"Salakuuntelusta"

Kun nykyään tulee kuunneltua mp3-soittimelta musiikkia työmatkoilla, olen miettinyt, mitäköhän kaikkea sitä jää kuulematta ja huomaamatta ympäristöstään. Muinoin kulkiessani metrolla Itä-Helsingistä ja Itä-Helsinkiin ehdin kuulla ja nähdä monenmoista juttua ja tarkkailla erilaisia ihmisiä... "Salakuuntelemalla" ihmisiä saattaa joskus kuulla hauskojakin juttuja, joista voisi riittää blogimerkintöihin asti kerrottavaa. Tämän on huomannut myös esimerkiksi Api. Tänä aamuna tosin totesin, että kyllä sitä aamubussissa ihmiset ovat kovin hiljaisia eikä paljon kuunneltavaa ollut, joten mieluummin uppouduin omiin ajatuksiini musiikin siivittämänä.

Muistilokeroistani haluan kertoa kuitenkin kaksi juttua, toinen itse todistamani, toinen ehkä urbaani legenda.

Kerran Leppävaarassa A-junassa kävi seuraavaa:
Olin juuri istunut aloilleni ja kuului perinteinen kuulutus: "Tämä on A-juna Helsinkiin. Pysähdymme kaikilla asemilla." Samassa läheiseltä penkiltä pomppasi nuori nainen pystyyn ja totesi ääneen: "Hyvänen aika, meneekö tämä Helsinkiin?" (Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi: A-junan pääteasema on Leppävaarassa eikä se lähde sieltä muuhun suuntaan kuin Helsinkiin.) Nainen otti yhden askelen eteen ja toisen taakse ikään kuin pohtien, ehtiikö junasta vielä ulos. Kun hän oli päätöksensä tehnyt, hän lähti päättäväisesti ulko-ovea kohden hoputtaen pientä tytärtään: "Tule, tule..." Ehtivät ulos junasta ajoissa.

Toisen kertoi minulle eräs puhelias mummeli yhtenä kylmänä sunnuntaiaamuna Huopalahden asemalla junaa odotellessamme. Hänkin oli kuullut jutun joltain toiselta mummolta, joten jutun paikkansapitävyydestä ei ole täyttä varmuutta. Se meni kuitenkin jotakuinkin näin:
Raitiovaunussa istui vastakkainasetetuilla penkeillä ihminen, jolla oli jalka kipsattuna, sekä äiti ja pieni poika. Poika heilutti jalkaansa jatkuvasti niin, että se kopsahteli kipsattuun jalkaan. Kipsattuun jalkaan tämä tietysti teki kipeää ja niinpä tämä ihminen pyysi pojan äidiltä, että hän kieltäisi poikaansa, koska potkut sattuivat jalkaan. Äidin vastaus oli ollut tähän: "Ei poikaa voi kieltää, hän on saanut vapaan kasvatuksen". (Minulla lensivät leuat auki jo tässä vaiheessa, mutta juttu jatkui...) Kun raitiovaunu seuraavan kerran pysähtyi, läheiseltä penkiltä nousi nuori nainen jäädäkseen pois kyydistä. Ohittaessaan pojan ja tämän äidin hän sylkäisi isot limat äidin syliin ja sanoi: "Minäkin olen saanut vapaan kasvatuksen."

"Salakuuntelu" saattaa saada aikaan siis tällaistakin. Itse tosin en ole koskaan puuttunut kenenkään puhumisiin julkisissa liikennevälineissä, vaikka joskus olen jotakin ihmetellyt ihan tosissani.