Lissabon on mielenkiintoinen kaupunki kaikkine historiallisine kohteineen. Valitettavasti kielestä ei juuri puhuttuna ymmärrä mitään. Onneksi moni puhuu englantia. Ironisinta oli, että kielitaidottomimmat portugalilaiset, joihin matkalla törmäsimme, työskentelivät hotellissamme. Yhden kanssa pärjättiin auttavan espanjan kanssa, mutta toisen kanssa ei vain löytynyt mitään yhteistä kieltä. Jotenkin saatiin asioita kuitenkin hoidettua.
Netistä asioita oli aina välillä vaikea selvittää, koska tiedot olivat vajavaisia tai ristiriitaisia. Esimerkiksi Lissabonin lentokentän sivuilla luki (ainakin englanninkielisellä puolella), että kentälle on rakenteilla metrolinja. Lissabonin metron sivuilla kuitenkin kerrottiin, että linja on olemassa. Ja niinhän se olikin. Lisäksi joukkoliikennelipuista oli sekavaa ja epäselvää tietoa, ja jokseenkin sekava oli järjestelmäkin. Periaatteessa Via Viagem -kortti kävi eri liikennevälineissä, mutta ei joka paikassa. Ei esimerkiksi keskustan vastarannalla olleessa metrossa. Olisi pitänyt ostaa uusi kortti ja ladata arvoa sille. Myöskään samalla kortille ei voinut ladata sekä arvoa että vuorokausilippua.
Hupaisin tapaus matkan varrella tapahtui ruokakaupan kassalla. Valitsimme summissa jonkin kassan ja ehdimme ihmetellä, miksi siinä hihna oli alempana kuin muilla kassoilla. Hetken jonotettuamme myyjä alkoi huudella meille jotain ja viittoili päämme päällä olevaa kylttiä, jossa oli rullatuolin kuva. Ehdin ymmärtää hänen puheestaan, että hän kysyi, olenko raskaana. Mutta en ymmärtänyt, miten se liittyi asiaan. Edessämme jonottanut nainen sanoi sitten englanniksi: "Hän kysyy, oletko raskaana, ja jos olet, voit mennä edeltä". En vielä siinäkään kohtaa ymmärtänyt tarkalleen, mistä on kyse, mutta kävelin kassasta ohi. Samuli perässäni tajusi ja nosti ostoksemme hihnalla edessämme olleen naisen edelle. Raskaana olevat olivat siis sillä kassalla prioriteettiasiakkaita siinä, missä liikuntavammaiset. Minusta tilanne oli vähän nolo. Vaikka raskaus on juuri ylittänyt puolivälin, en ole vielä sisäistänyt, että se on nähtävissä. Mutta uskottava se on, kun kaupan kassakin sen näki. Joten miksipä sitä täälläkään enää salaamaan. ;)
Alla on kuvakokoelma matkaltamme:
Jerónimoksen luostari oli yksi ensimmäisiä kohteitamme. Se sijaitsee Belémin kaupunginosassa. Siirryimme sinne bussilla, mutta liekö johtunut sinä päivänä olleesta osittaisesta lakosta, että jouduimme odottamaan bussia pitkään ja seisomaan täydessä bussissa. Belémissä poikkesimme myös kuuluisaan pastelariaan syömään pasteijoita.
Luostarin lähellä oli Tower of Belém, 1500-luvulla rakennettu alunperin puolustukseen tarkoitettu torni. Sittemmin se on toiminut myös vankilana.
Yhtenä päivänä teimme koko päivän reissun Sintraan, joka on noin 40 minuutin junamatkan päässä Lissabonista. Se on UNESCOn suojelukohde, kuten edellämainitut luostari ja tornikin. Sintrassa on mielettömän paljon nähtävää emmekä ehtineet kiertää kunnolla kuin kaksi kohdetta: Quinta da Regaleira ja Moorish Castle.
Kolme alla olevaa kuvaa on Quinta da Regaleirasta, joka on António Augusto Carvalho Monteiron rakennuttama alue. Siellä on linna, pieni kappeli ja huikea puisto, jossa on torneja, tunneleita, polkuja, lähteitä, vesiputouksia... you name it.
Ylhäällä vuorella on Moorish Castle, joka on maurien rakennuttamama puolustuslinnake. Komeat oli maisemat!
Vielä edellistä linnaa ylempänä on Penan palatsi ja puutarha. Näihin emme kuitenkaan olisi kunnolla ehtineet, joten ihastelimme palatsia vain etäältä.
Lissabonin kaupungissakin on maurien linnake: São Jorgen linna, jossa ei tiettävästi ole asuttu, vaan se on ollut täysin tarkoitettu puolustamiseen. Alla olevassa kuvassa linna näkyy mäen huipulla kaupungin toisella puolen.
Alla oleva kuva on otettu linnan terassilta kaupunkiin päin.
Sitten vielä yksi pieni yksityiskohta hotellihuoneestamme. Jouduimme kesken viikkoa vaihtamaan huoneesta toiseen. Ensimmäisessä huoneessa ulkoikkunat olivat vain kylpyhuoneessa. Ja huoneesta kylpyhuoneeseen oli ikkuna. No, ei siinä vielä mitään, toisessa huoneessamme "kylpyhuone" oli vain katosta avonaisilla seinillä erotettu alue, jonne ei ollut edes ovea. Ei siis kovin yksityisiä vessa- ja suihkukäyntejä... ja ulkoikkunat olivat suihkuttamisen jälkeen aina ihan kosteat. Mahtaisikohan Suomessa saada edes rakentaa näin?
