Laajalahti

Tänään tuli käytyä katselemassa Laajalahden luistelurataa kahdesta eri näkövinkkelistä. Ensin taivaalta:



Ja sen jälkeen luistellen. Molemmat rataantutustumiset olisi kannattanut tehdä vähemmän tuulisella säällä. Pienkone pomppi niin kovasti, että etukäteen nauttimani inkivääri ei riittänyt estämään matkapahoinvointia (en sentään ihan oksentanut). Maan tasalla puolestaan hyytävä tuuli jäädytti sormet jo luistimen nauhoja solmiessa. Lisäksi tuuli oli puskenut ainakin Otaniemen päässä 7 kilometrin radan lähes täyteen lunta. Niinpä luistelin oikoreittiä Munkkiniemeen 2 kilometrin radalle.

Tuuli puski luihin ja ytimiin, vaikka olin pukeutunut lämpöisesti. Pakkasta oli noin 16 astetta. Munkkiniemen lenkki oli leveälti auki, mutta pinta oli epätasainen ja jää kohvajäätä ja railoista. Kertaalleen lensin suoraan vatsalleen. Olin kaatua monta muutakin kertaa. Paluumatka Otaniemeen taittui sentään helposti myötätuulessa. Taidan jatkossakin olla enemmän rataluistelun ystävä. Toisaalta ehkä pitäisi käydä testaamassa rata joskus paremmalla eli lämpöisemmällä ja tuulettomalla säällä.

Ikkunat vaihtoon, osa 2

Hämmästys ja ärsytys oli suunnaton, kun tulin perjantaina kotiin. Oli heti nähtävissä, että ikkunaremontoijat olivat käyneet asunnossa uudelleen: ikkunan viereen takaisin siirtämäni kukkapöytä oli keskellä lattiaa, ikkunalaudalta oli nostettu viherkasvit lattialle ja modeemi sekä wlan-tukiasema roikkuivat johtojensa varassa ikkunalaudalta alas nojaten työpöytään. Ja tietenkin lattia oli kurainen! Olin mopannut sen ensimmäisen kerran keskiviikkoiltana pelkällä vedellä. Koska se ei riittänyt, moppasin lattian uudelleen pesuaineen kera torstai-iltana. Nyt jouduin taas moppauspuuhiin! Onneksi, onneksi, olin ollut torstai-iltana niin väsynyt, etten ollut vielä saanut siirretyksi kaikkia huonekaluja paikoilleen eikä mattokaan ollut vielä lattialla.

Tästä remontoijien toisesta tulemisesta ei ollut ilmoitetu laisinkaan. Ensimmäinen tiedote ei tästä mitään kertonut eikä asuntoon oltu keskiviikkona jätetty mitään uutta tiedotetta. Yritin saman tien soittaa remppaajien työnjohtajalle, mutten saanut kiinni.

Kun palasin kaupasta, törmäsin kahteen remontoijaan, jotka olivat rappuni edessä tupakalla. Aloin esittää kritiikkiä siitä, että toisesta käynnistä ei ollut ilmoitettu mitään. Puolustautuivat mm. sillä, että eivät tiedä, milloin pellit,joita olivat perjantaina asentaneet, tulevat, heillä ei ole sellaisia tiedotelappuja, joilla voisi toisesta käynnistä ilmoittaa... Avauduin saman tien siitäkin, ettei rappumme ilmoitustaululla ollut missään vaiheessa ilmoitusta remontista. Ei kuulemma ollut heidän vastuullaan käytäväilmoitus. Eivät tuntuneet olevan yhtään pahoillaan, vain puolustelivat. Myöntyivät sentään siihen, että helpottaisi heidänkin työtään, jos asukkaat tietäisivät, että ovat tulossa, ettei heidän tarvitsisi siirrellä paikoilleen palautettuja huonekaluja.

Aion niin antaa palautetta tästä vielä eteenpäin.

Ikkunat vaihtoon

Asunnossani vaihdettiin eilen ikkunat.

Ikkunaremontti oli käynnistynyt jo pari viikkoa aikaisemmin edeten rappuja aakkosjärjestyksessä. Meidän rapussamme ei ollut ilmoitusta remontin tulosta ja naapurirapun ilmoitustaulun ilmoituksessa puhuttiin vain rapuista A, B ja C. En siis ollut varma, onko remontti edes tulossa asuntooni.

Kun tulin maanantaina kotiin, remonttimiehet olivat rappuni ylimmissä kerroksissa täydessä työntouhussa. Siinä vaiheessa soittelin huoltoyhtiön ja vuokraisännän läpi ja lopulta menin kysymään remonttimiehiltä, mikä on aikataulu. Sanoivat, että tiistaina eivät vaihda ikkunoita, kun vanhoja pitää hävittää, mutta keskiviikkona sitten. Sanoivat toimittavansa ohjelapun illalla asuntoihin. No, se lappu tuli vasta tiistaiaamuna. Eli ei aivan 2 päivää ennen niin kuin piti. Tiistai-iltana sitten siirtelin kalusteita kauemmaksi ikkunoista.

Ikkunoiden vaihdon jälkeen asunnossa on ollut kylmä. Tänään kotiin tullessani mittari, joka oli kyllä ihan ikkunan vieressä, näytti 17,8 astetta. Minä kun luulin, että uudet ikkunat olisivat vanhoja tiiviimmät...

Mäenlaskua

Tulipa todella pitkästä aikaa laskettua pulkalla mäkeä viikonloppuna. Leppävaaran seurakunnan nuorten aikuisten leirillä "vanhatkin nyt nuortuivat", kun lumen määrä innosti möyryämään oikein kunnolla. Ja kivaa oli!

Toiset kokeilivat katonharjanteelta laskemista...



Tässä oma tyylinäytteeni varsinaisessa mäessä...



Ja sitä luntahan sitten riitti...



Jälkikäteen oli vaikeuksia tunnistaa, kuka yllä olevassa kuvassa on.;)

Lunta, lunta, lisää lunta

Lunta on sadellut tässä viime aikoina ihan merkittäviä määriä ja pääkaupunkiseudulla ollaan helisemässä. Samaan aikaan ainakin minusta on todella hienoa, että on oikein kunnon talvi. Viis siitä, että autoilu on hieman haastavampaa. Tuleepahan ainakin totutettua Jalo aika varovaisella ajolla. Sitä paitsi eilisen sardiinipurkkityömatkabusseilun jälkeen palasin tänään tyytyväisenä auton rattiin.

Aiheutin iltapäivällä pienen liikenneruuhkan Eteläisellä Hesperiankadulla, kun juutuin lumeen yrittäessäni ajaa parkkiruutuun. En päässyt lopulta eteen enkä taakse ja olin vielä puolittain tiellä. Nousin autosta lapiomaan suurimpia lumia pois, kun paikalle ilmaantui jostain kaksi miestä ja tarjoutuivat työntämään.

Sain näiltä herrasmiehiltä myös hieman ajovinkkejä, kun auton puljatessa lumessa en oikein tiennyt, mihin suuntaan kääntää rattia. On se hienoa, että avuliaisuutta löytyy. Lumi saa ihmeellisiä asioita aikaan. Kun auto oli parkissa, rämmin polvia myöden lumessa parkkiautomaatille maksamaan pysäköinnistä. Tästä parkkeerauskommelluksesta huolimatta tai ehkä juuri siksi, olin jotenkin tavallista iloisempi ja toisaalta levottomampi mennessäni laulutunnille.

Poislähtiessä auto irtosi hyvin lumesta, kun muistin noudattaa päivällä saamaani vinkkiä: laitoin ajonvakautusjärjestelmän pois päältä. Eipähän auto päässyt sammumaan, vaikka vähän ruopi.