Pianotutkinto

Suoritin perjantaina laulajien pianokurssin, joka vastaa peruskurssi 1:tä. Oli jotenkin absurdi ajatus, että olen menossa suorittamaan pianotutkintoa. Olen käynyt pianotunneilla tämän lukuvuoden konservatoriolla, mutta edellisestä pianotunnista ehtikin vierähtää melkein 20 vuotta.

Jännitys kostautui asteikkojen soittamisessa. Toki harjoitetut kappaleetkaan eivät menneet virheettä, mutta ihan kohtuullisesti. Asteikot kuitenkin menivät aivan alakanttiin. Sen sijaan prima vista onnistui yllättävän hyvin. Se tuntui helpolta. Olin harjoitellut prima vistaamista kotona huomattavasti vaikeampien sävelmien kanssa. Prima vistasta sainkin kehuja. Lisäksi kuulemma soitostani näkyi, että olen soittanut enemmän kuin vuoden. Kai siitä lapsuuden harrastuksesta sitten jotain on jäänyt alitajuntaan. Motoriikan osalta notkeus kuitenkin oli (ja on yhä) aika kateissa. Dynamiikkaa ja tietynlaista rentoutta toivottiin lisää.

Onneksi tuosta ei saanut arvosanaa. Suoritusmerkinnän vain. ;)

Vielä ovat edessä kenraalibasson kokeet. Huomenna kirjoitus, puolentoista viikon päästä soitto. Jos ne läpäisen, on musiikkiopiston oppimäärä kasassa viiden vuoden aherruksen päätteeksi. :)

Uusia haasteita

Syksyisin on kai kovin tavallista aloittaa uusi harrastus. Minäkin kuulun tavallaan näihin aloittajiin tänä vuonna. Aloitin tällä viikolla pianon sivuaineen konservatoriolla. Laulajille tämä on pakollinen sivuaine, jos mielii saada musiikkiopiston päättötodistuksen. Maanantainen tunti ei toki ollut elämäni ensimmäinen. Edellisestä ehti kuitenkin vierähtää noin 18 vuotta. Silloin heitin pianonsoiton osalta hanskat tiskiin ja keskityin urheilemaan. Monesti olen sitä kyllä harmitellut. (Toki siitä harmittelusta oli kerran hyötyäkin, kun työnhakuun liittyvässä psykologisessa testissä oli helppo vastata, mikä asia elämässäni on jäänyt harmittamaan...)

Jännitin maanantain tuntia. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Prima vistana pääsin sitten soittamaan jotain helpohkoa kappaletta ja sain kuin sainkin rämmittyä sen jotenkin läpi. Nyt on kotiläksynä tämä primavistattu ja yksi toinen kappale.

Toinen uusi juttu on musiikin perusteet 7 -kurssi. Musiikin harrastajat tuntevat sen paremmin kenraalibassona tai harmoniaoppina. Olin alun perin ajatellut, että menen vaihtoehtoiselle kurssille musiikin perusteet 8, joka olisi ollut yleistä musiikkitietoa. Ajattelin, että päästäisin itseni vähän helpommalla. Tätä kurssia ei kuitenkaan järjestetä joka vuosi. Kun kävin edeltävän musiikkitiedon kurssin (musiikin perusteet 4), silloin puhuttiin, että mupe 8 järjestetään joka toinen vuosi. Olin laskelmoinut, että tämä vuosi olisi sopivasti se joka toinen. Mutta laskelmointi ei auta, kun lukujärjestyksestä ei kurssia tälle vuodelle löydy. Tartuin siis haasteeseen ja ilmoittauduin mupe 7 -kurssille, josta lähipiirini on kertonut aivan riittävästi kauhukertomuksia. Pianotunnit toivottavasti tukevat hyvin kurssin suorittamista, johon kuuluu kirjoittamisen lisäksi soittamista.

Nämä asiat ja työkiireet saivat miettimään, miten mahdan syksyn jaksaa. Mietinnän lopputuloksena tein uhrauksen: jättäydyin pois kuorosta syksyn ajaksi. Päätös oli vaikea, mutta pidän sitä jaksamiseni kannalta oikeana. En halua ajaa itseäni aivan piippuun.