Kävin eilen sittenkin Pyynikillä. Elämäni ensimmäistä kertaa luistelemassa siellä. Jää oli ihan kohtuullisessa kunnossa ollakseen ensimmäinen jää (tosin en tiedä, voiko jäältä odottaakaan ihmeitä täällä). Matka pukuhuoneesta jäälle oli jäädytetty. Kuulemma jääpalloilijoita varten. Palloilijoita, joita ei ole ollut kaupungissa kuulemma miesmuistiin. Onneksi oli hieman lumireunaa, jota pystyi hyödyntämään jäälle siirtyessään.
Oli aika kylmä. Viihdyin jäällä vajaan tunnin. Kun palasin pukuhuoneen lämpöön, sormet olivat kohmeiset. Pian sormenpäihin alkoi sattua. Ihmettelin, etteivätkö varpaat olleetkaan niin kovasti jäässä, kun niissä ei vielä siinä vaiheessa tuntunut mitään (ne eivät siis tunteneet siinä vaiheessa varmaan mitään). Niin, vielä. Aika pian sain kärsiä lämpiämisen tuottamasta tuskasta, ja vielä ihan jonkinmoisen tovin. No, se kuuluu lajiin. Niin kauan, kun Suomi on halliton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti