli paikalle. Poika pyysi minua selittämään itse tilanteen. Vanhempi nainen selitti pojalle, mitä tehdä ja hymyili minulle maireasti ja suurin piirtein kiitteli, että maltoin odottaa.

Kun kassatoimenpide oli normaalisti ohi, päätin tarkistaa kuitin, koska epäilytti, että poikaparka oli mennyt ihan sekaisin yhden vaivaisen mangon takia. Kuitissa näkyikin Juhlatuutti ennen minun ostoksiani. Palasin kysymään pojalta, että jäikö tämä edellisen asiakkaan ostos minunkin maksettavakseni.

Taas tarttui poika luuriin ja pian paikalle saapui eri myyjä selvittämään asiaa. Hän oli vähän kiusaantuneen ja epäluuloisen oloinen. Hän vilkuili minun ostoksiini, joita en ollut ehtinyt vielä pakata ja kysyi, onko tuutista saatu rahat. Minä siihen, että kyllä se edellinen asiakas maksoi. Tähän tyytyneenä tämä naismyyjä täytti lapun ja pyysi minun allekirjoitukseni ja varmisti, että minulle oli ok, että sain rahat takaisin käteisellä, vaikka olin ostanut kortilla.

Sääliksi kävi sitä myyjäpoikaa. Tuntui selvästi olevan uusi hommassaan. Ja toisaalta harmittelin, että pidättelin perässä tulevia asiakkaita yhden mangon takia...:D Olisi pitänyt ehkä luovuttaa ja heviosastolla.