Ostokset kotiinkuljetuksella

Reilut kaksi vuotta sitten kokeilin K-Supermarketin Tilaa ja nouda -palvelua. En innostunut. Kun tänä vuonna Ison Omenan K-Citymarket alkoi mainostaa, että heiltä voi tilata kauppaostokset kotiinkuljetuksella, ajattelin, että tuotapa pitää kokeilla jossain vaiheessa. Onhan Kesko mainostanut kehittäneensä verkkokauppaansa paremmaksi.

Vauvavuotta ehti kulua jo puolikas ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Black Friday -tarjouksena kuljetuksen sai ilmaiseksi, kun teki tarpeeksi isot ostokset.

Olihan tuo verkkokauppa kehittynyt, mutta oli siinä edelleen puutteensa. Haku toimi hyvin ja edelliskerrasta oppineena (Kiitos Keskon kommentin blogitekstiini) tiesin, että hevi-osaston ostosten määrää pystyy päivittämään myös kirjoittamalla painon kenttään, eikä tarvitse tyytyä puoleen kiloon, joka on oletusarvo. Sitten piti vain yrittää arvata, paljonko yksi paprika ja yksi bataatti painavat, kun enempää en tarvinnut.

Olin tehnyt kauppalistan, jotta muistaisin tilata kaiken tarpeellisen. Silti unohdin yhden asian. Tilaus oli jo tilassa Odottaa keräilyä, kun muistin puuttuvan asian. Oletin, että tilaukseen pääsisi lisäämään tuotteita, kun toimituspäivä oli seuraava päivä. Kun en keksinyt, miten tämä tehdään, etsin ohjeteksteistä neuvoja. Olisi pitänyt perua tilaus, kopioida ostoslista, muokata ja tallentaa uudelleen odottamaan keräilyä. Huomioitava oli kuitenkin, että valittua toimitusaikaa ei voitu taata tässä tapauksessa. No, en sitten yhden tuotteen takia ottanut riskiä, että en saa toimitusta juuri valitsemallani kellonaikavälillä seuraavana päivänä. Muita sopivia aikoja ennen viikonloppua ei ollut.

Käypä maksutapa selvisi minulle vasta tilausvahvistuksesta: korttimaksu.

Toimituspäivänä sain tekstiviestillä tarkennetun välin, jolla toimitus tulee (17-19 oli muuttunut 17.07-18.07:ksi). Kun toimitusauto oli lähellä, sain uuden viestin, jossa oli linkki liveseurantaan. Sieltä sitten katselin, kuinka auto ajoi harhaan. Liveseurannasta pystyi lähettämään viestin kuskille. En saanut viestiini mitään vastausta, en tiedä, menikö viesti perille. Soittaakin olisi voinut.

Toimitus kannettiin kotiovesta sisään pienissä pahvilaatikoissa. Näppärää. Nopeasti vilkaisin kuittia, mutta huomasin vasta jälkikäteen, että minulle mainostettua 10 euron alennusta yli 50 euron ostoksista ei ollut huomioitu, vaikka mainoksen mukaan alennus piti olla käypä myös verkkokaupassa.

Melko käteväähän tämä oli, mutta tuo tilauksen muokkauksen kömpelyys oli pettymys. Ehkä odottelen siis vielä tovin, että verkkokauppa ottaa yhden kehitysaskelen eteenpäin ennen kuin tilaan seuraavan kerran.

Totuttelua tulisuuteen

Perinteisesti en ole erityinen tulisen ruuan ystävä. Viime aikoina on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, jolloin olen päätynyt totuttelemaan tuliseen ruokaan.

Ensin intialainen kollegani kutsui meidät luokseen lounaalle. Lupasi varoa tekemästä ruuasta kovin spicya, kun kerroin, että en tulisesta niin kovin pidä. Noh, kävi kuitenkin niin, että tarjolla ollut perunacurry oli niin tulista, että kasvoni punertuivat ja hikeä pukkasi pintaan. Ei auttanut, että ruokaan lisäsi sitruunaa. Muut tarjolla olleet olivat sen verran vähän tulisia, että sain syödyksi. Kuulemma perunacurryssakin oli noin 20 % siitä maustemäärästä, mitä normaalisti, eikä ollenkaan chiliä...

Toinen episodi tapahtui töissä, kun eräs toinen intialainen kollega tarjosi jotain intialaista snackiä. "It's not very spicy", minulle kerrottiin. Nooh, sen verran spicy se oli, että jäi puoliksi syömättä.

Tänään sitten puolestaan onnistuin itse vahingossa tekemään vähän turhan tulista ruokaa. Laitoin maltilliset alle puoli teelusikallista kotoa löytyvää chilijauhetta (50 % chipotlea - 50 % habaneroa) isoon annokseen kana-cashew-ananaskastiketta. Mutta se riitti tekemään ruuasta niin tulista, että suuta poltteli vielä maitopitoisen jälkiruuan syömisenkin jälkeen. Kuulemma ruoka oli hyvää... itse totesin, että sitä chiliä olisi voinut laittaa vieläkin vähemmän. Ehkä sitä toisaalta näin pikku hiljaa tottuu.... tai sitten ei.