Mitä Reittiopas ei tiedä - ja muita joukkoliikennesattumuksia

Vein Jaloni tänään paikattavaksi syksyisen tärskyn jäljiltä. Joku oli marraskuussa niistänyt autoni takaosasta muoviosan paikoiltaan ja palan maalia. Nyt olisi tarkoitus saada uutta maalia pintaan. Joudun sinnittelemään keskiviikkoiltaan asti ilman autoa. Ja onpa niin uskomatonta, mitä kaikkea yhteen joukkoliikennepäivään sitten ehtiikään mahtua.

***

Lähdin autohuollosta, erittäin läntisestä Espoosta, noin kello 8.10 kävelemään bussipysäkille, jonne oli matkaa reilun kilometrin verran. Jouduin osan matkasta taapertamaan kinoksessa, kun ei ollut jalkakäytävää eikä oikein tilaa kävellä autotiellä. Hyppäsin eri bussiin, kuin mitä Reittiopas oli suositellut, koska suositeltu bussi olisi tullut vasta noin 10 minuutin kuluttua, enkä halunnut nuhaisena värjötellä kauaa pysäkillä. Todennäköisesti bussilla oli hitaampi reitti kuin sillä suositellulla bussilla.

Kohteeni oli Helsingin keskustan tuolla puolen, joten vaihdoin bussista metroon Ruoholahdessa ja metrosta ratikkaan Sörnäisissä. Tämän vaihdon piti olla se viimeinen. Mutta eipäs ollutkaan, kun ratikka ajoikin varikolle oman reittinsä sijaan ja oli vielä vaihdettava toiseen ratikkaan. Olin perillä noin 9.30. Melko pitkällinen matka siis.

***

Iltapäivällä olin lähdössä sitten kohti konservatoriota. Ajattelin, että pääsen helpoimmalla, kun hyppään ratikkaan, joka vie minut suoraan Ruoholahteen, vaikka Reittiopas suositteli ratikka + metro -yhdistelmää. Noh, ratikka eteni noin 150 metriä, minkä jälkeen kuski kuulutti, että ei päästä eteenpäin, koska edellä olevan ratikan edessä on väärinpysäköity auto. Odottelin tovin, mutta päätin sitten vaihtaa bussiin. Kävelin muutaman sata metriä ja harkitsin jo nuhatokkurassa kotiin suuntaamista, mutta hyppäsin ensimmäiseen sopivaan bussiin.

Olin ratikassa valinnut matkakortin lukijasta vaihtoehdoksi 0, eli raitiovaunulippu. Tietenkään se ei kelvannut bussissa, joten jouduin maksamaan vielä kaupungin sisäisen lipun. Valinta 1. Maksoin siis matkani tavallaan kaksi kertaa. Ärsyttävää.

***

Ruoholahdesta kotiinpäin lähtiessä Reittopas ehdotti ensimmäisenä vaihtoehtona 110T + 15. Totesin mielessäni, että ei kiitos, en halua mennä kiertoreittiä ajelevalla bussilla 110T. Seuraava yhteys oli 109 + 15, mutta vasta reilun puolen tunnin päästä. Kulutin aikaani käymällä kaupassa, mutta olin silti liian aikaisin bussipysäkillä.

Päätin kokeilla onneani, ja hyppäsin ensimmäiseen ohiajaneeseen bussiin, jonka reitti kulkee Tapiolan kautta, jossa siis oli tarkoitus vaihtaa bussiin 15. Tapiolassa kun voi odotella lämpimässä, vaikka odotusaika venyisi.

Bussi 105, jonka kyydissä olin, saapui Tapiolaan pari minuuttia sen jälkeen, kun edellinen 15 oli mennyt. Tai siis, jonka olisi pitänyt mennä aikataulunsa mukaan pari minuuttia aiemmin. Toiveilin, että kyseinen bussi olisi vähän myöhässä, ja toiveeni toteutui! 18 minuutin odottamisen sijaan, pääsin parin minuutin sisään bussiin 15, joka vei kotikonnuille.

***

Niin ja siis mitä Reittopas ei tiedä: kulkijan terveydentilaa (nuha), lämpimiä odotustiloja (Tapiola) ja väärinpysäköityjä autoja...

Palvelu vs. itsepalvelu

Finnair on ilmoittanut lopettavansa lähtöselvityksen asiakaspalvelun turistiluokan osalta. Jokaisen pitää siis jatkossa hoitaa lähtöselvitys itsepalveluautomaateilla tai netissä tai tekstiviestillä. Normaalin turistiluokassa matkustelun osalta minusta järjestely on ihan ok, mutta olisipa jäänyt erityiskohtelu saamatta häämatkalla, jos olisimme olleet itsepalvelun varassa. Lähtöselvityksessä meille varattiin kolmen paikan penkkirivistä kaksi paikkaa ja kolmas blokattiin. Lisäksi matkustamohenkilökunnalle merkittiin tiedoksi "honeymooners", minkä ansiosta saimme lennolla shampanjaa. Onneksi ehdimme tärkeälle matkallemme ennen tätä uudistusta. :)

Yllätysnopea käsittely

Edellisessä tekstissäni manailin sitä, että maanmittaustoimisto on hyppyyttänyt käymään asiakaspalvelussaan uudestaan ja uudestaan. Täytyy nyt heidän edukseen mainita kuitenkin, että heti, kun heillä oli kaikki tarvittava materiaali päätöksentekoon, päätös syntyi samana päivänä. Vein viimeisen liitteen keskiviikkona aamulla ja iltapäivällä oli sähköpostissa ilmoitus, että asiakirjat ovat valmiina. Torstaina Samuli kävi hakemassa ne, joten minulle tuli asiakaspalveluvierailuja 4 kappaletta, Samulille 2. Käsittelyajaksi oli ilmoitettu 3-6 kuukautta, mutta tämähän hoitui paljon nopeammin loppujen lopuksi.

Talo!

Löysimme marraskuun lopussa, juuri ennen Kuuban matkaani, talon! Alkukauppa tehtiin joulukuussa ja loppukauppa eilen. :) Olen nyt elämäni ensimmäistä kertaa asuntovelallinen. Talo vapautuu meille kuun lopussa.

Olen saanut juosta pankin lisäksi Etelä-Suomen Maanmittaustoimistossa, kun päätimme hakea lainhuudatuksen ja lisäkiinnitykset itse. Ensin veimme hakemukset tammikuun alussa henkilökohtaisesti perille asti. Sitten oli jokin kysymys, jota yritin selvittää puhelimitse, mutta puhelimella ei päässyt asiakaspalveluun läpi. Niinpä kävin paikan päällä. Tänään kävin viemässä lisäliitteeksi loppukauppakuitin. Sitten sain puhelinsoiton: ensiasunnonostajan vakuutus puuttuu liitteistä. Ei siis riittänyt, että verottajalta oli todistus aiheesta. Eivätkä sitten aiemmin viitsineet ilmoittaa aiemmin... esimerkiksi hakemusta jätettäessä olisi ollut luonnollinen hetki mainita puuttuvasta liitteestä. Tai silloin kun hakemus kirjattiin lepääväksi. Noh, vielä (ainakin) kaksi reissua siis tiedossa sinne virastoon. Lisäliitteen vienti ja lopulta asiakirjojen haku.

Pakkasta

Palasin viikko sitten lauantaina Englannista työmatkalta. Lämpötilaeroa oli yli 20 astetta. Englannissa, kun lämmintä oli noin 10 astetta, Suomessa yli 10 astetta pakkasta. Ja siitähän se on vain kiristynyt.

Tänä viikonloppuna pidettiin nuorten SM-kilpailut Ogelissa. Kilpailujen ylituomari oli kaukaa viisas ja päätti lyhentää kisat yksipäiväisiksi jo viikolla. Samoin luisteltavia matkoja lyhennettiin. Onneksi niin. Olin lähdönvalmistelijana ja sain tuta kireän pakkassään. Kisojen alussa pakkasta oli 15, lopussa 19-20. Kilpailijoita oli ilmoittautunut mukaan satakunta, mutta poisjääntejä tuli paljon. Silti kisat kestivät 3,5 tuntia, joista olin jäällä noin 3 tuntia. Olin varustautunut villahousuin, toppahousuin, monin paidoin ja toppatakein... mutta kylmähän siellä silti ehti tulla paikoitellen. Taukoja oli vain yksi, jolloin juuri ja juuri ehti saada itsensä lämpöiseksi. Sitä seurasi noin tunnin ja 45 minuutin jäällä olo.

Mutta oli kyllä osa luistelijoistakin jäässä! Sääliksi kävi joitain lapsia, jotka värjöttelivät ennen luisteluaan ja luistelun jälkeen olivat kasvoiltaan valkoisen punervia. Osaa sää kangisti, mutta muutama teki ennätyksiään, mikä on tosi hienoa, kun jää ei kuitenkaan ole luistavin mahdollinen kireässä pakkassäässä.