Ulkona on polttava helle. Sisällä on tukahduttavan kuuma. Onneksi uimaranta ei ole kaukana ja siellä voi käydä monta kertaa päivässä. Uimisen jälkeen jaksaa paljon paremmin taas olla ja puuhailla. Uintireissuilla ehtii myös ajatella asioita ja tarkkailla kanssauijia. Tänään oli erityisen kiva pulahtaa uimaan pyörälenkin jälkeen, jonka tein hellesäätä ja veljeni kauhistelua uhmaten.:)
Muutama uintireissujen aikainen havainto Oriveden nuoremmasta polvesta on saanut suupieleni kohoamaan.
Kaksi pikkutyttöä seisoi laiturilla ja hyppi välillä veteen. Siinä sivussa toinen heistä selitti:
- Siellä mökkirannassa, kun ei oikein tunne sitä rantaa eikä tiedä esimerkiks, millasia kaloja siellä on, niin ei siellä oikein osaa uida.
Toisella kertaa, kun olin tallustelemassa uimarannasta poispäin, kaksi pikkupoikaa ajeli pyörällä edelläni. Toinen heistä pysähtyi ja jätti pyöränsä puolittain erään talon pihatien suuhun. Perässä tullut poika pysähtyi myös ja jätti pyöränsä kumollaan toisen pyörän perään, jolloin poikien pyörät tukkivat puolet tiensuusta. Pojat marssivat peräjälkeen talon autotallin taakse, mikä tarkoitti samaa suuntaa, johon he olivat olleet matkalla ja johon minäkin olin matkalla. Siellä autotallin takana pojat seisoivat sitten rivissä pissalla. Autotalli ei toki suojannut ohikulkijoita tältä näyltä muuta kuin rannastapäin lähestyttäessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti