Varför?

Varför går allt åt skogen?? Tänään on taas vaihteeksi sellainen päivä, että tuntuu, että mikään ei suju, vaikka jotain puolipositiivisiakin asioita on sentään mahtunut valveillaolotuntien ajalle. Mutta se, että pyöräni takarengas puhkesi matkalla Otaniemeen, harmittaa niin paljon, että päivä tuntuu jo senkin takia synkältä. Takarenkaan sisäkumi on sentään vaihdettu viime heinä-elokuun vaihteessa, joten kyseessä ei ole mikään vuosia hapertunut kapistus. Viime kesänä pyöräni sai sentään jonkilaista sympatiaa osakseen, kun rengas tyhjeni, koska sitä ennen renkaita ei ollut kertaakaan vaihdettu vuosien käytön aikana. Nyt sen sijaan en ymmärrä, miksi ilmat pakenivat kumisesta vankilastaan...

Laiskuus

Aktiiviurheilu-uran jälkeen olen kyllä laiskistunut merkittävästi. Tänään oli suuren ponnistelun takana, että sain lähdetyksi lenkille. Ennen treenailu kuului lähes jokapäiväiseen päivärytmiin, kotokotonakin vieraillessa. Nyt en muista, koska olisin viimeksi käynyt täällä lenkillä. Tietenkin sitten oli vielä alkanut sataa vettä uudelleen, kun pääsin ulos asti. Urheasti juoksin kuitenkin. Ei sitä olla sokerista ennenkään oltu!

Ehkä jotakin on menneiden aikojen liikkumisesta vielä takaraivossa, koska lenkin jälkeen tuntui, että se oli liian vaatimaton suoritus, joten päätin tehdä vähän lihaskuntoliikkeitä lenkin päälle. Kaivoin esiin 80-luvun "Ulkomaiset listahuipput"-kasetin, mutta kasarirytmit olivat liian leppoisia lihaskuntotreenin rytmittäjäksi. Parempia vaihtoehtoja löytyi pikkuveljen kasettivarastosta: "Techno&dance V". Aivotonta, loputonta jumputusta: juuri sopivaa taustamelua vatsa- ja selkälihasliikkeiden nosteluun.;)

Suunnistuskunto nousussa?

Tänään meni 1:36.50 4,7 kilometrin radalla, mikä on kuitenkin parempi kuin 1:44.05 3 kilometrin radalla, mikä oli kuntoni viime viikon torstaina. Noo... silloin oli huono päivä eikä ajatus pysynyt kasassa ja vielä vaikea ratakin. Tänäänkin oli ihan riittävästi haastetta. Kauden päätavoite puuttuu, kun en pääse mukaan Venlojen viestiin. Silti organisoin Espoon Akilleksen joukkueita sinne.

Olipa vaan märkää metsässä ja hieman harmitti, että olin pessyt vessan päivällä, kun sitten illalla piti pestä kuraiset suunnistuskengät...

Antihistamiineja?

Tapahtui tänään Haagan K-marketissa.

- Oletsä koskaan harkinnut antihistamiineja?
- C-vitamiineja?
- Niin, tai antihistamiineja..., selitti hieman maistissa ollut keski-ikäinen mies.
- C-vitamiineja...
- Niin, noita ajatellen, sanoi mies osoittaen kassahihnan päässä olleita kolmea nenäliinapakettia, jotka juuri olin ostanut.
- Aijaa, eiku noi oli kato tarjouksessa. Ostin varastoon.
- Jaa sää sillai, excuse me, pardon me..., pahoitteli mies, poimi matkaansa ostamansa six packin ja poistui kaupasta.

Alkoholilla on tapana kirvoittaa kielenkantimia. Niin vissiin nytkin. Ehkä joku muukin olisi voinut kiinnittää huomiota nenäliinapaketteihini, mutta tuskin olisi selvinpäin alkanut niistä kyselemään.

Ja Suomi meni sekaisin...

... kun Lordi voitti Eurovision laulukilpailun! Vau! En uskaltanut uskoa siihen etukäteen, vaikka bändistä kovasti kohuttiinkin. Mutta tosi hieno juttu. Olen ollut Euroviisufani jostain 90-luvun alkupuolelta lähtien ja joka vuosi seurannut finaalia ja hiljaa mielessäni toivonut, että kerran tulisi Suomenkin vuoro voittaa. Vihdoin odotus palkittiin, vaikken pienestä iästäni johtuen olekaan joutunut odottamaan niin kauan kuin jotkut muut, jotka kenties ovat seuranneet Suomen edesottamuksia edelliset 40 kertaa, kun maa on ollut mukana kisassa.;) Pitäisiköhän ensi vuonna mennä katsomaan kisa paikan päältä? Tai kenties rekrytoitua vapaaehtoiseksi?

Kävimme tänään Myyrmäen kirkossa kuuntelemassa käsikelloyhtye Sonusta, jossa kaverini soittaa. Aika vänkää oli katsella sitä taiteilua. Illan juontaja ja ryhmän johtaja totesi alkuun, että "toivottavasti kaikki ovat ehtineet toipua Lordin Euroviisuvoitosta ja jaksavat keskittyä hieman erilaiseen musiikkiin". Ja kyllähän yleisö hiljaa ja tarkkaavaisesti kuuntelikin.

"25-vuotishuolto"

Kävin pankissa palvelukeskustelussa. Keskustelun päätteeksi pankkivirkailija sanoi, että "meillä on ollut tapana näin 25-vuotishuollon kunniaksi antaa tällainen... tiedätkin varmaan jo, mitä siellä on..." Vai 25-vuotishuolto? Jess. Mulla on ikäkriisi. Hollannissa muutama ulkomaalainen kysyi, olinko kilpailemassa (vanhin sarja oli siellä 16-vuotiaille). En siis näyttänyt valmentajan ikäiseltä. Toisaalta syntymäpäivänäni eräässä onnitteluviestissä todettiin, että "ikäsi pyöristyy kolmeenkymmeneen". Ota näistä nyt sitten selvää... Ehkä noista Hollannissa kohtaamistani kysymyksistä pitäisi kyllä olla vain imarreltu. Mutta näytänkö 16-vuotiaalta, mutta vaikutan 30-vuotiaalta? Kertokaa te se minulle, hyvät lukijani!;)

Pyöräillessäni pankista kotio olin ohittamassa koiranulkoiluttajaa, kun koira villiintyi ja säntäsi perääni ja päästi pari haukahdusta. Emäntänsä sanoi: ''Oioi, Iines!'', ja kiskoi koiraansa hihnasta. Kun olin jo kauempana, kuulin, kun koiranulkoiluttaja sanoi jotain kellon soittamisesta. En kai nyt kelloa soita, jos koira on kiltisti omistajansa rinnalla tienpientareen puolella ja vasemmalla puolella on tilaa ohittaa! Ei kaupungissa ole tottunut tuollaisiin helposti villiintyviin koiriin.

Pakkailua

Jatkoin tänään aiemmin aloittamaani tavaroiden pakkailua Pälkäneellä. Virittäydyin tunnelmaan kuuntelemalla musiikkia nuoruusvuosiltani. Aloitin Eralla, joka sopi jotenkin senkin vuoksi, että tässä on yksi aikakausi päättymässä, kun Myttäälä pitää jättää taakse. Kotini oli Myttäälässä 1984-2000 ja kotikoti on ollut täällä sen jälkeenkin, mutta nyt on sen aika muuttaa pois kesäkuussa. Aika haikeaa. Eran jälkeen olivat vuorossa mm. teinivuosieni suosikit Solid Base, Lutricia McNeal ja Arja Koriseva, Abbaa unohtamatta. (Volyymi oli sellaisella tasolla, että oli ehkä parempi, ettei alakerrassa enää ole toimistoa...) Kaikki levyt ovat olleet täällä varastossa vähäisen kuuntelutaajuuden vuoksi.

Tavaroita paikkaillessa tekee aina löytöjä ja havaintoja. Yksi tämän päivän havainnoista oli se, että minullahan onkin peräti 19 SM-mitalia. Lajeina pikaluistelu, rullapikaluistelu, kuula (joukkue) ja kiekko (joukkue). En muistanut, että niitä on niin monta tai ehkä en ollut laskenut niitä koskaan...

Viimeinen työpäivä...

Viimeinen työpäiväni Viestintätekniikan laboratoriossa on käynnissä. Loppukuun olen lomalla. Näinpä sitä on kohta kaksi vuotta kulunut siitä, kun aloitin täällä. Aika nopeasti aika on mennyt - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. En tiennyt ensimmäisenä työpäivänäni 3.6.2004 jääväni kahdeksi vuodeksi, mutta nyt olen tyytyväinen: vuodet ovat olleet antoisia ja olen oppinut tosi paljon. Ja siinä sivussa myös valmistunut.:)

Tänään tulee myös kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tein viimeisen tenttini. Ei tunnu ollenkaan siltä, että siitä olisi niin kauan. Muistan jopa osan tentin kysymyksistä... tai ainakin aihepiirin... kokonaisia vastauksia en kuitenkaan enää...:/

Edelliseen postaukseeni liittyen pitää vielä kertoa yksi kommentti, jonka sain kuvista. "Misä on ihmiset?" kysyi kaverini mesessä. Nyt kun katson kuvia, niin tosiaan... missähän ne ovat? En nyt noissa paikoissa ollut kuitenkaan ollenkaan ainoa turisti edes... Olympia-areenoiden lähellä oli kyllä aika vähän porukkaa, mutta noissa kahdessa ensimmäisessä oli tiiviimpi tunnelma, erityisesti La Sagrada Famíliassa. Olen onnistunut vangitsemaan ihmisvapaita näkymiä filmille...

Kuvia

Kuten aiemmin lupailin, laitan tänne muutaman kuvan Barcelonasta. Sainkin kuvat yllättävän äkkiä postista...




Ensin kuva La Sagrada Familian tornista.















Vieressä Tibidabon luota otettu kuva. La Sagrada Familia jotakuinkin kuvan keskellä.

















Tämä taasen on Torra de Calatrava Olympia-areenoiden äärellä.

Suunnistuskausi avattu

Kävin eilen Tillinmäessä iltarasteilla. Ei ollut kyytiä, joten menin julkisilla. Menomatkan pystyi suunnittelemaan ja siihen meni hieman alle tunti. Paluumatka oli arvaamattomampi, kun ei voinut tietää, milloin tulee pois mettästä. Sittenpä odotin ensin vartin bussia ja sitten 25 minuuttia junaa. Heh, meni sellainen tunti ja 20 minuuttia kotimatkaan... ei oo helppoo harrastaa suunnistusta omistamatta autoa. Suunnistus itsessään oli aika hakemista. Mutta ihan hirvittävän pahasti en pummannut mitään (ei esim. 50 minuutin pummeja, kuten joskus viime vuonna...;)). Aikaa meni silti yli tunti 3,6 kilsan reittiin. Parannettavaa on ja paljon, mutta onhan tässä koko kesä edessä.:) Pyöräilin illalla vielä 13 kilometriä, joten ihan kunnon treeni tuli tehdyksi. Ja sen huomasi tänään pyöräillessään töihin...

"Blanca como la leche"

Sí, sí... vajaan viikon vierailu Espanjaan ei tuonut paljoa ruskeutta vaalean ihoni pintaan. Ei olisi varmaan tuonut sittenkään, vaikka kelit olisivat olleet aurinkoisemmat. Nyt Barcelonan taivasta varjosti kahden ensimmäisen päivän ajan pilviharso ja nurkissa viuhui kova tuuli. Pari viimeistä päivää olivat aurinkoisempia, mutta Suomessa taisi sillä välin olla lämpimämpää. Postauksen otsikon mukaisen lausahduksen päästi ilmoille eräs Tibidabon läheisyydessä kaverinsa kanssa päivää paistatellut nuorukainen, kun kävelin heidän ohitseen. Espanjan kielen jonkinasteisesta taidosta oli muutekin reissussa hyötyä, mutta enempikin olisi ollut tarpeen... ja katalaaninkaan taidosta ei olisi ollut haittaa. No, pärjäsin kuitenkin ihan hyvin ja aina kun Tukholman aikainen kämppikseni Anna ehti liikkua seurassani, minulla oli natiivi tulkki.:) Valitettavasti näitä hetkiä oli vierailuni aikana harmittavan vähän, koska espanjalaisen konsultin arkeen kuuluvat pitkät päivät alipalkattuna ja ilman minkäänlaista ylityökorvausta.

Kiertelin Barcelonaa jalat väsyksiin ja ehdin nähdäkin vaikka mitä. Silti varmaan paljon jäi näkemättä. Härkätaistelua Anna ei luvannut minua viedä katsomaan. Ei kuulemma ole itsekään koskaan käynyt, eikä halua käydäkään. Sen sijaan yritimme nähdä RedBull AirRacea Barcelonan biitsillä 1,3 miljoonan muun ihmisen kanssa, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Liikaa väkeä. Sen sijaan Feria de Abril de Catalunyassa ei ollut mitenkään kovin suurta tungosta, vaikka raitiovaunussa matkalla paikan päälle oltiinkin kuin sillit suolassa.

Valitettavasti minulla ei ole edelleenkään digikameraa (*hävettää*), joten saan kuvat vasta myöhemmin. Ehkä laitan sitten joitakin tännekin esille.