Unelmakodin aakkoset

Hetkeen ei olekaan tullut osallistuttua mihinkään meemiin, mutta päätin tarttua haasteeseen, kun löysin Unelmakodin aakkoset Elisan blogista. Haasteen ideana on luetella unelmakodin aakkoset. Monet asiat ovat kodissamme ja kohdallaan, mutta jotakin aisioita vielä puuttuukin... ja ne toivottavasti järjestyvät ajan myötä. Siispä asiaan eli aakkosiin.

A - Autotalli tai -katos. Helpottaisi autolla liikkeelle lähtemistä erityisesti talvisin. Tämä talostamme vielä uupuu, mutta olemme suunnitelleet autokatoksen rakentamista jossain vaiheessa.

B - Boileri. Talossa on hyvä olla toimiva lämminvesiboileri. Meilläkin on vihdoin sellainen, kun saimme jokin aika sitten putkimiehen paikalle kytkemään uuden laitteen vanhan tilalle. Ja, a vot, kyllä nyt tulee kuumaa vettä ja veden painekin parani, puhumattakaan siitä, että tiskikonekin pesee nyt paremmin.

C - Coffee. Talossa pitää olla tarjolla hyvää kahvia. Suodatinkahvi ja espresso, molempia on hyvä olla saatavilla.

D – Divaani. Sohvassa sopii olla divaani. Mahtuu kaksi makuulle samaan aikaan. Saimme sohvamme reilu viikko sitten. Sen sisään saaminen oli oma urakkansa. Kuljetusfirma antoi periksi ja homma jäi meille. Vaati paljon lihasvoimaa ja oveluutta ennen kuin sohva oli paikallaan.

E - Eteinen. Tottahan joki talossa on jonkinlainen eteinen, mutta mielestäni eteisessä pitää olla riittävästi tilaa ulkovaatteille ja kengille ja sille, että tilassa useampi kuin yksi henkilö kerrallaan.

F – F-kustannuksen Toivelaulukirjakokoelma. Sellainen löytyy meiltä ja on monesti tarpeen, kun tarvitsee nuotteja tai haluaa muuten vain laulella jotain laulua.

G- Grilli. Kesäisin (ja miksei talvellakin) on kiva grillailla. Meille grilli ilmestyi ennen kuin olimme edes muuttaneet. Tästä lienee pääteltävissä, että taloutemme toinen henkilö on vielä innostuneempi grillailusta kuin minä.

H - Harjakatto. Harjakatto on kiva asia. Erityisesti siitä syystä, että se ei kerää lumia (ja ongelmia) samaan tapaan kuin tasakatto. Meillä harja on kohtuullisen jyrkkä ja korkealla. Hieman pelotti, kun Samuli kävi putsaamassa rännejä (siitä huolimatta, että hänellä oli asianmukaiset varusteet eli valjaat).

I – Iso parveke. Tilava parveke toimii moneen tarkoitukseen erityisesti kesäisin... ruokalutilana, tuuletuspaikkana, oleskelutilana.

J - Jäätelöä pakastimessa. Toisinaan iskee vastustamaton jäätelön mieliteko. Silloin on tärkeää, että pakastin on jäätelön suhteen hyvin varusteltu.

K - Keittiö. Keittiö on kodin sydän. Siellä pitää olla tilaa laittaa ruokaa yhdessä. Tämä toteutuu meillä. Tosin kaappitilaa saisi olla vähän enemmän.

L - Luonto. On mukavaa, että koti on luonnon helmassa. Alla näkymä keittiömme ikkunasta.

M - Musiikki. Talo saa olla täynnä musiikkia. Sen takaavat niin soittimet kuin kunnolliseen äänentoistoon kiinnitetyt äänilähteet.

N - Nurmikko. On mukavaa, että pihalla on nurmikkoa. Mutta ei liiaksi, jotta ruohonleikkuuseen ei kyllästy.

O - Omenapuu. Haluaisin pihalle omenapuun tai pari. Ehkä ensi kesänä?

P - Piha. Ylipäätään on kiva, että on pihaa. Monessa talossa, jota kävimme katsomassa, kun kotia etsimme, tontti oli niin pieni, ettei pihaa ollut juuri nimeksikään.

Q - Q. Olisi hienoa, jos kodista löytyisi Q. Tosin aikamoisen näppärä siippanikin on. :)

R - Rauha. Kotiin kuuluu se, että on omaa rauhaa. Niin ulkona kuin sisällä. Sisällä rauha ulkopuolisilta, mutta myös välillä talon muista asukeista. Tilaa siis pitää olla.

S- Sauna. Sauna on yksi tärkeä rentoutumispaikka ja sen olemassaolo on ehdoton vaatimus omakotitalolle.

T - Työhuone. On hyvä, että talosta löytyy rauhallinen työhuone, jossa voi välillä tehdä etätöitä ja toisaalta harjoitella esim. musiikkiläksyjä.

U - Ulkovarasto. Varastotilaa ei ole koskaan liikaa ja ulkovarasto on näppärä lisä.

V - Vaatehuone. Talossamme on ihanan iso vaatehuone! Ei tarvitse pähkäillä pienten kaappien varassa.

W – Wanhat kalusteet. Vaikka en ole erityisemmin antiikin perään, on mukava, että on muutama vanhempi huonekalu joukossa.

X – Xylitol-purkka. Tällaiselle karkkihiirelle pitää löytyä myös happohyökkäyksen torjujaa aina kaapista.

Y - Yläkerta. Mielestäni on kiva, että talo on useammassa kerroksessa.

Z – ZZZ. Kotona pitää pystyä nukkumaan hyvin ja makoisasti.

Å - Åma... oma koti kullan kallis.

Ä – Älykäs koti. Jossain vaiheessa kotiin olisi kiva saada lisää älyä... valo- ja lukitusautomatiikkaa, anturointia, ehkä saunan etälämmitystä...

Ö – Öinen pihavalo. On kiva, että pihalla on valo, kun saapuu myöhään kotiin. Hämärätunnistin tai lähestymistunnistin toimii. Tällä hetkellä meillä on käytössä hämärätunnistin.

En haasta ketään erikseen, mutta meemin saa vapaasti napata käyttöönsä.

Syy hiljaiseloon

Blogini on ollut melkein kuukauden hiljaa. Siihen on syynsä. Kävipä nimittäin niin, että jouduin muuttopäivämme aamuna pieneen tapaturmaan. Olisin kertonut siitä jo aiemmin ja varmaan mehukkaammin yksityiskohdin höystettynä, mutta tapaturman jälkeen kirjoittamisessa on ollut tiettyjä haasteita. Menetin nimittäin kynnen oikean käden keskisormestani. Sormi on edelleen turta, mutta ei juurikaan kipeä ja olen jo tottunut kirjoittamaan ilman sitä.

Näin kaikki tapahtui:

Olimme heränneet aikaisin lauantaina 14.4. tarkoituksenamme pakkailla vielä viimeisiä tavaroita ja siivota nurkista tieltä pois tavaroita. Kävin ensin kellarissa kääntymässä - en enää muista, miksi - ja lähdin sen jälkeen viemään roskia ja kierrätyspapereita ulos. Jalassani samat kengät kuin kellarikierroksella. Olin jättänyt kengännauhat solmimatta ja tunkenut niitä vaelluskenkien varren sisään. Enhän kuin käväisisi ulkona.

Astuin ovesta ulos vasemmassa kädessäni kaksi roskapussia, oikeassa pussillinen jätepaperia. Ehdin ulko-ovelta noin viiden metrin päähän, kun tunsin astuvani oikealla jalalla vasemman kengän nauhojen päälle. Yritin korjata tilannetta, mutta toisella kertaa, kun nostin vasenta jalkaa, jonka kengännauhat olivat oikean alla, tunsin lähteväni kaatumaan eteenpäin. Eipä siinä ollut paljoa tehtävissä. Luonnollisena reaktiona laitoin kädet eteen. Koska alla oli alamäki, kaatumisessa oli sen verran vauhtia, että kolautin viimetöikseni leukani asfalttiin.

Hetken maassa maatuani nousin ylös. Roskapussit olivat pitkin pihaa. Tunsin naamassani kosteaa verta. Katsoin sormeani ja totesin, että keskisormen kynsi on vain hahmollaan paikallaan. Siitä huolimatta ehdin ajatella, että veisinkö kuitenkin roskat sinne, minne kuuluvat. Katsoin sormeani uudestaan ja totesin, että sen verran pahasti taisi sattua, että pitää palata sisälle. Takkikin oli rikki.

Koska sormeni oli loukkaantunut, en halunnut kaivella avainta takkini taskusta. Soitin ovikelloa. Samuli tuli avaamaan ja säikähti.
- Mitä on tapahtunut?
- Mä kaaduin..., sopersin turvonneeen huulen vaikeuttamalla puheella.

Samuli oli jo hetken ehtinyt ihmetellä, miksi niin pian palasin, oli melkein ollut närkästynyt.

Menin vessan lavuaarin päälle. Kasvoistani tippui verta. Huuhtelin sormeani. Olin matkalla riisunut kenkäni, en tiedä, miksi. Tottumuksesta kai. Mutta voin sanoa, että niitä ei ollut helppo laittaa takaisin jalkaan... Samuli alkoi etsiä hädissään haavanhoitotarpeita, mutta totesi pian:
- Pitäisikö lähteä Jorviin?
- Emmä tiedä...

Tätä keskustelua käytiin jonkin aikaa, kunnes todettiin, että parempi olisi lähteä. Kun ei muuta keksitty, otettiin vessapaperia, jolla pitelin naamaani ja sormeani. Yllättävän rationaalisesti siinä pystyi ajattelemaan. Pidin huolta, että käsilaukku lähti mukaan ja sitä myöden henkkarit ja kela-kortti. Samuli auttoi kengät jalkaani ja solmi nauhat.

Kaatuminen tapahtui puoliyhdeksän aikoihin aamulla. Olimme Jorvissa hieman ennen kello yhdeksää. Ensiavussa oli hiljaista. Otin vuoronumeron ja jouduin odottamaan jonkin aikaa, vaikka jonossa ei ollut ketään.

Kun viimein pääsin tiskille, tiskin takana ollut henkilö tuli tarkistamaan vammojani tiskin toisellepuolen. Vessapaperi oli ikävästi tarttunut puoleksi irrallaan olleeseen kynteen. Hampaani olivat tehneet syvän haavan huuleen, mutta se ei onneksi ollut läpi asti. Sain kylmäpussin huulta varten ja sidetaitoksen sormea ja leukaa varten. Vielä tarkisteltiin osoitetta ja jotain mumisivat, että sitten ensiavussa poistellaan vanhoja osoitteita. Sitten ei kun ruskeaa viivaa seuraten odotushuoneeseen.

Odotushuoneessa ei ollut ketään. Jouduimme silti odottamaan.

Lopulta lääkäri kutsui luokseen. Hän varmisti, että jäykkäkouritusrokotus on voimassa. Onhan se, viime kesänä uusittu. Totesi, että huulen sisäpuolella olevalle haavalle ei tarvitse tehdä mitään, koska ei enää vuoda (siitä olin hieman eri mieltä kyllä).
- Teidän pitää juoda kylmiä juomia, että turvotus laskee. (Myöhemmin totesin tämän mahdottomaksi, koska hampaita vihloi)

Leukaan ja kämmeniin totesi, että hoitaja saa putsata ja laastaroida. Lopuksi katsoi sormea. Tarkisti, että sormi taipuu, nivel toimii. Sen kummemmin asiaa kyselemättä, tarttui kynteen, joka oli kiinni oikeasta reunastaan. Ja nyppäsi. Sattui. Kynsi ei lähtenyt. Nyppäsi toisen kerran, vähän voimakkaammin. Se oli kynnen menoa. Sattui vähän enemmän.

Seuraavat hetket lääkäri vietti tuijottaen tietokoneen ruutua, kun ihmetteli, mistä saisi minulle sairauslomatodistuksen tulostettua. Hetken pähkäiltyään totesi, että ehkä voisi lähettää minut sairaanhoitajan luo ja etsiä todistuksen tulostamista sillä välin. Hyvä niin. Hoitajaakin joutui kuitenkin odottelemaan jonkin tovin.

Hoitaja olisi oman arvionsa mukaan halunnut tikata huuleni sisäpinnalla olleen haavan.
- Näkikö lääkäri tämän?
- Näki ja sanoi, ettei sille tarvitse tehdä mitään.
- Ai, no ei sitten... et säkään varmaan haluaisi ylimääräisiä naruja suuhun.

Hoitaja pyyhki leukaani ja huuliani ja kämmeniäni suolaliuoksella ja sormea puhdisti lorottamalla samaista nestettä sen päälle. Se ei tehnyt kipeää. Lopuksi paikkasi leuan, kämmenet ja sormen laastarein ja antoi joitain hoito-ohjeita ja haki minulle lääkärintodistuksen. Hän kysyi, onko kysyttävää, mutta eipä siinä hetkessä osannut kaikkea kysellä.

Selvisimme Jorvista ulos noin tunnissa. Eikä muuttopakun hakukaan viivästynyt kuin puolisen tuntia. Minun osaltani muuttopäivä oli kyllä aika tehoton. Yritin toimia työnjohtajana, mutta sen verran sekava olo oli, ettei siitäkään meinannut tulla mitään. Jotain pikkusälää pakkailin vasemmalla kädellä. Pihassa ja rappukäytävässä oli veritippoja todisteena aamun tapaturmassa ja herättämässä naapureiden hämmennystä.

Kaksi kertaa piti käydä apteekissa hakemassa lisää oikeanlaisia laastareita ja rasvateippiä. Sormi ja leuka vuosivat niin paljon, että laastereita piti uusia useampi kerta päivän aikana. Ensimmäisellä apteekkikäynnillä laastarin alta tai sen läpi alkoi valua verta apteekin lattialle.

Kävin parin päivän päästä uudestaan lääkärissä, koska halusin lisää hoito-ohjeita. Tämä lääkäri totesi, että kynsi oli lähtenyt merkillisesti. Ja totta tosiaan, se on revennyt vasemmasta alareunastaan ja oli tosiaan oikeasta reunastaan kiinni. Ja yläosassa on kynttä jäljellä (vieläkin hieman, vaikka osan olen jo leikannut pois). Kaikille ei herkkähermoisille on katsottavissa kuva, joka on otettu 20.4. eli vajaa viikko tapaturman jälkeen.

Tällä hetkellä sormessa on vielä jonkin verran rupea, vähän vanhaa kynttä ja ihan pienen pieni alku uutta kynttä. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Kuulemma ensimmäinen uusi kynsi voi olla oudonmallinen.

Suojelusenkelit olivat matkassa, kun ei käynyt tämän pahemmin. Ei esimerkiksi murtunut luita.

Maalauksen metakeskustelu

Kirjoittelin jokin aika sitten maalaamisesta. Maalaamisurakka on nyt melkein valmis, mutta vain melkein. Maalarinteippien alta on paljastanut kohtia, joita pitää yrittää paikkailla jossain vaiheessa ja muutama seinäpinta on tarkoitus maalata vasta muuton jälkeen.

Jostain syystä blogitekstien kommentointi on siirtynyt enimmäkseen Facebookin puolelle, kun ruukaan julkaista siellä linkkejä teksteihin. Kaikki kun eivät kuitenkaan Facebookia käytä, kerrottakaan yhteenvetona maalaustekstiin tulleita vinkkejä.

• Telaa ei tarvitse pestä, jos sitä käyttää piakkoin uudelleen. Riittää, että sen sulkee muovipussiin. Tietysti tällöin seuraavan kerran pitää jatkaa samalla värillä. Tätä neuvoa hyödynsimmekin, kun erästäkin huonetta maalattiin neljään kertaan, että saatiin keltainen pinta turkoosin päälle. Hyvin toimi.
  
• Teippauksen sijaan voisi käyttää rajaajaa. Tätä emme kuitenkaan lähteneet kokeilemaan, vaan jatkoimme maalarinteipin ja maalarinteippi-muoviyhdistelmän (valmista tavaraa esim. Bauhausista). Noh, erityisesti siinä neljään kertaan maalatussa huoneessa teippien irrottaminen kattolistojen reunoista oli haastavaa... puukon kanssa heiluessa tuli välillä tehtyä enemmän hallaa kuin hyvää.
  

Maalaamisen ihanuus ja kamaluus

Olemme hiljalleen parantumassa influenssasta, joten talon remontoiminen on päässyt kunnolla vauhtiin. Edelleen molemmat yskimme ja niistämme, mutta parempaan päin ollaan menossa.

Tänä viikonloppuna maalasimme melkein kokonaan keskikerroksen. Ainoastaan keittiö oli maalattu jo etukäteen. Maalaaminenhan kuulostaa helpolta hommalta: sen kun vain telalla vetelee väriä seinään. Mutta kun se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Ensinnäkin aluksi pitää suojata pintoja, joita ei halua maalattavan alueen reunoilta maalata, ja poistaa esim. verhotankoja. Kattolistojen, ikkunanpielien, ovenpielien ja värinvaihtokulmien teippaaminen on tuskaista puuhaa. Teippi ei meinaa millään mennä suoraan, ja vaarana pyörii joko teipin luiskahtaminen maalattavalle alueelle tai suojattavan alueen kaistaleen esiin jääminen. Onneksi nyt maalatulta alueelta ei tarvinnut liiemmin lattiasta huolehtia, koska sekin on menossa vaihtoon.

Toisekseen maalatessa hankalia paikkoja ovat kulmat ja erinäiset raja-alueet, jonne pitäisi saada maalia siihen teippiin asti. Isolla telalla ei pääse aina ihan kiinni asti ja pienemmällä maalausjäljestä tulee erilaista kuin muissa kohdin. Ja sitten tietysti tela osuu välillä milloin kattoon ja milloin vieressä olevaan seinään... ja tulee kiire pyyhkiä maalia pois... jos mokansa huomaa heti sen tehtyään.

Kolmanneksi teippien poistaminen on aika jännittävää. Silloin paljastuu
a) missä kohtaa teippi on ollut osin maalattavan pinnan päällä, jolloin vanhaa maalia näkyy
b) missä kohtaa teippi on ollut joko epätarkasti teipattu tai päästänyt alleen maalia, jolloin maali on sotkenut väärää pintaa.
c) paikkoja, joissa teippi vie mukanaan juuri maalatun pinnan ja edellisenkin maalin, jolloin tulee näkyviin seinämateriaalia.
Lisäksi teippi katkeilee ja on hankala nyhtää irti kattolistan välistä.

Neljänneksi telan putsaaminen on työlästä. Sain kulumaan lukemattoman määrän vesilitroja joka kerta, kun putsasin teloja. Se on lisäksi aikaa vievää eikä tunnu koskaan tulevan valmiiksi.

Kaikesta huolimatta lopulta valmistunut työ tuntuu hyvältä. Homma etenee ja suurimmaksi osaksi syntyy ihan hyvää jälkeä. Se on hieno fiilis. Viis kolottavista lihaksista ja väsyneestä olosta. Kyllä me vielä päästään muuttamaankin!

Yllätysnopea käsittely

Edellisessä tekstissäni manailin sitä, että maanmittaustoimisto on hyppyyttänyt käymään asiakaspalvelussaan uudestaan ja uudestaan. Täytyy nyt heidän edukseen mainita kuitenkin, että heti, kun heillä oli kaikki tarvittava materiaali päätöksentekoon, päätös syntyi samana päivänä. Vein viimeisen liitteen keskiviikkona aamulla ja iltapäivällä oli sähköpostissa ilmoitus, että asiakirjat ovat valmiina. Torstaina Samuli kävi hakemassa ne, joten minulle tuli asiakaspalveluvierailuja 4 kappaletta, Samulille 2. Käsittelyajaksi oli ilmoitettu 3-6 kuukautta, mutta tämähän hoitui paljon nopeammin loppujen lopuksi.

Talo!

Löysimme marraskuun lopussa, juuri ennen Kuuban matkaani, talon! Alkukauppa tehtiin joulukuussa ja loppukauppa eilen. :) Olen nyt elämäni ensimmäistä kertaa asuntovelallinen. Talo vapautuu meille kuun lopussa.

Olen saanut juosta pankin lisäksi Etelä-Suomen Maanmittaustoimistossa, kun päätimme hakea lainhuudatuksen ja lisäkiinnitykset itse. Ensin veimme hakemukset tammikuun alussa henkilökohtaisesti perille asti. Sitten oli jokin kysymys, jota yritin selvittää puhelimitse, mutta puhelimella ei päässyt asiakaspalveluun läpi. Niinpä kävin paikan päällä. Tänään kävin viemässä lisäliitteeksi loppukauppakuitin. Sitten sain puhelinsoiton: ensiasunnonostajan vakuutus puuttuu liitteistä. Ei siis riittänyt, että verottajalta oli todistus aiheesta. Eivätkä sitten aiemmin viitsineet ilmoittaa aiemmin... esimerkiksi hakemusta jätettäessä olisi ollut luonnollinen hetki mainita puuttuvasta liitteestä. Tai silloin kun hakemus kirjattiin lepääväksi. Noh, vielä (ainakin) kaksi reissua siis tiedossa sinne virastoon. Lisäliitteen vienti ja lopulta asiakirjojen haku.