Elokuun aikana on tullut suunnistettua ihan urakalla. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Kapinarastit Mäntsälässä. Siellä meni ihan mukavasti: 2,8 kilometriä taittui aikaan 38,54. Olin sarjassani (D21C) kolmas. Viikolla sen jälkeen suunnistin iltarasteilla, joihin liittyy edellinen blogaukseni.
Seuraavana viikonloppuna olivat vuorossa AM-kilpailut. Lauantaina oli pitkän matkan kisa (7,9 km) ja sunnuntaina viesti (6,5 km osuudet). Pelkäsin etukäteen jaksamiseni puolesta. Otin sitten lauantaina rauhassa ja rastit löytyivätkin ihan hyvin eikä noutajakaan tullut. Matka taittui alle kahden tunnin (1h 53 min). Sunnuntaina viestin rata oli vaikeampi kuin lauantainen yksilökilpailun rata. Enemmän pusikkoa ja ikäviä rastivälejä. Yritin juosta enemmän kuin lauantaina. Aikaa kului noin 1h 35 min. Suorituksista jäi ihan hyvä maku, vaikka molempina päivinä löydyin tuloslistan häntäpäästä. Sunnuntaina, kun yritin kerrata lauantaisia reitinvalintojani, huomasin, että oli äärimmäisen vaikeaa muistaa niitä, kun sunnuntainen kisa oli käyty samalla kartalla.
Viikolla oli vuorossa Firmaliiga Velskolassa. Juoksin D-lohkossa 4,3 km radan aikaan 1.06,04. Viikonloppu painoi vielä jonkin verran jaloissa ja jäin varanaisen rooliin joukkueessamme (olin meistä neljästä hitain neljän minuutin erolla edelliseen).
Tänään puolestaan olin mukana Husqvarna-kisan D21B-sarjassa. Matkan pituus oli 2,9 kilometriä. Maasto oli inhottavaa pusikkoa ja kivikkoa. Lisäksi tein sarjan käsittämättömiä suunnistusvirheitä. Loppuaika 1.02,54 kertoo koko totuuden: surkeasti meni. En silti ollut viimeinen, vaan 6/10. Sain polven alapuolelle ikävän verinaarmun ennen matkan puoliväliä. Se ei sinänsä menoa haitannut, mutta harmittaa joutua hoitamaan taas uutta haavaa. Lisäksi harmittaa, että auton renkaisiin jäi parkkipaikkana toimineelta pellolta lehmänkakkaa. Se taitaa olla yhtä sitkeää, kuin Jukolan viestin pellon kurat roiskeläpissä... Saa nähdä, milloin irtoaa. Tässä on vaan se huono puoli, että se kakka aiheuttaa myös hajuhaittoja.
Ensi viikolla olisi taas Firmaliigaa. Mutta mennäkö vaiko eikö eGamesiin ensi viikonloppuna?
sunnuntai, elokuuta 21, 2011
torstaina, elokuuta 11, 2011
Joukkoeksymä - tai sittenkin rasti väärässä paikassa
Tiistain Espoorastit olivat Serenan maastoissa. Tämä maasto ei ole ollut minulle koskaan erityisesti mieleen. Onhan se paikka, jossa kävin Espoorasteilla elämäni ensimmäistä kertaa ja jossa juoksin noin kilometrin harhaan ja päädyin bussin kääntöpaikalle, jossa oli ilmoitustaulu otsikolla "Vantaalla tapahtuu".
No, tällä kertaa oma meno oli alkumatkasta vähän hapuilevaa, ja tyssäsi kokonaan vitosrastille. En ollut ainoa, joka etsi notkoa saman jyrkänteen kainalosta. Itse asiassa rinteelle kertynyt väkimäärä vain lisääntyi ja lisääntyi. Arviolta parikymmentä suunnistajaa haravoi rinnettä alhaalta ja edestä ja takaa... Rastia ei vain löytynyt. Lopulta menin itsekin hieman etäämmälle ja siellä kuulin, kun joku huusi: "Täällä!" Rasti oli toisen, paljon jyrkemmän, jyrkänteen kainalossa. Väärässä paikassa siis. Aikaa tuhraantui yli 25 minuuttia.
Eipä suoritus siitä eteenpäinkään kovin vahva ollut... toivottavasti viikonloppuna menee paremmin!
No, tällä kertaa oma meno oli alkumatkasta vähän hapuilevaa, ja tyssäsi kokonaan vitosrastille. En ollut ainoa, joka etsi notkoa saman jyrkänteen kainalosta. Itse asiassa rinteelle kertynyt väkimäärä vain lisääntyi ja lisääntyi. Arviolta parikymmentä suunnistajaa haravoi rinnettä alhaalta ja edestä ja takaa... Rastia ei vain löytynyt. Lopulta menin itsekin hieman etäämmälle ja siellä kuulin, kun joku huusi: "Täällä!" Rasti oli toisen, paljon jyrkemmän, jyrkänteen kainalossa. Väärässä paikassa siis. Aikaa tuhraantui yli 25 minuuttia.
Eipä suoritus siitä eteenpäinkään kovin vahva ollut... toivottavasti viikonloppuna menee paremmin!
sunnuntai, elokuuta 07, 2011
Demoja
Vierailin jälleen tänä vuonna Assembly-tapahtumassa. Ensimmäistä kertaa olin paikalla kompojen aikana. Oli vaikuttavaa nähdä, mitä 4 kt:un saa mahtumaan... ja mitä kaikkea saa aikaan, kun kokorajoitetta ei ole. Muistelin itselleni tuskaista tietokonegrafiikan kurssia, jolla väänsin suurella vaivalla C:llä ihan yksinkertaisia geometrisia kappaleita. Täytyy todeta, että se on hienoa, että toiset osaavat.
keskiviikkona, elokuuta 03, 2011
Erilainen loma
Blogini on elänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Syy siihen on loma, eikä mikä tahansa loma, vaan se loma, jolloin menimme naimisiin ja kävimme häämatkalla! Loma loppui jo yli viikko sitten, ja vihdoin saan julkaistuksi tänne hieman makupaloja menneestä.
Häitämme juhlittiin 2.7. Eurajoella (Kustaa Aadolfin kirkko + Vuojoen kartano). Päivä onnistui kaikin puolin. Oli todella kuuma päivä, mutta muutama sadekuuro viilensi sopivasti sellaisinä hetkinä, kun olimme sisätiloissa.
Häiden jälkeen lähdimme parin viikon häämatkalle Mauritiukselle. Mauritiuksella oli talvi, mutta suomalaiseen makuun lämmin sellainen: päivälämpötila oli noin 21-28 astetta. Tuo tuliperäinen saari osoittautui mielenkiintoiseksi paikaksi myös historiansa vuoksi. Saarta ovat pitäneet hallussaan vuoroin portugalilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja britit. Itsenäinen valtio se on ollut vuodesta 1968. Pääuskontoja ovat hindulaisuus, islam ja katolilaisuus. Lisäksi saarella asuu myös kiinalaistaustaisia. Varsinainen kulttuurien sekamelska siis. Äidinkielenään saarelaiset puhuvat ranskapohjaista kreolia. Hallintokieli on englanti. Kaikki opettelevat koulussa ranskaa ja englantia.
Tässä joitakin kuvia:
Amazonin lumpeita Sir Seewoosagur Ramgoolam -kasvitieteellisessä puutarhassa.
Ile aux Benitiérs.
Alla kuvia mönkijäajelulta vuorilta:
Ja lomalainen rannalla... :)
Arki on pyörähtänyt käyntiin ja siihen kuuluu myös uuden sukunimen opettelu. Ehkä se tästä hiljalleen alkaa tuntua omalta. :)
Häitämme juhlittiin 2.7. Eurajoella (Kustaa Aadolfin kirkko + Vuojoen kartano). Päivä onnistui kaikin puolin. Oli todella kuuma päivä, mutta muutama sadekuuro viilensi sopivasti sellaisinä hetkinä, kun olimme sisätiloissa.
Häiden jälkeen lähdimme parin viikon häämatkalle Mauritiukselle. Mauritiuksella oli talvi, mutta suomalaiseen makuun lämmin sellainen: päivälämpötila oli noin 21-28 astetta. Tuo tuliperäinen saari osoittautui mielenkiintoiseksi paikaksi myös historiansa vuoksi. Saarta ovat pitäneet hallussaan vuoroin portugalilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja britit. Itsenäinen valtio se on ollut vuodesta 1968. Pääuskontoja ovat hindulaisuus, islam ja katolilaisuus. Lisäksi saarella asuu myös kiinalaistaustaisia. Varsinainen kulttuurien sekamelska siis. Äidinkielenään saarelaiset puhuvat ranskapohjaista kreolia. Hallintokieli on englanti. Kaikki opettelevat koulussa ranskaa ja englantia.
Tässä joitakin kuvia:
Amazonin lumpeita Sir Seewoosagur Ramgoolam -kasvitieteellisessä puutarhassa.
Ile aux Benitiérs.
Alla kuvia mönkijäajelulta vuorilta:
Ja lomalainen rannalla... :)
Arki on pyörähtänyt käyntiin ja siihen kuuluu myös uuden sukunimen opettelu. Ehkä se tästä hiljalleen alkaa tuntua omalta. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)