Eilen tuli suunnistettua kolmannen kerran tällä kaudella. Ensimmäinen kerta oli korttelia Otaniemessä, viikko sitten kunnon suunnistamista risukkoisessa Röylässä, tällä kertaa Lepolammen kosteissa maastoissa.
Suunnistus lähti ihan hyvin liikkeelle. Ykkönen löytyi ongelmitta, mutta jo kakkosella pummin. Metsässä oli liikaa rasteja. Pysähdyin tutkailemaan kahta vastaan tullutta ja luulin olevani omani lähellä. Aikaa tuhrautui, kun paikallistin itseni. Omalle rastille oli vielä toistasataa metriä matkaa. Seuraava rasti löytyi suuremmitta ongelmitta, mutta nelosta taas pummasin. Ja jälleen löysin väärän rastin. On se hyvä, että tulee vähän treenattua ennen Venloja sitä, että metsässä kaikki rastit eivät ole omia!
Loput seitsemän rastia löytyivät ihan hyvin. Seiskarastille mennessä vastaan tuli kuitenkin oja. Ajattelin, että loikkaan sen yli, mutta upposinkin ojan reunalta alas ja ylöspäin pyrkiessä valuin yhä syvemmäs. No, kengät ja housuthan siinä kastuivat, alushousuja myöden. Oli siinä kiva litsutella eteenpäin. Lisää kosteutta oli vastassa ennen ysirastia, kun lähdin ylittämään märkää suota. Siinä vaiheessa ei enää kenkien kastuminen haitannut, kun ne olivat jo märät. Housut, alushousuja lukuun ottamatta, ehtivät kuivua ennen kuin pääsin maaliin.
Pitäisi panostaa vähän enemmän reitin suunnitteluun, ettei tulisi valittua tuollaisia ojien ylityksiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti