Tankkaamisesta

Kahtena peräkkäisenä tiistaina olen suunnistaessa kärsinyt pistoksesta. Epäilen, että juon liian paljon liian nopeasti ennen suoritusta. Olen yrittänyt jättää väliä juomisen ja suorituksen välillä vähintään puolituntia. Toki hieman ennen lähtöä olen vielä hörpännyt vähän nestettä. Pitänee ensi kerralla yrittää vain juoda riittävästi päivän aika pikku hiljaa... josko sillä välttyisi pistokselta.

Viime viikolla piti yrittää pitää vauhtia pistoksesta huolimatta, kun kyseessä oli AM-sprinttikisa. Tänään iltarasteilla kävelin aina, kun pistos kävi ylivoimaiseksi. Olisi niin tehnyt mieli juosta selkeillä pätkillä enemmän. Toki juokseminen ei tuntunut muutenkaan täysin kevyeltä eli en tiedä, kuinka paljon enemmän olisin lopulta jaksanut. Luulen, että juokseminen tuntui hivenen raskaalta osittain lauantaisen verenluovutuksen vuoksi. Olikin ilmeisesti korkea aika laimentaa verta, kun hemoglobiini oli jälleen lukemissa 159.

Kahluukierros Lepolammella

Eilen tuli suunnistettua kolmannen kerran tällä kaudella. Ensimmäinen kerta oli korttelia Otaniemessä, viikko sitten kunnon suunnistamista risukkoisessa Röylässä, tällä kertaa Lepolammen kosteissa maastoissa.

Suunnistus lähti ihan hyvin liikkeelle. Ykkönen löytyi ongelmitta, mutta jo kakkosella pummin. Metsässä oli liikaa rasteja. Pysähdyin tutkailemaan kahta vastaan tullutta ja luulin olevani omani lähellä. Aikaa tuhrautui, kun paikallistin itseni. Omalle rastille oli vielä toistasataa metriä matkaa. Seuraava rasti löytyi suuremmitta ongelmitta, mutta nelosta taas pummasin. Ja jälleen löysin väärän rastin. On se hyvä, että tulee vähän treenattua ennen Venloja sitä, että metsässä kaikki rastit eivät ole omia!

Loput seitsemän rastia löytyivät ihan hyvin. Seiskarastille mennessä vastaan tuli kuitenkin oja. Ajattelin, että loikkaan sen yli, mutta upposinkin ojan reunalta alas ja ylöspäin pyrkiessä valuin yhä syvemmäs. No, kengät ja housuthan siinä kastuivat, alushousuja myöden. Oli siinä kiva litsutella eteenpäin. Lisää kosteutta oli vastassa ennen ysirastia, kun lähdin ylittämään märkää suota. Siinä vaiheessa ei enää kenkien kastuminen haitannut, kun ne olivat jo märät. Housut, alushousuja lukuun ottamatta, ehtivät kuivua ennen kuin pääsin maaliin.

Pitäisi panostaa vähän enemmän reitin suunnitteluun, ettei tulisi valittua tuollaisia ojien ylityksiä...