Osallistuin tänään HPV:n kansallisiin suunnituskilpailuihin Luukissa. Etukäteen huvitti se, että kilpailuohjeen perusteella kisakeskuksesta oli matkaa lähtöön (2,3 km) enemmän kuin radan pituus D21C-sarjassa oli (2,2 km). Ja toden totta, matka lähtöön oli sen verran pitkä, että oli hilkulla, etten myöhästynyt lähdöstä, vaikka lähdin matkaan noin puoli tuntia ennen kuin oma lähtöaikani oli.
Yritin jälleen keskittyä omaan suoritukseen, mutta kuinkas sitten kävikään? Jo K-pisteeltä lähtiessä seurasin, mihin muut menivät. Pian kuitenkin uskaltauduin tekemään oman reittivalinnan. Ykkösrastista menin hieman ohi. Ehdin hetken kuikuilla ympärilleni mäen harjalla, kunnes huomasin rastin takavasemmalla. Kakkosrastille mennessä oli sopivasti polkua tukena.
Kakkosen ja kolmosen väli oli lyhyt suonylitys, mutta tässä kohtaa hämäännyin ja tulin juosseeksi pientä sykkyrää suolla. Tämä siitä syystä, että eräs vanhempi miessuunnistaja huuteli kakkoselta lähtiessäni:
- Hei, voitko näyttää ton jyrkänteen... olisitko kiltti ja näyttäisit ton kallion?
Minä yritin olla kuulematta ja jatkoin matkaani, koska en halunnut käyttää aikaani toisten neuvomiseen. Tämä miessuunnistaja juoksi hetken perässäni ja sitten meni ohi. Silmäkulmassani seurasin hänen menoaan ja lopulta olin hukassa omasta suunnastani. Löysin lopulta oikean rinteen suon toiselta puolen ja huomasin rastin takaoikealla.
Heti jälkeeni leimasi nainen, jonka tunnistin kilpailunumerosta siksi sarjani suunnistajaksi, joka oli lähtenyt 2 minuuttia jälkeeni. Yritin koota ajatukset omaan reitinvalintaan, mutta kyllähän siinä mentiin aika peräkanaa seuraavalle rastille. Viitosrastille mennessä tein vähän omia valintoja ja päädyin rinteessä vähän liian ylös. Näin, kun kilpasisareni kirmasi jo poispäin, kun itse en ollut vielä edes nähnyt rastia.
Viimeinen rastiväli oli noin 800 metriä eli melkein puolet koko matkasta! Kaiken lisäksi suurin osa rastivälistä oli juostavissa kuntopolkua pitkin. Miten tylsää! Oma suuntani vei minut hieman eri reittiä tuolle kuntopolulle kuin olin ajatellut, mutta eipä se varsinaisesti haitannut. Painelin suht reipasta vauhtia. Loppumatka lähellä kuutosrastia oli aikamoista suojuoksua.
Vikalta rastilta oli 100 metrin viitoitus maaliin. Ja maalista 500 metrin viitotus emitin purkuun. Olin viitosrastilla jo ollut ihan varma, että tämä minut ohittanut kilpasisareni voitti minut selkeästi. Siksi olin varsin yllättynyt, kun tuloslistalla olinkin kakkonen (kuudesta) ja tämä kyseinen nainen taisi olla neljäs, nelisen minuuttia minulle hävinneenä. Ilmeisesti viimeisellä pitkällä rastivälillä hän oli sitten jossain harhaillut.
Tällä kertaa sarjasta palkittiin vain voittaja, joten nyt ei ole "juustohöyliä", millä brassailla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti