Väärin tulkittu tilapäinen verenluovutuseste

Kävin pari viikkoa sitten luovuttamassa verta. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt yli kaksi vuotta, koska syksyllä 2016 tulin raskaaksi ja imetystä jatkoin kesäkuuhun 2018 asti. Nyt, kun näitä verenluovutusesteitä ei enää ollut, käytin hyväkseni junan odotteluajan ja poikkesin Sanoma-talon Veripalvelu-pisteessä.

Yllättäen jouduin keskustelemaan sairaanhoitajan kanssa siitä, että mikähän mahtaa olla minulle kirjattu verenluovutuseste, joka oli merkitty jatkuvaksi vuoteen 2020 asti. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että kirjaus oli tehty 12.10.16. Sairaanhoitaja kyseli, olinko silloin mahdollisesti käynyt yrittämässä luovuttamaan pääsemättä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan muistelin lähettäneeni noihin aikoihin pyynnön, ettei minulle lähetettäisi verenluovutuskutsuja, kun en voi tulla luovuttamaan. En eritellyt pyyntöni syytä. Sain kaiveltua kännykälläni sähköposteistäni tähän liittyvän viestiketjun ja totta tosiaan: kutsuviestit oli laitettu tauolle juuri tuolloin 12.10.16. Tämä onneksi riitti verenluovutusesteen purkamiseen, mutta kyllä sitä taas pieni ihminen ihmettelee, miten Veripalvelun it-järjestelmät oikein toimivat, kun kutsujen esto pitää kirjata noin vai onko sittenkin kyse vain siitä, että muutoksen tehnyt henkilö ei ollut osannut tehdä muutosta oikein...

Verenluovutukselle oli kyllä ihan paikkansa senkin suhteen, että hemoglobiinini oli taas peräti 165.

Huonoa asiakaspalvelua

Jo jokin aika sitten kävin yhtenä päivänä ostoksilla eri liikkeissä. Päivän varrelle mahtui kolme huonoa asiakaspalvelukokemusta.

Kävelin sisään suht pieneen laukkuliikkeeseen katsellakseni käsilaukkuja. Myyjä tervehti, mutta ei tullut keskusteluetäisyydelle. Sen sijaan hän nosti puhelimen korvalleen ja alkoi soittaa jotain yksityistä asiaa: "Niin, mihin asti te olette auki? Entä aamulla, moneltako avaatte?" Enpä sitten viitsinyt jäädä pidemmäksi aikaa, kun ei liikkeen ainoanakaan asiakkaana saanut sen enempää huomiota.

Ostin jäätelöannoksen. Myyjä keskusteli kanssani juuri sen verran kuin minimissään täytyi, jotta ostos tuli hoidettua. Samalla hän annostani tehdessään jutteli toiselle myyjälle: "Matinkylään me muutetaan takaisin..."

Olin valitsemassa silmälaseja. Näköni testanneelle optikolle tuli jo toinen asiakas näöntarkastukseen, mutta hän viittasi, että myyjät kyllä auttavat. Sanoi sen siten, että kaksi vapaana ollutta myyjää kyllä kuuli tämän. Kumpikaan ei tehnyt elettäkään tullakseen kysymään, tarvitsenko apua. Sen sijaan he keskustelivat keskenään:"Joo, siitäkin mä tein reklamaation. Sitten mä ostin sellasia sämpylöitä ja niissä oli vikaa, mutten sitten viitsinyt niin pienestä pussista lähteä valittamaan..."

On se kumma, kun asiakkaat eivät kiinnosta. Nämä eivät kuitenkaan vedä vertoja sille alusvaateliikkeen myyjälle, joka sanoi minulle reilua kuukautta ennen häitämme: "No sitten sun pitää vaihtaa puvun mallia", kun olin todennut, että monien kaarituellisten liivien kaaret painavat ikävästi, ja hän oli todennut, että olkaimettomia kaarituettomia liivejä ei oikein ole. Olin toivonut saavani alan erikoisliikkeestä asiantuntevaa opastusta sen suhteen, miten valita liivit, jotta ne kaaret eivät painaisi tai opastusta valita niin hyvät liivit, ettei tuota ongelmaa tulisi. Sanomattakin oli selvää, etten siinä vaiheessa enää ruvennut vaihtamaan puvun mallia, enkä muuten ostanut liivejä siitä liikkeestä.