Perinteisesti en ole erityinen tulisen ruuan ystävä. Viime aikoina on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, jolloin olen päätynyt totuttelemaan tuliseen ruokaan.
Ensin intialainen kollegani kutsui meidät luokseen lounaalle. Lupasi varoa tekemästä ruuasta kovin spicya, kun kerroin, että en tulisesta niin kovin pidä. Noh, kävi kuitenkin niin, että tarjolla ollut perunacurry oli niin tulista, että kasvoni punertuivat ja hikeä pukkasi pintaan. Ei auttanut, että ruokaan lisäsi sitruunaa. Muut tarjolla olleet olivat sen verran vähän tulisia, että sain syödyksi. Kuulemma perunacurryssakin oli noin 20 % siitä maustemäärästä, mitä normaalisti, eikä ollenkaan chiliä...
Toinen episodi tapahtui töissä, kun eräs toinen intialainen kollega tarjosi jotain intialaista snackiä. "It's not very spicy", minulle kerrottiin. Nooh, sen verran spicy se oli, että jäi puoliksi syömättä.
Tänään sitten puolestaan onnistuin itse vahingossa tekemään vähän turhan tulista ruokaa. Laitoin maltilliset alle puoli teelusikallista kotoa löytyvää chilijauhetta (50 % chipotlea - 50 % habaneroa) isoon annokseen kana-cashew-ananaskastiketta. Mutta se riitti tekemään ruuasta niin tulista, että suuta poltteli vielä maitopitoisen jälkiruuan syömisenkin jälkeen. Kuulemma ruoka oli hyvää... itse totesin, että sitä chiliä olisi voinut laittaa vieläkin vähemmän. Ehkä sitä toisaalta näin pikku hiljaa tottuu.... tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti