Parkkeerasin tänään lyhyesti P-Elielissä. Palatessani istuuduin autooni tyytyväisenä, kunnes tajusin, että jotain jäi tekemättä. En ollutkaan vielä maksanut. Kipitin lähimmälle maksuautomaatille, jossa oli pari ulkomaalaista miestä ja kolmas mies jonossa. Ulkomaalaisella oli puhelinlinja auki tukipalveluun. Kuulin, kun hän rikkonaisella englannilla selitti, että auto on kateissa.
- Yes, it looks like I have lost it.
Ajattelin, että tässä voi kestää. Ja niin taisi ajatella se jonossa ollut kolmas mieskin. Hän lähti reippain askelin toisaalle ja päätin seurata häntä, koska arvelin, että hän siirtyy toiselle maksuautomaatille. Olin oikeassa. Menin hänen peräänsä jonottamaan automaatille, mutta pian laite alkoi piipata ja mies kääntyi minuun päin:
- Tämä ei toimi. Se söi mun kortin... siis ei luottokorttia, mutta tuon parkkikortin.
- Voi ei... missähän täällä on lisää näitä...(automaatteja)?
- En tiedä, mutta mä en pääse ulos täältä, parahti miesparka. Automaatin näytöllä näkyi "Toiminto ei käytössä", kun mies painoi puhelinlinjan hälytysnappia.
Katsoin parhaaksi lähteä paikalta etsimään kolmatta automaattia. Löysinkin sellaisen suht helposti, ja se myös toimi. Joten itsellä ei ollut sen kummempia vaikeuksia ulospääsyn kanssa.
Ei sikäli, olenpa minäkin kokenut eri parkkihallin kanssa vähän vastaavaa. Siellä automaatti huoli vain käteistä, mutta mikään syöttämistäni seteleistä ei sille kelvannut eikä minulla ollut kolikoita. Soitin tukeen ja sieltä hälytettiin päivystäjä paikalle. Päivystäjää odotellessa tajusin käydä lähikahvilassa vaihtamassa seteleitä kolikoiksi, ja ehdin lopulta Arabiasta Ruoholahteen asti ennen kuin päivystäjä soitti: "Sinäkö olet se, joka on jumissa parkkihallissa?"
Niin ja eräällä toisella kerralla erään toisen parkkihallin ovi ei auennut, vaikka puomi toimi. Ja samaisen hallin portti on kerran sisäänajaessa herjannut: "Väärä läsnäolo". Joten sattuuhan noita. Kertaakaan en kuitenkaan ole hävittänyt autoani niin pahasti mihinkään halliin, että olisi pitänyt todeta: "Yes, I think I have lost it."
3 kommenttia:
Hihih. Ensimmäisellä kerralla Sellossa käydessä etsin autoani melkein tunnin! Piti vielä poliisille keritä kisalupia hakemaan ja kello tikitti huolestuttavasti. Sen jälkeen onkin aina muistanut melko hyvin painaa mieleen värikoodit ja muut sijaintia osoittavat jutut parkkihalleista. :)
Mulle kävi joskus Rovaniemellä asuessani niin, että kaupasta tullessa auton ovet eivät auenneet. Jäässä taas, ajattelin mielessäni, ja kirosin ettei lukkosulaa taaskaan ollut mukana. Ehdin jo soittaa kaverille, joka asui lähellä, jos hän voisi tulla sulattelemaan ovia auki, kun selkääni koputti mies. "Anteeksi, tuo on kyllä mun autoni". No niinpä oli. Eikä edes samaa merkkiä kuin omani, joskin saman värinen...
Elisa: vieraammassa parkkihallissa tuo käy kyllä helpostikin, ei siinä. Mutta maamerkit on hyvä painaa mieleen. :)
LK: mulle on käynyt puolestaan kerran siten, että oltiin menossa kaverin kyytiin ja kaveri avasi pikku-Nissaninsa takaoven ja yksi kaveri ehti jo takapenkille, kun kuskin ovi ei auennutkaan. Siinä vaiheessa huomattiin, että kyseessä oli väärä auto! :)
Lähetä kommentti