Jäällä ja salilla

Menin tiistaina Oulunkylään toiveikkain mielin: kerrankin näytti siltä, että tiistaina ei sada lunta. Kaksi viikkoa sitten satoi lunta ja luistelu oli raskasta. Viikko sitten satoi lunta, ja jätin luistelun väliin viikontakaisen kokemuksen vuoksi. Menin sen sijaan salille. Nyt ei satanut, kun pääsin Oulunkylään asti. Päädyin kuitenkin kuuluttamaan tiistaikilpailut. Istuin siis ensimmäisen jäävuorotunnin kuuluttajan kopissa. Sinä aikana alkoi lumisade.

Pääsin jäälle vasta noin 20 yli kahdeksan. Jätin alkuverryttelyn väliin, kun en halunnut enää pitkittää jäälle pääsyä. Jäätä oli ajettu yhden radan verran. Se oli appelsiinia, joka ohjasi luistinta. Vasen polvi vääntyi ikävästi kaarteessa. Se osa, jota ei ollut vedetty, oli nuhjuinen, ja raskaampi luistella kuin appelsiinirata. Loppuverryttelykin jäi tekemättä...

Verryttelyjen puutteen huomasin seuraavana päivänä Total Combat -tunnilla. Onneksi tällä kertaa vieressäni ei ollut samanlaista jumppaajaa kuin viikkoa aiemmin. Hän nimittäin astui aina askelen minua lähemmäs, kun yritin ottaa askelen hänestä kauemmas ennen tunnin alkua. Combat-tunnilla kun nyrkkeillään ja potkitaan eri suuntiin. Nyt ei siis ollut niin suurta riskiä, että väsyneillä jaloillani olisin osunut kanssajumppaajaan.