Olen käynyt nyt kahdesti kokeilemassa Zumbaa. Ensimmäinen kerta oli pari viikkoa sitten työpaikan salilla. Sali tuli täyteen Zumba-huuman paikalle houkuttelemia naisia kokeilemaan. Ohjaaja oli pirteä ja noudatti käytäntöä, ettei paljon tunnin aikana puhunut, vaan herätti huomion muulla keinoin, kun liike vaihtui. Hän myös muistutti ilmein, että piti hymyillä ja tehdä liikkeet tehokkaasti. Olin välillä hieman hukassa askelkuvioiden kanssa, mutta suht hyvin pysyin perässä. Hiki virtasi, mutta hengästyin vain muutaman liikkeen kohdalla. En tiedä, johtuiko siitä, etten osannut vai siitä, että olen kuitenkin ihan kohtuullisessa kunnossa. Olisin hyppimisen ja pomppimisen lisäksi kaivannut keskivartalon lihaskuntoliikkeitä.
Toinen kokeilu oli kuntosalilla, jonka jäseneksi olen juuri liittynyt. Ohjaaja puhua pälätti, vaikka totesi, ettei se oikein asiaan kuuluisi. Ja heitti vielä aika surkeaa läppää. Tällä kertaa hengästyin ehkä hieman enemmän kuin viimeksi, mutta hikosin vähemmän. Oma lantionseutu näytti peilistä katsellen kovin kankealta ja mietinkin, miten ihmeessä tällainen latinojumppa on onnistunut sekoittamaan kankeavartaloisten suomalaisten päät. En oikein innostunut edelleenkään. Tuskin tästä tunnista ainakaan tulee minulle vakiotuntia, jolla käyn. Sinänsä ihan hyvä fiilis oli, kun salilta lähti. Kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti