Kesällä tavattiin

Pääsin mukaan Ristin killan kesätapaamiseen, kun alkuperäiset suunnitelmat tälle viikonlopulle romuttuivat jo aikapäiviä sitten. Jos kaikki olisi mennyt, kuten vielä toukokuun lopussa ajattelin, olisin ollut aivan toisaalla Suomessa, mutta tässä vaiheessa olin vain tyytyväinen, että pääsin näkemään vanhoja tuttuja ja vähän Etelä- ja Pohjois-Savoakin.

Kesäinen viikonloppu luonnon rauhassa Joroisissa sujui mukavasti. Reissun erikoisin tapaus oli ehdottomasti Varkaudessa sijaitsevan Mekaanisen musiikin "museon" (aivan oikein: liikennemerkeissä museo-sana oli kirjoitettu heittomerkkeihin) esittelijä. Saksalaissyntyinen vanhahko mies veti kunnon show'n ja tuputti samalla poliittista propagandaa. Ei siinä tiennyt, itkeäkö vai nauraa...;) Olipa siellä museossa ihan oikeasti museotavaraakin nähtävänä.

Puutalkoissa paita pihkaantui pahanpäiväisesti. Saa nähdä, saanko sitä puhtaaksi millään. Talkoot kävivät sopivasta treenistä: hauislihakset tulivat kipeiksi...:)

Pirates of the Caribbean, Dead Man's Chest

Kävin eilen katsomassa itsekseni Pirates of the Carribeanin kakkososan. Täytyy myöntää, etten oikein täysin muistanut, mitä ykkösosassa oli tapahtunut ja olin sen vuoksi vähän ulalla. Ykkösosahan oli teattereissa kolme vuotta sitten ja muistin vain, että se oli hyvä. Nyt en ihan täysin päässyt juoneen kiinni, kun en tosiaan edellisestä muistanut niin paljon. Elokuva oli silti kyllä ihan viihdyttävä. Lopussa ei ollut kunnon loppuratkaisua, vaan enemminkin elokuva päättyi ikään kuin kesken ja voi olla, että kolmososan ilmestyttyä tulee pakottava tarve mennä katsomaan sekin...

Duathlon

Pyöräilin tänään suunnistamaan. Yhteensä pyöräilykilometrejä kertyi noin 29. Tuli siis käytyä läpi duathlon, jossa lajeina olivat pyöräily ja suunnistus. (Sikäli tietysti laji ei täytä duathlonin tuntomerkkejä, että pyöräilyä tuli sekä ennnen että jälkeen suunnistuksen.) Taannoiseen triathloniin tuskin ryhdyn ihan hetkeen. Muuttotouhut saavat nyt vähän aikaa olla ihan omissa oloissaan...;) Nyt kyllä jaloissa painaa melkein enemmän kuin triathlonin jälkeen... humm.

Särkänniemeen, Särkänniemeen!

Vietin eilisen päivän Särkänniemessä Tampereella asuvan kaverini kanssa.:) Kivaa oli, vaikka ilman huonoa oloa en säästynytkään. Kai se oli laitteista uusin, Take Off, joka aiheutti vanhalle vatsanväänteitä. Sen sijaan Tornado oli ihan huippu.:) Kyllä sitä kerran kuudessa vuodessa pitää tuollakin käydä.

Lauantaina jännäsin Kalevan Kisoja. Seura- ja joukkuekaverini Tanja Mäkinen johti kiekkokisaa viimeiselle kierrokselle asti, mutta jäi sitten harmittavasti hopealle. No, "hoppee ei oo häppee" vaan hieno suoritus, eli onnittelut Tanjalle!:) Muutenkin kisoissa vilisi tuttuja nimiä. Olen muun muassa ollut useamman kerran samalla lähtöviivalla 3000 metrin esteet voittaneen Mira Tuomisen kanssa. Niissä (piirinmestaruus yms.) kisoissa minulla ei ollutkaan koskaan mitään jakoa. Myös 7-ottelun voittaneen Sanna Saarmanin kanssa olen kamppaillut (hyvin epätasaväkisesti) 6-ottelun piirinmestaruuskisassa 15-vuotiaana. Lisäksi olen heittänyt kiekkoa kisojen supernaisen Niina Kelon kanssa useampia kertoja samoissa kisoissa ja kerran samalla kiekkoleirillä. (Tällöinkin tietenkin olin selkeä altavastaaja...;) Niinan monipuolisuus on kyllä todella ihailtavaa. Miesten 10-ottelun joutui harmittavasti keskeyttämään 400 metrin juoksussa veljeni entinen kilpakumppani Mikko Halvari.

Jotta postaukseni olisi mahdollisimman sirpaleinen, niin mainittakoon lopuksi, että sain taas tänään kiittää onneani, että omistan mp3-soittimen. Pikavuorobussissa pärisi jokin (ehkä ilmanvaihtosysteemi) niin kamalasti, että ilman soitinta olisi melkein kolmen tunnin bussimatkalla mennyt hermo! Musiikillakaan ei pärinää pystynyt peittämään kokonaan.

Kymmenen vuotta sitten...

Tasan kymmenen vuotta sitten pääsin ripille Messukylän kirkossa. Hui kauhistus, kuinka kauan siitä jo on! Rippikoulukavereistani yhden kanssa olen pitänyt sen verran yhteyttä, että on aina silloin tällöin nähty. Silloin tällöin tarkoittaa tässä tapauksessa muutaman vuoden välein... viimeksi näimme noin vuosi sitten.

Tulin tänään Tampereen kautta Orivedelle. Tampereella satoi ja jostakin syystä ensimmäistä kertaa koskaan mieleeni tuli ajatus, että Tampere on oikeastaan aika ruma kaupunki ainakin lähestyttäessä keskustaa Viinikan liikenneympyrän suunnasta. On siellä kyllä tietysti niitä kauniitakin paikkoja.

Sateinen näkymä linja-autoasemalta Ratinan stadionille toi mieleeni sisulisähuipentuman kiekkokisat, joita useampana vuotena peräkkäin ratkottiin kaatosateessa. En muista tarkkaan, minä vuosina ja monenako vuonna juuri kiekkokisan aikana satoi vettä, mutta useampia niitä oli. En muista, että kertaakaan olisin heittänyt moukaria tai keihästä tai työntänyt kuulaa tai juossut vesisateessa sisulisähuipentumassa, mutta kiekkoa muistan heittäneeni. Ilmeisesti sateen tuoma haasteellisuus ja kilpailun tärkeys minulle ovat painaneet mieleeni nuo kerrat, kun tuskaisesti on yrittänyt kuivata

1) kiekkoa,
2) omia sormiaan,
3) rinkiä ja
4) heittokenkiä,

jotta saisi edes jonkinlaisen hallitun suorituksen aikaiseksi. Kilpailin yhteensä seitsemänä vuonna sisulisähuipentumassa. Niistä kahdella tai kolmella kerralla kotiintuomisena oli piirinmestaruusmitali nimen omaan kiekosta. Sitä en muista, olivatko mitalikisat sadekisoja vai eivät. Todennäköisesti eivät, koska en pitänyt sateessa heittämisestä.

Palautuminen

Olen yllättynyt, että viikonlopun pyöräretkestä palautuminen on sujunut niin nopeasti. Maanantaina ajattelin, etten kyllä pyörän selkään nouse, mutta nuosimpa kuitenkin, kun päätimme kaverini kanssa mennä uimaan Munkkiniemen rantaan (jossa oli muuten sinilevää!!). Sinne on matkaa reilut 5 kilometriä eikä pyöräily tuntunut ollenkaan pahalta eivätkä lihakset olleet kipeät. Eilen pyöräilinkin sitten taas jo reilut 25 kilometria hyötyliikuntana ja illalla jaksoin polkea ihan reipasta vauhtiakin. Tosin joku vielä reippaampi polkija ohitti minut hirveää vauhtia, vaikka minullakin oli mittarissa jotain 24 km/h...

Aiemmin mainostamani Suvi Koskelaisen musiikkia löytyy muuten hänen omilta kotisivuiltaan ja mp3-tiedostojen laatukin on parempi kuin Mäkkärin sivuilta ladattavan. Käykäähän tsekkaamassa: http://suvikoskelainen.net/ :) Tämä tiedoksi erityisesti niille monille, jotka ovat päätyneet lukemaan blogiani kaimani nimeä hakusanana käyttäen.;)

Pyöräillen Porkkalaan

Viikonloppuna tuli vähän retkeiltyä aika ex tempore -hengessä. Päätin viime torstaina kaverini innostamana lähteä hänen kanssaan viikonloppupyöräretkelle Porkkalaan. Ajoimme lauantaina sinne, yövyimme teltassa ja sunnuntaina palasimme sivistyksen pariin. Kilometrejä kertyi matkamittariini reilut 130. Mukava reissu, vaikka tuliaisina sainkin kesäsäärieni täydennykseksi aurinkoihottumaa ja palanutta ihoa reisiin ja sääriin. Sitä ei vaan itsekään aina jaksa uskoa, että palaa niin helposti eikä tuulisella säällä huomaa, kuinka polttava aurinko onkaan.

Loppumatkasta aloin olla jo hieman uuvahtanut, mutta kun rauhakseen poljeksi, niin jaksoi kyllä ihan hyvin. Lopun kaupunkiosuudella kävi reissun ainoa varsinainen haveri, kun kaverini eturengas puhkesi räjähtäen Kivenlahden pyörätietyömaalla. Onneksi lähellä oli huoltoasema, jonka pihassa renkaan paikkaaminen onnistui helpohkosti.

Niin, digikameravinkkejä vastaanotetaan edelleen, koska nyt on tältä erää viimeinen filmi kuvattu täyteen!

Elektroniikkahankintalistalle

Juu-u, pitäisi vissiin hankkia mp3-soitin isommalla muistilla. 128 Mt riitti juuri matkalle Pälkäne-Helsinki, mutta tänään jouduin matkalla Orivesi-Helsinki kuuntelemaan samoja kappaleita uudestaan. Eikä se ole kivaa.

Elektroniikkahankintalistalle kuuluu myös digikamera. En ole saanut aikaiseksi sellaisen hankkimista. Päätän aina, että käytän viimeistä filmiäni, mutta silti vain lykkään digikameran ostoa. Nyt olisi taas saumaa noin viiden kuvan päästä harkita kameran hankintaa. Suosituksia hyvästä pokkarikoon digikamerasta otetaan vastaan.:)

Se parhaiten nauraa, joka...

Niinhän siinä sitten kävi, että tänään oli minun vuoroni kastua uintireissulla muutenkin kuin uidessa. Kova sadekuuro alkoi, kun olin pukuhuoneessa pukemassa. Odottelin pahimman kuuron laantumista ja lähdin sitten juoksemaan sandaalit jalassa takaisin... matkaa oli noin 500 metriä ja melkein koko matka ylämäkeä. Meni vähän lihakset hapoille.:/

Eilen kävin katsomassa veteraanikisoja Oriveden kentällä. Aika hyvin siellä heittivät moukaria mummot ja papat. Ja juoksivat ja hyppäsivät pituutta. Koskaan ennen en ole muuten kenenkään miehen nähnyt kampaavan jakaustaan ojoon ennen pitkän matkan juoksua... ulkonäkö ennen kaikkea, vissiin.:)

Ukkosmyrsky

Eilinen ukkosmyrsky oli tarpeen lievittämään tuskastuttavan kuumaa ilmaa. Minä olin sen aikana kiltisti sisällä, mutta äidille sattui huonompi tuuri. Hän oli juuri ennen myrskyä lähtenyt uimaan...:/ Uintireissusta tulikin kokonaisvaltainen kastumisreissu.

Itse kävin uimassa myöhemmin illalla ja vesi tuntui paljon lämpöisemmältä kuin aikaisemmin päivällä auringon paahteessa juoksulenkin päälle. Vilvoittavaan pulikointiin liittyi tällä kertaa yksi epämiellyttävä elementti: sain kesän ensimmäistä kertaa vettä korvaani hypätessäni pää edellä järveen...

Uimisen ihanuudesta

Ulkona on polttava helle. Sisällä on tukahduttavan kuuma. Onneksi uimaranta ei ole kaukana ja siellä voi käydä monta kertaa päivässä. Uimisen jälkeen jaksaa paljon paremmin taas olla ja puuhailla. Uintireissuilla ehtii myös ajatella asioita ja tarkkailla kanssauijia. Tänään oli erityisen kiva pulahtaa uimaan pyörälenkin jälkeen, jonka tein hellesäätä ja veljeni kauhistelua uhmaten.:)

Muutama uintireissujen aikainen havainto Oriveden nuoremmasta polvesta on saanut suupieleni kohoamaan.

Kaksi pikkutyttöä seisoi laiturilla ja hyppi välillä veteen. Siinä sivussa toinen heistä selitti:
- Siellä mökkirannassa, kun ei oikein tunne sitä rantaa eikä tiedä esimerkiks, millasia kaloja siellä on, niin ei siellä oikein osaa uida.

Toisella kertaa, kun olin tallustelemassa uimarannasta poispäin, kaksi pikkupoikaa ajeli pyörällä edelläni. Toinen heistä pysähtyi ja jätti pyöränsä puolittain erään talon pihatien suuhun. Perässä tullut poika pysähtyi myös ja jätti pyöränsä kumollaan toisen pyörän perään, jolloin poikien pyörät tukkivat puolet tiensuusta. Pojat marssivat peräjälkeen talon autotallin taakse, mikä tarkoitti samaa suuntaa, johon he olivat olleet matkalla ja johon minäkin olin matkalla. Siellä autotallin takana pojat seisoivat sitten rivissä pissalla. Autotalli ei toki suojannut ohikulkijoita tältä näyltä muuta kuin rannastapäin lähestyttäessä...

Kauniit kesäsääret

Tässä resepti kauniiden kesäsäärien saavuttamiseksi:

• harrasta ahkerasti suunnistusta äläkä väistele metsässä tiheitäkään metsäosuuksia tai kivikoita,
• auta mahdollisimman monessa muutossa äläkä suotta katso liikaa, mihin astut ja missä on laatikoiden ja huonekalujen kulmia, ja
• ole mukana järjestämässä suunnistuskisoja ja vie rohkeasti opasteita tienvarteen nokkosista ja ohdakkeista piittaamatta äläkä välitä siitä, jos retkipöydän pystyttäminen ei ihan heti onnistu tai paarmat saartavat heti, kun pysähdyt.

Näitä ohjeita noudattamalla saavutat varmasti "kauniit" kesäsääret, jotka ovat täynnä mustelmia, naarmuja ja haavoja sekä erilaisia pistoksia ja paukamia.;)

Muuttoputki

Viime viikolla oli oikein kunnon muuttoputki. Autoin ensin parin kaverin muutossa ja viikonloppuna oli sitten se isompi rysäys. Vanhempani nimittäin muuttivat pois Myttäälän kartanosta, joka oli ollut Hämeen tutkimusaseman päärakennus vuodesta 1928, omakotitaloon Orivedelle. Menin Pälkäneelle perjantaina. Pakkailupuuhaa riitti pitkälle yöhön ja muuttoautot tulivat aika aikaisin lauantaiaamuna. Kovin pitkiä yöunia ei siis ehtinyt nukkua. Puolenyön jälkeen ehdimme pari minuuttia miettiä, oliko sähköt katkaistu heti kuunvaihteessa, kun valot pimenivät. Onneksi katko ei kuitenkaan ollut kovin pitkä eikä kauhuskenaario sähköjen katkaisemisesta ollut todellinen. Sähkökatko olisi tietänyt sitäkin, että vedentulo olisi lakannut.

Lauantaina jotakuinkin neljän tunnin työskentelyn jälkeen pääsimme lähtemään liikkeelle. Minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa rekan kyytiin. (Rekkaa muuten ajoi aiemmin mainitsemani NHL-varauksen isä...:)) Aikasta jännää oli katsella muuta liikennettä alaspäin.;) Iltaviiteen mennessä homma alkoi tavaroiden kantamisen osalta olla selvä. Järjestelyä riittää vielä aaaikaa kauan. Ennen kuin lähdin Kirkkolahdelle uimaan, huomasin, että olin saanut rusketusraidat... tai no, minun tapauksessani punerrusraidat, toisin sanoin olin palanut olkapäistä, kaulasta ja niskasta... Uinti virkisti mukavasti. Hoksottimet piti kuitenkin olla kohdallaan, koska pukuhuonejärjestelyitä oli muutettu sitten sen jälkeen, kun viimeksi olin käynyt ko. rannassa uimassa. Miesten ja naisten pukuhuoneiden paikat oli nimittäin vaihdettu päikseen. Vanhasta tottumuksesta olisin voinut kävellä tässä vanhassa uimakoulurannassani miesten pukukoppiin. Onneksi sentään huomasin tavata kirjaimia koppien ovista!

En tiedä, kauanko kestää, että totun ajatukseen, että vanhemmat asuvatkin Orivedellä eivätkä Pälkäneellä. Vielä kauemmin menee, että pystyn sanomaan Oriveden taloa kodiksi. Vielä olin melkein sanoa Orivedellä ollessani, että "siellä kotona..."-sitä-ja-tätä. Ehdin sen verran ajatella ennen kuin puin ajatukset sanoiksi, että sanoinkin, että Pälkäneellä...

PS. Uutislinkin tiedot ovat jo vanhentuneet: kartano on jo myyty.