sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Vaihteeksi suunnistuskisaa

Edellisen kerran kisasin suunnistuksessa kesäkuussa. Nyt menin innoissani mukaan kansallisiin Sipooseen. Samaisissa kisoissa sujui viime vuonna oikein mukavasti. Tällä kertaa tarkistin jo etukäteen, montako sarjastani D21B palkitaan. Palkintoja oli luvassa vain voittajalle. Ihmettelin tätä, koska miesten vastaavassa sarjassa palkintoja oli luvassa kolmelle, vaikka ilmoittautuneita oli yhtä monta molempiin sarjoihin: 9. No, päätin, että pitää lähteä voittamaan!

Yritin keskittyä suoritukseeni kunnolla ennen starttia. Sainkin itseni mielestäni ihan hyvin keskittyneeseen olotilaan, mutta kuinkas sitten kävikään! Sössin ensimmäisen rastin niin, että ehdin jo miettiä, mahdanko löytää yhtäkään rastia. Menin rastista ohi, palasin tielle, menin uudestaan ohi ja sitten vasta rasti löytyi. Rastilla oli samaan aikaan kanssani 2 minuuttia ja 4 minuuttia minun jälkeeni lähteneet suunnistajat. Ajattelin, että no siinä se sitten oli, voiton tavoittelu. Yritin kuitenkin kaikesta huolimatta juosta sitä 4 minuuttia minun jälkeeni lähtenyttä nopeammin.

Painelin harmistuneena apinan raivolla seuraavat rastivälit ja rastit löytyivätkin ihan hyvin. En vain onnistunut tiputtamaan tätä 4 minuuttia minun jälkeeni lähtenyttä kannoiltani. Kuudennella rastilla, joka oli kolmanneksi viimeinen, hän kuikuili rastia liian alhaalla ja tiesin saaneeni hieman lisää kaulaa. Painelin vielä kaksi seuraava rastiväliä sellaista vauhtia kuin taisin. Päästyäni maaliin emit-purun jälkeen näin tämän toisen suunnistajan juoksevan maalialueella. Tiesin, että en ollut onnistunut kuromaan kaulaa niin paljoa, että olisin hänet päihittänyt. Turha oli siis ainakaan voittoa odotella.

Olin lopulta tuloksissa viides. Ilman pummia kakkossija olisi ollut täysin mahdollinen. Ykköseksi tuskin olisi pystynyt ilman ykkösen pummiakaan, eli ei nyt niin paljon harmita. Ja jännä sinänsä, että ykkösen pummista sisuuntuneena pystyin niin hyviin rastiväleihin. Ehkä pitääkin seuraavaan kisaan hakea jostain raivoa, että saa itsestään irti seesteisen keskittymiseen sijaan?

Ei kommentteja: