Heti ensimmäisen rastin löytymisen kanssa oli niin suuria vaikeuksia, että olin varma, ettei matka taitu kovin joutuisasti. No, onneksi tuo jäi pahimmaksi pummiksi matkalla. Rupesin tekemään tarkempaa työtä ja hidastin vauhtia. Ei tuntunut siltä, että olisi erityisen hyvin jaksanutkaan juosta koko aikaa.
Ennen seitsemättä rastia kaaduin suoraan polvelleni ja hetken sattui aika lujaa. Kipu ei kuitenkaan jäänyt päälle ja pystyin hyvin jatkamaan matkaa.
Kotona selvisi, millaisen muhkun sain polveeni (tuo pallura tuossa polvilumpion oikealla puolella). Muita mustelmia tuli ainakin 4...
2 kommenttia:
Oho, aikamoinen muhkura. No, näitähän tuolla metsässä tahtoo aina silloin tällöin tulla. Tsemppiä uuteen suunnistuskauteen.
Joo, näinhän se on. On jo turvotus laskenut, mutta mustelma on ja pysyy. Kiitos ja tsemppiä myös sinulle!
Lähetä kommentti