Heräteostoksia

Tunnettu tosiasia on, että nälkäisenä ei kannattaisi mennä kauppaan. Tulee ostettua ruokaa enemmän kuin olisi tarve ja sellaista, mitä muuten ei ostaisi. Eilen, kun olin ensin pyöräillyt 26 kilometria, suunnistanut 5,4 kilometriä ja osallistunut kaverini muuttoon, menin kauppaan ja ostin suolakurkkuja. Tarkoituksena oli ostaa vain maitoa, mutta tuon liikkumisen määrän jälkeen teki mieli suolakurkkuja, joten ostin niitä. Ja kyllähän ne hyvältä maistuivatkin leivän päällä. En vain noin niin kuin yleisesti ottaen ole mikään erityinen suolakurkun ystävä, joten saa nähdä, kuinka niitä alkaa kulua...

Melkein sukua julkkikselle...

Riku Helenius varattiin tällä kertaa ainoana suomalaisena ensimmäisellä kierroksella NHL:ään. Tosi hienoa! :) Onnittelut Rikulle! Riku on isäni entisen työkaverin poika ja olen joskus "paimentanut" häntä yhden päivän, kun hän oli vielä alle kouluikäinen... enkä minäkään silloin vanha vielä ollut. Olen siis melkein sukua julkkikselle, vai miten se menikään?;)

Juhannustanssit

Juhannustansseista vaikuttaa - pelottavaa kyllä - muodostuneen melkeinpä perinteinen tapa viettää juhannusta.:) Nyt on jo kolmas juhannus peräkkäin, kun olen ollut tansseissa. Eilen pyörähtelin Kisarannassa. Tällä kertaa kokemus ei ollut hääppöinen, kun illan pääartistikin oli niin huono, että viime vuonna lavalle noussut Anita Hirvonenkin hakkasi tämänkertaisen selvästi! No, onneksi väkeä riitti ja tanssimaankin pääsi ihan kiitettävästi. Tosin kaikki tanssittajat eivät osanneet tanssia eivätkä välttämättä ymmärtäneet tanssien peruskäytäntöjä, kuten että naistenhaun aikana ei haeta tai että tanssiparin toisen tanssin aikana ei haeta tai että tanssin jälkeen daami pitää saattaa takaisin sinne, mistä hänet oli noutanut. Valitettava tosiasia oli se, että tanssitaidottomat olivat juuri sitä hieman nuorempaa kaartia, jota lavalla oli muutenkin vähemmän.

Kokkoakin polttivat, vaikka oli metsäpalovaroitus päällä. Ihan kiva. Taisi olla Kaivannon tietämillä lähellä, että olisi syttynyt vähän isompikin "kokko", kun menomatkalla huomattiin, että harjun laelta nousi savua ja hetken kuluttua kuului hälytysajoneuvojen sireenejä...

Onkohan tutoriaalin käyttö huijausta?

Kun tehtävänannossa sanotaan, että vastaa seuraaviin kysymyksiin, jos sinulla on relevanttia teknistä osaamista, onkohan huijausta käyttää tutoriaaleja? Kysymykset koskivat HTML:ää, JavaScriptiä ja MySQL:ää. Ensimmäisen osalta pärjäsin ilmankin tutoriaalia, kun taas kahta viimeistä en oikeasti hallitse ollenkaan... mutta tehtävät vaikuttivat niin yksinkertaisilta, että päätin vastata, kunhan ensin vähän surffasin tutoriaaleissa... Sitten tietysti luullaan, että osaan JavaScriptiä ja MySQL:ää, vaikka se ei pidä paikkaansa.;)

Hyvästi talviturkki!

Uin tänään esimmäistä kertaa tänä kesänä. Samalla pulahdus oli varmasti yksi viimeisistä Mallasveteen. Tuskin kuitenkaan aivan viimeinen, koska tarkoituksena on olla täällä Pirkanmaalla vielä muutama päivä.

Eilen kävin suunnistamassa Längelmäellä. Ajatus oli vaan niin kateissa, ettei suunnistamisesta tullut yhtään mitään ja lopulta piti nöyrtyä keskeyttämään, kun kello alkoi olla jo paljon. Yleensä taistelen loppuun asti etsien kaikki rastit, mutta nyt oli pallo niin hukassa, ettei mitään rajaa... Suunnistus on sellainen laji, että siinä pitää totisesti keskittyä, että se sujuu. Kun on mielessä paljon muita asioita, käy juuri näin. Olisi aivan eri asia esimerkiksi juosta joku pitkänmatkan kisa kuin suunnistaa silloin, kun ajatukset kiertävät kehää. Pelkkää juoksemista se ei haittaisi ollenkaan. Voisi olla jopa parempi, jos sisuuntuisi omista ajatuksistaan juoksemaan lujempaa...

Pyöräilystä

Olen pyöräillyt viime aikoina aika paljon. Yleensä hyötyliikuntana. Eilen meni 35 kilometria hyötyliikuntana, tänään 40 kilometria ihan pyöräilemisen ilosta. Pyöräilyyn liittyen olen miettinyt kahta asiaa.

1) Pyöräileminen olisi paljon helpompaa, jos opastekyltit olisivat samaa tasoa kuin autoilijoilla. Koska ne eivät sitä ole ja koska pyöräilyreitit muutenkaan eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin autotiet, olen muun muassa päätynyt Hakaniemeen, kun olin menossa keskustaan ja Martinlaaksoon, vaikka minun piti seurata Hämeenlinnanväylää omia jälkiäni takaisin kaupunkiin päin...

2) Saako bussikaistalla ajaa pyörällä? Keskustaan ajaessa pyörätiet tuppaavat loppumaan ja silloin pitäisi ajaa autojen seassa. Mutta pitääkö ajaa bussien ja autojen puristuksissa vai saako käyttää reunassa olevaa bussikaistaa. Kommentoikaa, jos tiedätte.

Och så flyttade handduken hem tillbaka

Ystäväni Ingela meni naimisiin viime lauantaina Ruotsissa ja olin mukana juhlistamassa sitä. Oli todella kiva päästä mukaan ja kokea ruotsalaiset häät. Tietenkin olen myös onnellinen, että Ingela ja Christoffer saivat toisensa.:) Mukavaa oli myös nähdä ystäviä ja kavereita, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Monet, jotka ovat olleet kanssani vähemmän tekemisissä, kyselivät, vieläkö asun Tukholmassa... No, eihän siitä ole vasta kuin kaksi vuotta, kun muutin sieltä pois.;)

Hääpaikalta sain mukaani myös pyyhkeeni, joka oli majaillut Ruotsinmaalla syksystä 2004 lähtien. Vihdoinkin tuo kovanonnen kapistus pääsi takaisin kotiin asuttuaan Ruotsissa kauemmin kuin minä konsanaan. Kiitokset pyyhkeen paluumatkalle saattamisesta kuuluvat sekä Borghildille että Ingelalle, jotka ovat ystävällisesti majoittaneet sitä tämän puolitoistavuotisen jakson.:)

"Ei täällä oo ketään..."

- Mä oon täällä varastomyymälässä, ei täällä oo ketään, puhui myyjätyttö puhelimeen, vaikka olin juuri kävellyt ovesta sisään. Pyörin liikkeessä hetken ja kävelin aivan tytön nenän edestä, mutta hän ei nostanut edes katsettaan ylös katsoakseen päin. Eipähän tullut ostettuakaan mitään. Oikein hyvä esimerkki taas "hyvästä asiakaspalvelusta"...

PS. Sirpalesanonnan negaatio on käynyt toteen... eli sanonta on empiriisesti todistettu vääräksi. M.O.T.

"It's not okay...

I don't feel safe, I need to pray..."

This hit me yesterday.

Saker och ting

Minusta on kiva kirjoittaa tänne mukavia asioita, sellaisia, jotka saattavat nostaa suupielet ylös, kun niitä lukee. Aina ei vain ole sellaisia kirjoitettavaksi tai ei sitä jaksamista, kun elämässä tuntuu tapahtuvan liikaa niitä miinusmerkkisiä asioita.

Kerronkin tähän alkuun anekdootin maanantaiselta suunnistusreissulta seuraottelusta, jotta saan postauksesta positiivissävytteisen.:) Se paljastanee jotakin suunnistustaidostani... tai sen puutteesta.

Seisoin keskellä suota jalat painuneina märkään mättääseen ja katselin vuorotellen kartaa ja maastoa. Yhtäkkiä ympärillä alkoi pörrätä muitakin suunnistajia. Takaa lähestyi joku vanhempi mies ja hän huikkasi:
- Etsitkö kiveä?
- En kun pistekumparetta, mutta oon vielä aika kaukana siitä.
Edellinen rasti oli ollut kivi...

Viimeiselle rastivälille samaan aikaan lähtenyt keski-ikäinen pulleahko mies alkoi selittää:
- Tuosta vain kallion reunaa suoraa polulle. Ei tarvi ees karttaa kattoo. Kyllä se hyvin menee...

Oikeasti! Olenko minä ihan unton näköinen siellä metsässä?;P Vielä untompia suunnistajia yritti kyllä tulla kisaan mukaan, kun olivat erehtyneet iltarastipaikasta. Vaihtoivat parkkipaikalla ajatuksia siitä, mitä mikäkin rastimäärite tarkoittaa... Hetken päästä tulivat takaisin ja totesivat olevansa väärällä kisapaikalla.

Sitten harjoitustehtävä... musiikki merkitsee minulle paljon ja silloin, kun elämässä on sitä miinusmerkkiä ilmassa, kuuntelen sanoja tarkemmin kuin muuten. Seuraavat ovat katkelmia kappaleista, joilla on ollut tässä viime päivinä merkitystä minulle - joko koko biisillä tai osalla siitä. Harjoitustehtävään kuuluu selvittää, mistä kappaleista on kysymys...;) Lycka till.

"Det finns en uppgift just för dig..."
"Jag har aldrig slutat tro att efter varje natt väntar gryningen..."
"When you're down, You can start again, Turn around, Anything you're in..."

Tarina

Haluan paljastaa teille, arvon lukijat, erään asian.
Poltin sormeni silittäessä. Säälittävää. Jo toista kertaa tänä vuonna.
Tänään oli hyvä kirjoituspäivä. Onneksi sekin lohduttaa.

Tämä on haaste siteeratuille bloggaajille (jotka eivät ole vielä tähän meemiin osallistuneet)!

Ja homman nimihän oli tämä:

Haaste: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista,
ottamalla vähintään virke kustakin ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.

Jaa... taisin vahingossa ottaa kaksi virkettä Anttilasta...

Rullaluistimet

- Onko sulla rullaluistimia?
- On, sellaiset ikivanhat Vikingit vuodelta ysiseiska...
- Eli sulla ei ole rullaluistimia, hymyili luisteluvalmentaja viime tiistaina Malminkartanon täyttömäellä.

Sitten keskusteltiin siitä porukalla, kuinka rullaluistimien tekniikka on mennyt vauhdilla eteenpäin sitten vuoden 1997.
- Jos haluaa panostaa, niin 500 eurolla saa sellaiset, että sen kalliimmissa ei juuri ole mitään enempää.

Mietin hiljaa mielessäni, että kyllä minä vanhoilla Vikingeilläni pärjään sen, mitä olen ajatellut rullailla.

Tänään ajattelin lähteä koeajamaan vanhoja rulliani junaradan viereiselle kevyenliikenteenväylälle. No, eihän siitä mitään tullut, kun kokeilin rullien pyörimistä. Toisessa luistimessa oli yksi rulla, joka ei pyörinyt ollenkaan, toisessa kaksi! Rasvailin laakereita uudestaan, muttei siitä tuntunut olevan mitään apua. Viime kesän HRM:n puolikas märällä asfaltilla on ollut kohtalokas rullieni laakereille...:( Niissä on hiekkaa eikä minulla ole a) voimia ottaa laakereita irti rullista eikä b) spriitä, jolla laakerit pitäisi putsata.

Eli on kai se uskottava: MINULLA EI OLE RULLALUISTIMIA!

Sirpaleet tuottavat onnea, sanotaan

Jaa-a, toivottavasti otsikossa esiintyvä "sirpaleet tuottavat onnea" -lausahdus pitää paikkansa. Tänään nimittäin pudotin mukin, jonka sain 25-vuotishuollon päätteeksi... en ollut sitä vielä ehtinyt edes käyttää! Toisaalta eipä ollut mukilla vielä suurta tunnearvoa. Onnea sen sijaan tarvitsisin paljonkin tällä hetkellä meneillään olevaan isoon projektiin...

Varför?

Varför går allt åt skogen?? Tänään on taas vaihteeksi sellainen päivä, että tuntuu, että mikään ei suju, vaikka jotain puolipositiivisiakin asioita on sentään mahtunut valveillaolotuntien ajalle. Mutta se, että pyöräni takarengas puhkesi matkalla Otaniemeen, harmittaa niin paljon, että päivä tuntuu jo senkin takia synkältä. Takarenkaan sisäkumi on sentään vaihdettu viime heinä-elokuun vaihteessa, joten kyseessä ei ole mikään vuosia hapertunut kapistus. Viime kesänä pyöräni sai sentään jonkilaista sympatiaa osakseen, kun rengas tyhjeni, koska sitä ennen renkaita ei ollut kertaakaan vaihdettu vuosien käytön aikana. Nyt sen sijaan en ymmärrä, miksi ilmat pakenivat kumisesta vankilastaan...

Laiskuus

Aktiiviurheilu-uran jälkeen olen kyllä laiskistunut merkittävästi. Tänään oli suuren ponnistelun takana, että sain lähdetyksi lenkille. Ennen treenailu kuului lähes jokapäiväiseen päivärytmiin, kotokotonakin vieraillessa. Nyt en muista, koska olisin viimeksi käynyt täällä lenkillä. Tietenkin sitten oli vielä alkanut sataa vettä uudelleen, kun pääsin ulos asti. Urheasti juoksin kuitenkin. Ei sitä olla sokerista ennenkään oltu!

Ehkä jotakin on menneiden aikojen liikkumisesta vielä takaraivossa, koska lenkin jälkeen tuntui, että se oli liian vaatimaton suoritus, joten päätin tehdä vähän lihaskuntoliikkeitä lenkin päälle. Kaivoin esiin 80-luvun "Ulkomaiset listahuipput"-kasetin, mutta kasarirytmit olivat liian leppoisia lihaskuntotreenin rytmittäjäksi. Parempia vaihtoehtoja löytyi pikkuveljen kasettivarastosta: "Techno&dance V". Aivotonta, loputonta jumputusta: juuri sopivaa taustamelua vatsa- ja selkälihasliikkeiden nosteluun.;)

Suunnistuskunto nousussa?

Tänään meni 1:36.50 4,7 kilometrin radalla, mikä on kuitenkin parempi kuin 1:44.05 3 kilometrin radalla, mikä oli kuntoni viime viikon torstaina. Noo... silloin oli huono päivä eikä ajatus pysynyt kasassa ja vielä vaikea ratakin. Tänäänkin oli ihan riittävästi haastetta. Kauden päätavoite puuttuu, kun en pääse mukaan Venlojen viestiin. Silti organisoin Espoon Akilleksen joukkueita sinne.

Olipa vaan märkää metsässä ja hieman harmitti, että olin pessyt vessan päivällä, kun sitten illalla piti pestä kuraiset suunnistuskengät...

Antihistamiineja?

Tapahtui tänään Haagan K-marketissa.

- Oletsä koskaan harkinnut antihistamiineja?
- C-vitamiineja?
- Niin, tai antihistamiineja..., selitti hieman maistissa ollut keski-ikäinen mies.
- C-vitamiineja...
- Niin, noita ajatellen, sanoi mies osoittaen kassahihnan päässä olleita kolmea nenäliinapakettia, jotka juuri olin ostanut.
- Aijaa, eiku noi oli kato tarjouksessa. Ostin varastoon.
- Jaa sää sillai, excuse me, pardon me..., pahoitteli mies, poimi matkaansa ostamansa six packin ja poistui kaupasta.

Alkoholilla on tapana kirvoittaa kielenkantimia. Niin vissiin nytkin. Ehkä joku muukin olisi voinut kiinnittää huomiota nenäliinapaketteihini, mutta tuskin olisi selvinpäin alkanut niistä kyselemään.

Ja Suomi meni sekaisin...

... kun Lordi voitti Eurovision laulukilpailun! Vau! En uskaltanut uskoa siihen etukäteen, vaikka bändistä kovasti kohuttiinkin. Mutta tosi hieno juttu. Olen ollut Euroviisufani jostain 90-luvun alkupuolelta lähtien ja joka vuosi seurannut finaalia ja hiljaa mielessäni toivonut, että kerran tulisi Suomenkin vuoro voittaa. Vihdoin odotus palkittiin, vaikken pienestä iästäni johtuen olekaan joutunut odottamaan niin kauan kuin jotkut muut, jotka kenties ovat seuranneet Suomen edesottamuksia edelliset 40 kertaa, kun maa on ollut mukana kisassa.;) Pitäisiköhän ensi vuonna mennä katsomaan kisa paikan päältä? Tai kenties rekrytoitua vapaaehtoiseksi?

Kävimme tänään Myyrmäen kirkossa kuuntelemassa käsikelloyhtye Sonusta, jossa kaverini soittaa. Aika vänkää oli katsella sitä taiteilua. Illan juontaja ja ryhmän johtaja totesi alkuun, että "toivottavasti kaikki ovat ehtineet toipua Lordin Euroviisuvoitosta ja jaksavat keskittyä hieman erilaiseen musiikkiin". Ja kyllähän yleisö hiljaa ja tarkkaavaisesti kuuntelikin.

"25-vuotishuolto"

Kävin pankissa palvelukeskustelussa. Keskustelun päätteeksi pankkivirkailija sanoi, että "meillä on ollut tapana näin 25-vuotishuollon kunniaksi antaa tällainen... tiedätkin varmaan jo, mitä siellä on..." Vai 25-vuotishuolto? Jess. Mulla on ikäkriisi. Hollannissa muutama ulkomaalainen kysyi, olinko kilpailemassa (vanhin sarja oli siellä 16-vuotiaille). En siis näyttänyt valmentajan ikäiseltä. Toisaalta syntymäpäivänäni eräässä onnitteluviestissä todettiin, että "ikäsi pyöristyy kolmeenkymmeneen". Ota näistä nyt sitten selvää... Ehkä noista Hollannissa kohtaamistani kysymyksistä pitäisi kyllä olla vain imarreltu. Mutta näytänkö 16-vuotiaalta, mutta vaikutan 30-vuotiaalta? Kertokaa te se minulle, hyvät lukijani!;)

Pyöräillessäni pankista kotio olin ohittamassa koiranulkoiluttajaa, kun koira villiintyi ja säntäsi perääni ja päästi pari haukahdusta. Emäntänsä sanoi: ''Oioi, Iines!'', ja kiskoi koiraansa hihnasta. Kun olin jo kauempana, kuulin, kun koiranulkoiluttaja sanoi jotain kellon soittamisesta. En kai nyt kelloa soita, jos koira on kiltisti omistajansa rinnalla tienpientareen puolella ja vasemmalla puolella on tilaa ohittaa! Ei kaupungissa ole tottunut tuollaisiin helposti villiintyviin koiriin.

Pakkailua

Jatkoin tänään aiemmin aloittamaani tavaroiden pakkailua Pälkäneellä. Virittäydyin tunnelmaan kuuntelemalla musiikkia nuoruusvuosiltani. Aloitin Eralla, joka sopi jotenkin senkin vuoksi, että tässä on yksi aikakausi päättymässä, kun Myttäälä pitää jättää taakse. Kotini oli Myttäälässä 1984-2000 ja kotikoti on ollut täällä sen jälkeenkin, mutta nyt on sen aika muuttaa pois kesäkuussa. Aika haikeaa. Eran jälkeen olivat vuorossa mm. teinivuosieni suosikit Solid Base, Lutricia McNeal ja Arja Koriseva, Abbaa unohtamatta. (Volyymi oli sellaisella tasolla, että oli ehkä parempi, ettei alakerrassa enää ole toimistoa...) Kaikki levyt ovat olleet täällä varastossa vähäisen kuuntelutaajuuden vuoksi.

Tavaroita paikkaillessa tekee aina löytöjä ja havaintoja. Yksi tämän päivän havainnoista oli se, että minullahan onkin peräti 19 SM-mitalia. Lajeina pikaluistelu, rullapikaluistelu, kuula (joukkue) ja kiekko (joukkue). En muistanut, että niitä on niin monta tai ehkä en ollut laskenut niitä koskaan...