Kesäloman kootut eli poimintoja loman varrelta

Kaksi viikkoa hurahti ohi ja tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Tässä joitain maistiaisia lomastani (kronologisessa järjestyksessä):

1) Kohtaaminen kyykäärmeen kanssa. Vaikka olen kolunnut jos jonkinmoisissa metsissä viime vuosien aikana, piti mennä pyhärantalaiseen mökkisaareen ennen kuin näin kyykäärmeen. Molemmat jähmetyimme hetkeksi, se varvikossa, minä polulla. Sitten se mennä luikersi poispäin. Vasta jälkikäteen säikähdin, että minulla oli vain sandaalit jalassa.

2) Espoorastit Vitträskissä. Kävin katsomassa, millaisessa maastossa viime vuonna suunnistutin ihmisiä iltarastien kilpailunjohtajana. Vitträskin maasto sopi minulle. Sijaluku oli C-radalla 6. Metsästä tultuani aika oli vielä radan kärkiaika.:) Aika hyvin esimerkiksi verrattuna tämän päivän sijaan 61. Tampereen iltarasteilla, jotka juostiin Sahalahden Höllinvuoren risukossa.

3) Tukholmassa kaikki ennallaan - ainakin melkein. Kävimme katsomassa, miten Tukholma jaksaa. Kaikki oli lähes ennallaan, mitä nyt SL oli muuttanut värinsä punaisesta siniseen. Osa tutuistakin oli tallella kaupungissa.:)

4) Kirkkolahdessa tarkeni uida. Viime kesäinen pelastus, Oriveden Kirkkolahti, oli vilakka, mutta uimakelpoinen.

5) Vanhasta Raumasta löytyi, mitä etsittiin. Vanhassa Raumassa on mukava määrä käsityöliikkeitä ja sieltäpä löytyi se, mikä vielä puuttui.

6) Koppi! Jo toistamiseen. Lauantaina vietettiin ystäväpariskunnan häitä Helsingissä. Nappasin morsiuskimpun jo toistamiseen tänä kesänä. Joku ystävä tuumasi, että "eiköhän se ala olla jo aika selvä, kun jo toinen tänä kesänä..." Muilta kommenteilta säästyin tällä kertaa.

Tässä lyhykäisyydessään lyhyt lomani.

Makoisaa kesää!

Hyvää kesää kaikille! Minä vetäydyn nyt parin viikon lomalle.:)

"Villejä rupiineja.." Eiku...

Aamulla radiossa puhuttiin väärin kuulluista laulunsanoista. Kuulin tai luulin kuulleeni jonkun kuuntelijan tekstiviestiä luettaessa, että joku muukin kuin minä, olisi kuullut Antti Tuiskun biisin sanoja näin: "Aivan niin kuin oisin mennyt Viivistä sekaisin" ja että oikea muoto olisi "Aivan niin kuin oisin mennyt viinistä sekaisin". Oli ihan pakko tarkistaa googlaamalla, miten ne sanat oikeasti menevät. Niissä ei esiinnykkään Viivi eikä viini vaan biitti!

Toinenkin Idols-tähti on joutunut väärinkuulemiseni armoille. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Jani Wickholmin kappaleen Kuu, luulin, että kertosäkeessä laulettiin: "kuulta kyseli tietänsä Bonnie ja Clyde" (p.o. "kuulta kyselin tietäni kotia päin"). Laulun alussa luulin myös laulettavan: "kuinka monta kertaa kuoli oppaani mun" (p.o. "kuinka monta kertaa kuu oli oppaani mun").

Häähumua

Isoveljeni on nyt saateltu avioliiton auvoisaan satamaan. Pikkuveljeni pääsi avo-Sylveineen kuljettelemaan hääparia hienossa säässä. Oma roolini häissä oli lähinnä laulaminen, kirkossa ja juhlassa. Lisäksi päädyin tulkkaamaan isän juontoja englanniksi. Olihan morsian ja osa vieraista lähes suomiummikkoja.

Niin... sain morsiuskimpun kiinni, kun kälyni sen heitti. Kyllähän sitä sitten sai koko loppuillan kuulla kysymyksiä ja vihjailuja...;)

Kylvyssä Sylvesterin kanssa

Käytin Sylvesteriä tänään ekaa kertaa pesulla. Onneksi Citymarketin infopisteen tyttö tajusi neuvoa pesuautomaatin käyttöä, niin en ollut ihan ihmeissäni. Jos oli Sylvesteri ekaa kertaa kylvyssä, niin olin minäkin ekaa kertaa pesettämässä autoa, yksin. En tiedä, jäikö jokin oleellinen asia huomiotta.

Puskuriin tarttuneet itikat eivät paljon välittäneet harjattomasta tehopesusta. Täytynee ottaa ne joskus ihan käsikäsittelyyn. Ihan jokainen linnunkakkakaan ei ironnut, mutta niitä sitten pyyhkeilin vähän pois.

Simpsiö koluttu

Venlojen viesti oli jälleen mukava kokemus. Tosin aika raskas maasto oli: paljon kivikkoa ja risukkoa. Kertaalleen lensin polvilleni. Onneksi silloin alusta oli suhteellisen pehmeä. Pari kertaa nilkka vähän vääntyi, muttei onneksi pahemmin. Muutamaa rastia hain, kun osuin ensin väärän hajonnan rastille. Loppumatkasta ei ollut enää selviä letkoja ja ajattelin, että olin ihan loppupäässä. Onnekseni olin väärässä. Vaihtosija oli 556 ja aikaa oli kulunut 1 tunti ja 7 minuuttia tasan. Takana tulla rymysi vielä 348 naista. Eli loppujen lopuksi ei mennyt ollenkaan huonosti. Hävisin ykkösjoukkueemme aloittajalle vajaan 7 minuuttia. Tässä ajassa ehti noin 200 naista maaliin ennen minua.

Lopulta joukkueemme oli sijalla 476. Tuloksiamme voi tarkastella Jukolan sivuilta. Oman joukkueen edesottamuksien lisäksi oli erittäin jännittävää seurata kärkipään taistelua. Lopulta voiton vieneessä Asikkalan Raikkaan joukkueessa kun suunnisti eräs tuttu.:)

Yö teltassa oli aika kylmä. Täytyy toivoa, etten vilustunut.

Hallintotäti

Tulin tänään määritellyksi hallintotädiksi samassa syssyssä muiden paikallaolleiden kanssa. Naureskelin, että aika nopeasti on tie kulkenut opiskelijasta hallintotädiksi, kun valmistumisesta ei ole edes ihan kahta vuotta. ;)

"Herkistelyä"

Päivän herkistelyharjoitus (15' hölkkää, venyttelyä 5 vetoa, 18' hölkkää) ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäinen ongelma oli yksi seurue kolmen koiran kanssa. Eivät paljon viitsineet tehdä tilaa, että ohi pääsisi. Kun koirapelkoni tietää, tietää myös, että minulla oli siinä ohittaessa vähän tiukat paikat. Sama seurue tuli vastaan kahdesti.

Toisen vedon aikana mp3-soitin pääsi putoamaan ja meni kahteen osaan. Onneksi toimii kuitenkin edelleen.

Viidennen ja viimeisen vedon aikana toinen reisi hieman kramppasi. Nyt ovat molemmat jalat aika jumissa. Liikunta ei siis ihan toiminut tarkoitetulla tavalla. Vetojen tarkoitus oli vetreyttää eilen jumpassa pumpattuja jalkoja. No, seuraavaksi kaksi lepopäivää, niin eiköhön lauantaina jaksa taas juosta. Toivottavasti. Tämä hieman arvelututtaa lauantain osalta:
"Alueella esiintyy magneettisia häiriöitä, joiden vaikutus on suunnistamiseen kuitenkin vähäinen. " (http://www.jukola2007.net)

Tyhjennysharjoitus

Kävin taas iltarasteilla. Tällä kertaa Kangasalan ja Pälkäneen rajamailla Vehoniemen kartalla. Oli aikamoinen tyhjennysharjoitus, kun matkan varrelle sattui useampi 8-10 korkeuskäyrän lasku tai nousu 100 metrin matkalla. Vedin sisulla 5 kilometriä ja olin ihan naatti (sijoitus: 113/123). Tällä kertaa matkalle sattui vain kuivahkoja soita ja tonneittain hiekkaa (ks. varpaat viereisestä kuvasta).

Tuli tehtyä pari kertaa köpö virhe: lähdin polkua väärään suuntaan. Toisella kerralla olin jo hyvän matkaa menossa täysin väärään suuntaan erään lukon jyrkähköä seinämää... *hups* nsi lauantaina Lapualla pitää sitten tarkemmin ja useammin tuijotella kompassia.

Nyt keskityn tankkaamaan viikonloppua varten.:)

Pikku-Sylvesteri

Enpä kauaa ehtinyt olla meidän perheemme nuorin auton hankkinut. Pikkuveljeni meni ja osti auton. Isomman ja hienomman kuin Sylvesterini. Toiseksi jäin. Koska autolla ei ollut nimeä, tuumimme veljeni kanssa, että sehän on pikku-Sylvesteri tai Sylvester jr. Jossain sentään vielä autoni on pikkuveljeään parempi: sen vuosimalli on uudempi. (Kuvassa edessä Sylvester jr. ja takana Sylvesteri)

Edit (7.6.07): Sylvester jr.:lle on ehdotettu myös nimeä avo-Sylvi. :D

PS. Pissapojan nesteen sekoittaminen vaatii selvästi vielä vähän treeniä... tai tarkempaa matikkapäätä. Laitoin suhteessa 2:1, kun piti laittaa 1:1. Tuli vähän tuhdit tuoksut sisään...

Kolmas versio ikäkriisistä

Maaliskuussa murehdin muiden kuin itseni ikää ja samoin on tälläkin kertaa. Luin eilen lehdestä, että iäkäs nainen oli jäänyt bussin alle. Kun luin artikkelia eteenpäin, selvisi, että nainen oli vuonna 1941 syntynyt. Siis vain 6 vuotta vanhempi kuin vanhempani.

Hui, ovatko vanhempani jo lähellä iäkkyyttä? Vai oliko lehdessä syntymävuosi väärin? Jos se olikin 1914? Itse pitäisin iäkkäänä ihmisenä vasta 70-vuotiaita ja siitä vanhempia.

No nyt

Okei, tänään en enää päässyt tunnuksillani TKK:n koneisiin käsiksi. Eli vihdoin hyvästit sinne suuntaan.

PS. Ratsastuksen jäänteet huomasi eilen lähinnä, kun istui pyörän satulaan. "Jaa niin, tässäkin on satula". :)

Ei vieläkään heihei TKK:lle?

TKK:n atk-lupani piti päättymän eilen. Pääsin vielä tänään kuitenkin kirjautumaan sisään. Hämmentävää. Olen kyllä jo täysin varautunut siihen, että lupa loppuu. Itse asiassa olin varautunut jo maaliskuussa, jolloin luvan alun perin piti loppua. Siinä mielessä sitten kai ei ole niin väliäkään, milloin lupa varsinaisesti sulkeutuu.

Hopotihoo!

Enpä muista, milloin olin viimeksi istunut hevosen selässä ennen tätä aamua. Enkä muista, kuinka monta kertaa olen istunut hevosen selässä. Yhden käden sormilla laskettavan määrän. Tällä kokemuksella sitten piti tänään lähteä maastoon issikan selässä.

Loppujen lopuksi meni ihan mukavasti, vaikka hieman hirvitti. Piti vaan luottaa siihen, että Sunna-hepo seuraa muita polleja ja kyllähän se pääosin seurasikin. Kiinnostus kaikkea vihreää kohtaan vain oli välillä viedä kaiken mielenkiinnon ja minulla oli täysi työ, kun yritin pitää hepan liikkeessä sen sijaan, että oltaisiin seisty paikoillaan ja naukkailtu puiden vesoista lehtiä.

Mielenkiinnolla odotan, mitkä lihakset huomenna ovat kipeät...

Pälkäne-nostalgiaa

Ajelin eilen pitkästä aikaa Pälkäneelle. Itse asiassa en ollut käynyt siellä tämän vuoden puolella ollenkaan. Siksi näin (kauhukseni) ensimmäistä kertaa Pälkäneen kunnan rajan varustettuna Luopioisten vaakunalla. On ikävä aapiskukkoa. Myös kunnantalon seinässä komeili lumpeenkukka.

Kylän raittikin oli jälleen hieman muuttunut. Oli tullut uusia taloja, osa liikkeistä oli vaihtanut paikkaa, toiset lopettaneet toimintansa. Tuttuja ihmisiä näkyi, mutta kukaan tuskin tunnisti minua, vaikka koetinkin morjestella. Kaupassa kävin niin myöhään, että siellä ei ollut enää juuri ketään. Ei ainakaan ketään tuttua.

Kävinpä ajalemassa Myttäälässäkin. Siellä ei nähdäkseni ollut tapahtunut suuria muutoksia. Joitakin peltoteitä oli kynnetty ja äestetty ylös, pirtin edessä olevat postilaatikot olivat aikaisempaa monikirjavempia ja traktoreita ja muita koneita ei näkynyt. Myös kylän jätepiste oli siirretty kartanon mailta pois muualle Myttääläntien varteen. Ilmastoasema oli poissa. Paikalla oli vain pihavalo.

Kartano näytti kaukaa (tieltä on matkaa arviolta hieman toistasataa metriä) katsottuna entiseltään. Mietin, että nyt olin itse siinä paikalla, jossa olevia ihmisiä me ennen ihmettelimme. Niitä, jotka kartanomiljöön kohdalla hiljensivät vauhtiaan ja tuijottivat pihaan. Olisikohan pitänyt hävetä?

Tien varressa oleva kuusiaita oli kasvanut. Kukaan ei varmaan enää siitä varastaisi itselleen joulukuusta, kuten takavuosina, kun kuuset olivat vielä pieniä. Katselin itsenäisyyspuistikkoa. Se näytti jo enemmän metsältä kuin puistikolta. Puut istutettiin sinä vuonna, kun Suomi täytti 75 vuotta. Kesätöissä ajelin puistikon nurmikkoa. Nyt nurmikon ajelulle ei varmaan olisi enää tarvetta. Muistan kirjoittaneeni Pälkäneen jouluun jutun, jossa asetuin tulevaisuuteen ja kerroin puiden kasvaneen. En muista, minä vuonna jutun kirjoitin ja mihin vuoteen itseni kertomuksessani sijoitin. Olisi hauska palata tekstiin ja katsoa, miltä ennustukseni näyttää nyt.

Ajelin takaisin Tampereelle vanhaa tietä pitkin. Mälkilään ja Vehoniemeenkin oli noussut uusia taloja. Mälkilän mutkissa en voinut olla muistamatta eräällä pellolla aikanaan pitkään maannutta kuollutta lehmää, jota katselin pyörälenkeilläni. Rautainen kyntömiespatsas ei autolle morjestanut. Eipä ole tainnut morjestaa ennenkään. Pyöräilijän vauhti oli riittävän hidas ja patsaan käsi nousi. Muistan, kun kerroin tästä kotona eivätkä vanhemmat olleet uskoa. Eivätkä tainneet uskoakaan ennen kuin itse näkivät...;)

Oli kyllä haikeaa käydä Pälkäneellä. *snif*

Phuksi jälleen?

Olin perjantaina sitsaamassa Athenen Wanhempain Tieteenharjoittajain sitseillä. Ilmeisesti edellisestä sitsikerrasta oli kulunut jo liikaa aikaa, kun en muistanut kaikkia laulukuvioita ja olin vähän "phuksi". Joka tapauksessa oli hyvin järjestetyt sitsit ja mukava nähdä vanhoja tuttuja. Tosin istumapaikka pöydän päädyssä eikä aivan pöytäseuratoiveiden mukaisessa paikassa hieman harmitti.

Paljastuipa joku uusi Blogini lukijakuntaan henkisesti kuuluva henkilökin... (Itsensä saa ilmiantaa julkisestikin...;)

Työmatka kahdella pyörällä

Raaskin tänä aamuna jättää Sylvesterin kotiin ja lähteä töihin pyörällä. Matkaa kertyi 6,57 kilometria. Tästä oli arviolta 4,5-5 kilometria ylämäkeä. Ja aikamoinen sivutuuli.

Aamun tuuli ei kyllä tuntunut miltään enää iltapäivällä. Olin onnellinen, että matka oli tällä kertaa alamäkivoittoista. Hetken tarvitsee kyllä harjoitella tuota työmatkaa pyörällä ennen kuin siitä tulee sujuvaa menoa Hervannan suuntaan.

Tampereen iltarastit testattu

Kävin suunnistamassa. Satoi vettä ja oli muutenkin märkää ts. soita. Toisaalta onhan se positiivista, että ei ole yhtä kuivaa kuin viime kesänä, jolloin soita alkoi olla vaikea erottaa maastosta.

Tämä oli ensimmäinen kerta Tampereen iltarasteilla. Keksin heti roimasti asioita, joita voisi tehdä toisin.

a) Opastus paikan päälle voisi alkaa ennen sitä risteystä, josta käännytään. Nyt ensimmäiset opasteet olivat siinä risteyksessä, mistä piti kääntyä. Ajoin ohi.

b) Karttojen myyntipiste olisi hyvä olla siellä, minne parkkeerataan autot. Nyt myyntipiste oli maalin kanssa samassa paikassa. Tämä aiheutti sen, että jouduin ensin kävelemään autolta 200-300 metriä ostamaan karttaa (ja sarjalippua), sitten takaisin autolle ja jälleen maalin suuntaan, josta vielä oli matkaa lähtöön ainakin 300 metriä.

c) Missään ei pidetty kirjaa, ketä metsään lähti. Käsittääkseni nykyään iltarastien järjestäjät ovat vastuussa siitä, ettei ketään jätetä metsään. Espoorasteilla tästä pidetään huolta.

d) Maalissa ei saanut itselleen kuin tiedon ajastaan. Olisi ollut hauska saada se paperiliuska, että olisi voinut heti tarkistaa, kuinka pitkiä ne pummit olivat, mitä tuli tehdyksi. Nettiinhän ne kyllä tulevat, mutta...

Mitä omaan suoritukseen tulee, niin huonostihan se meni ja onneksi tuli otettua vain 3 kilometrin reitti. Epäilen, että uudesta kompassista voisi olla hyötyä. Sylvesterin maasto-ominaisuudet joutuivat koetukselle, kun autot parkkeerautettiin semmoiseen vesakkoon. Vesisade alkoi, kun olin saanut kartan ostetuksi. Eipä siinä vaiheessa enää viitsinyt luovuttaa, kun oli Ylöjärvelle asti ajellut.

Identiteettiongelma

Olen alkanut epäillä euroviisufaniuttani. Euroviisut järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa ja seurasin kisoja tavalliseen tapaan kotisohvalta. En siis mennyt paikan päälle.

Euroviisutori tuli sen sijaan viikko sitten katsastettua Narinkkatorilla. Ja kyllä kieltämättä harmitti, etten nyt asu Helsingissä. Olisi voinut osallistua yleisötapahtumiin enemmänkin. Ja kyllähän minä hain vapaaehtoiseksikin, muttei kutsua tullut. Ei tullut myöskään mitään kuittausta siitä, että ei valittu. Se vähän kummastutti ja osittain ehkä latisti ajatuksia kotikisoista.

Serbian voittobiisi oli aika peruseuroviisu. Ei mitenkään erityinen. Enkä usko, että Marija Šerifović nousee voittonsa myötä Euroopan kärkiartistien joukkoon. Voinhan toki olla väärässäkin.

Kaikkeen sitä ryhtyykin

Haastoin äitini Radio Novan Sukupolvien taistoon. Kisasimme tänä aamuna ja korjasin nöyryyttävän tappion. Ilmeisen onneksi osa asiasta tienneistä tutuista, syystä tai toisesta, ei kuullut lähetystä. Nöyryyttävää ei ollut se, etten osannut Valion mainoksen sanoitusta, mutta se, etten tiennyt, kenen kappale Hard Days Night on, ennen kuin kuulin musiikkinäytteen, oli aika noloa. Äiti sen sijaan loisti tietämällä Satumaatangon esittäjän ja kuka Kim Herold on. Kisa oli siis nolo vain minulle... heh, no se oli kyllä arvattavissakin.

Nappi lautaan?

Lauantaina Turussa tuli Sylvesteriin 1500 kilometria täyteen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei enää tarvitse välttää "liian reipasta ajoa". Voin siis laittaa tallan pohjaan tai napin lautaan tai kaasun pohjaan... tai ehkä en sittenkään ihan viitsi kiusata Sylttyä vastakaan kaahailulla, hurjastelulla ja prääsäilyllä. Yritän välttää ylinopeussakkoja ja liikenteen vaarantamista.:)

Niiskuneiti

Nuhapöpöt löysivät minut taas. Enpä ehtinyt olla kuin pari kuukautta terveenä. Ärsyttävää. Toisin kuin ehkä luulet, tämä ei ole vappunuhaa. Kurkkukipu alkoi jo sunnuntaina illalla. Nyt vaan sopii toivoa, ettei tauti tästä pahene, että jaksaa perjantaina Turkuun ajella.

Lomaosoite?

"Hyvä lomaosoiteasiakkaamme
Kesä lähestyy ja loman suunnittelu on taas kohta ajankohtaista. Viime kesänä käytit Postin määräaikaista osoitteenmuutospalvelua. Tilaathan palvelun myös tälle kesälle ajoissa, vähintään viikkoa ennen kesäosoitteeseen lähtöäsi."

Tein viime vuonna osoitteenmuutoksen 14.8.-31.12. Mutta kuka on keksinyt, että kyseessä oli lomaosoite? Mielenkiintoinen tulkinta.

Ensimmäisiä kokemuksia auton omistamisesta

Viikonloppuna en ollut pysyä nahoissani. Hypähtelin joka kerta, kun näin ulkona Mazdan... Maanantaina hieman kylmäsi ennen autokauppaan menemistä, oli se sen verran jännää.

Olisin kaupan päälle päässyt liikkeen mainoskuvaan uutena Mazdan omistajana paikalliseen maakuntalehteen, mutta kieltäydyin moisesta kunniasta. Enhän ollut varautunut kuvattavaksi, enkä olisi saanut siitä edes mitään lisäkrääsää ja mistäs sitä tietää, vaikka uskottavuus tiedottajana olisi järkkynyt...

Tiistaina esittelin uutta autoani innossani kollegoille, veljelle (johon törmäsin sattumalta) ja äidille (tein lenkin Orivedelle). Iloisuus vaihtui iltapäivällä pieneen huoleen, koska osuin autoni takaovella naapuriparkkiruudussa olleen auton takaoveen ja siihen jäi hieman maalia. Omatuntoni ei sallinut lähteä paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaan jätin sen toisen auton pyyhkimen väliin yhteystiedot. Ja sitten odotin yhteydenottoa.

Lopulta sain viestin ja kuittauksen, että jälki lähtenee seuraavassa vahauksessa. Olin helpottunut, mutta sama huoleton iloisuus autosta ei enää palannut.

Tänään kävin Biltemassa. Tampereen tuntemukseni joutui koetukselle ja jälleen kerran (ensimmäisen kerran siis maanantaina) ajoin harhaan. Tai no, ohi oikeasta liittymästä ja jouduin kiertämään aikamoisen lenkin ja jumittamaan ruuhkassa. Tässä vaiheessa, kun autolla on lähinnä vaan kiva ajella ympäriinsä, tuolla ei nyt ollut suurta väliä, mutta harmitti se silti hieman, koska pelkäsin, etten ehdi tehdä ostoksiani ennen kuin seuraava etappi Pispalassa kutsui.

Ehdinpä kuitenkin, tosin kaikkea tarpeellista en vielä hankkinut. Parkkikiekot olivat tiskin-alta-annettavaa tavaraa ja niiden löytämiseen menikin varmaan eniten aikaa...:P Eivätkä ne sitten edes maksaneet mitään.

Sain tänään kirjeen Akelta. Ottaen huomioon, että sain elämäni ensimmäisen rekisteriotteen (jos sitä autoliikkeestä saatua ei lasketa), olisin kaivannut kirjeeseen myös jonkin selittävän osan siitä, mitä mikäkin kuponki oikein on ja mihin niitä tarvitaan. Jos ne on joskus autokoulussa selitetty, niin onpahan 8 vuodessa ehtinyt unohtua.

Nyt pelkään, että perjantaina sataa oikeasti lunta, kuten jotkin sääennusteet ovat lupailleet. Olisi ennenkuulumattoman nöyryyttävää joutua käyttämään junaa Helsinkiin matkustaessa nyt, kun vihdoin omistan Sylvesterin! (Joojoo, voisinhan tietysti vaithtaa talvirenkaat, mutten millään viitsisi.)

Siinä se nyt on!

Saanko esitellä, tässä on Sylvesteri

Sylvesterin laskettu aika...

...on maanantaina kello 16.00. Jänskättää, jänskättää. :))

TAM-3: Tutorit

Vanhemmat tieteenharjoittajat, tutorit, jotka opastavat teekkarielämän ja vähän opiskelunkin saloihin uusia opiskelijoita, eivät ota sinuun, tuleva fuksi/phuksi, yhteyttä ennen opintojen alkua. Eivät, vaikka kollegansa ISOhenkilöt etelässä niin tekevät. Tämän opin tänään.

Hiivatin hikka ja painajaismainen päänsärky

Eilen illalla alkoi hikottaa. Eikä ollutkaan sitten ihan iisi hikka. Koetin useampaan otteeseen päästä siitä eroon juomalla lasista väärinpäin vettä. Ei auttanut. Pelkäsin jo, etten pysty paljon nukkumaan, kun pitää ylimääräisen nestetankkauksen takia juosta vessassa. Sitten aikani irkittyä hikka asettui itsekseen.

Aamupalan sain syödä rauhassa. Sitten hikka iski jälleen. Todennäköisesti itseni hengästyttämällä olisin päässyt siitä eroon, mutten sitten jaksanut juosta bussiin. Työpaikalle päästyäni hikka oli kuitenkin kadonnut.

Jotta elämä ei olisi käynyt helpoksi, aamusta alkoi myös päänsärky oikean silmän tietämiltä. Eikä nyt voinut olla kyseessä kofeiinivajauskaan: aamun kello 11 mennessä olin juonut jo kolme kuppia kahvia. Iltapäivällä meni vielä neljäs. Ja päätä vain jummi. Jumpassakin teknopumppu tuntui ikävältä. Sopivaa särkylääkettä ei ollut, kun en viitsinyt napsia käsveskassa pyöriviä Voltareneja, joita sain aiemmin tänä vuonna olkapään hoitamiseen.

Kun lopulta pääsin kotio siinä kuuden pintaan illalla, ensin tuntui, että päänsärky oli poissa. Olisi vaan vihdoin ollut särkylääkkeitä tarjolla. No, tulihan se sieltä lopulta vielä takaisin, niin pääsin kodin lääkevarantoa hyödyntämään. Mikä lie pääsiäisen vieroitusoire tuokin päänsärky.

Joukkoliikenteestä vol. ties-kuinka-mones

Murh. Taas käy sapettamaan tämä pikkukaupungin joukkoliikenne. Lähdin eilen keskustasta kotiinpäin hieman jälkeen 22.30. Päästyäni bussipysäkille totesin, että viimeinen bussi Nekalaan oli jo mennyt. Ei auttanut muuta kuin kävellä. Eihän se matka ole kuin noin 3 kilometria, mutta ei sitä silti myöhään illalla haluaisi kävellä. Tarkistin kotona, että toden totta, myös viikonloppuisin viimeinen bussi nro 15 lähtee Pyynikintorilta kello 22.30. *ärinmurin*

Jumppa-comeback

Kävin jumpassa pitkästä aikaa. Taisi olla ensimmäinen kerta sitten tammikuun alun. Tähän väliin on mahtunut luistelukausi, flunssa ja mahatauti. Onkin jo aika aloittaa liikunta taas kunnolla. Parina viikkona olen jo ehtinyt käydä sählyä pelaamassa ja viime viikolla salilla, mutta siinäpä se on ollut.

Saaps näkee, miten kipeinä paikat ovat huomenna. Piti taas yrittää pistää parastaan siellä jumpassa... ja senhän tietää, että kun on taukoa ollut, lihakset tulevat herkemmin kipeiksi.

Pyöräilykausi avattu

Kaivoin pyöräni tänään kellarista ja laitoin ajokuntoon. Pyöräilykausi on siis nyt virallisesti avattu. Sylvesteriä odotellessa...

Ajelin kokeeksi Turtolan Citymarketille ja takaisin. Kovin oli hyytävä tuuli. Ja kevään ensimmäinen 5 kilometrin pyörälenkki oli aika... no, raskaahko. Ensimmäisessä vähän isommassa ylämäessä kuului takaa kitinää. Ja kuinka ollakaan joku keski-ikäinen nainen porhalsi ohi vielä vanhemmalla ja raihnaisemmalla pyörällä kuin minulla oli allani. Noinkohan on pyöräilykyntoni talven aikana rupsahtanut...

Katkeilevatko pendolinot?

- Pendolino 91 Helsingistä saapuu raiteelle 3. Ensin saapuvat vaunut 12-7 ja noin kymmenen minuuttia tämän jälkeen vaunut 1-6.

Näin kuulutettiin tänään Tampereen rautatieasemalla.

Ajetaanko pendolinoja nykyään kahdessa osassa vai katkeilevatko ne vai onko liittäminen vain yksinkertaisesti epäonnistunut?

Tilaus tehty

Palvelu ei sittenkään ratkaissut. Eikä äänestys. Pahoittelen. Tilasin eilen Mazda 2:n. En tiedä, johtuiko autonvalintaprosessin pituudesta vai alkaneesta vatsataudista, että tilauspapereiden allekirjoitus ei tuntunut mitenkään erityiseltä. Oletettavasti se sitten tuntuu hieman toiselta, kun "Sylvesterini" saan (niin, annoin autolle jo lempinimen...;).

Eilen aamulla alkanut vatsatauti on vienyt aika tehokkaasti kaikki mehut. Ei ole tullut syötyäkään kunnolla mitään sitten eilisen aamupalan. Nyt alkaa jo olla vähän nälkä... voisi ehkä uskaltaa jo syödäkin, jos vaikka sisällä pysyisi.

Lisähuolellisuus olisi tervetullutta

Lähdin tänään kävellen puolentoista kilometrin päässä olevalle bussipysäkille. Repussa olivat sisäpelikengät, juomapullo ja vaihtovaatteita. Kun lähestyin jo pysäkkiä, housuissa tuntui märkä läiskä. Kuvittelin, että tiestä oli roiskunut vähän enemmän vettä.

Pysäkillä odottelin vielä hetken bussia. Kun pääsin bussiin ja istuin alas, huomasin, mistä se kosteus oli tullut ja mitä muuta oli kastunut. Juomapullo vuosi. Ja ihan vain sen takia, etten ollut sulkenut korkkia kunnolla. Se oli väärillä jengoilla... Pitäisi keskittyä tekemiseen enemmän...;)

TAM-3 Tamperelaisen teekkarielämän perusteet 1

Wappuun on varauduttava ajoissa. Tamperelaisten teekkareiden wappu alkaa jo maaliskuun lopussa. Ilmoitustauluille on ilmestynyt julisteita, joiden otsikko on Wappu.

Tamppi on kyllä pitänyt itseään esillä pitkin vuotta. Eli jos tarkkoja ollaan, valmistautuminen wappuun on aloitettu jo syksyllä...

Ei sittenkään vielä

Eivätpä sittenkään vielä lopeta atk-lupaani TKK:lla. Olin saanut yöllä viestin, jossa tästä kerrottiin:

"...aiemmin ilmoitetusta poiketen vielä voimassa 21.5.2007 saakka, jotta yhteydenpitomme ei katkeaisi. Tämän jälkeen tunnuksesi poistuu käytöstä tehden tilaa uusille teekkarisukupolville."

Noh, olin kuitenkin jo varautunut lopettamiseen: kotisivut ovat muuttaneet ja kaikki kotihakemiston tavara on siirretty kotikoneelle. Kun tuli lisäaikaa, saattaa ehkä jopa kenties ehtiä käymään tarkistamassa, onko Windows-kotihakemistossa vielä jotain kiinnostavaa roikkumassa.

Mikä on vavvan määritelmä?

Elin epätavallisia hetkiä eilen kaupunkiliikenteen bussissa, kun en kuunnellut musiikkia. Ehdinkin sitten seurata paria pikkupoikaa. Toinen istui rattaissa keskivälikössä ja isänsä seisoi vieressä. Toinen pojista istui keskivälikön vieressä olevilla penkeillä isänsä kanssa ja kurkki laidan yli keskivälikköön. Arvelen, että molemmilla pojilla oli ikää noin 3-4 vuotta. Laidan yli kurkkiva poika selitti isälleen:
- Hei, toi vavva hymyili mulle. Se on tosi sulonen vavva.

Samaan aikaan tämä "vauva" jutteli takaisin omiaan omasta isästään ja äidistään.
- Toi on tosi kiva vavva, se vaan osaa puhua, jatkoi laidan yli kurkkiva poika.
- Säkin voit katsoa tota vavvaa, poika yritti saada isäänsä innostumaan.

Rattaissa ollut poika jutteli takaisin:
- Ei se oo mikään vavva... se kasvaa vielä isoksi, hän selitti ja huitoi vieressä seisseen isänsä suuntaan.

Oli siinä hupia kerrakseen, kun tuota seurasi. Ei tainnut oikein toinen pojista hahmottaa, että kyseessä oli ikätoveri eikä toinen puolestaan sitä, että häntä pidettiin vauvana....

Experiencing Lahti

Kävin viikolla Lahdessa työmatkalla. Enpä ollut käynyt siellä hetkeen enkä muutenkaan tunne kaupunkia kovin hyvin. Lähinnä olen osallistunut siellä luistelu- ja rullaluistelukilpailuihin. Niihinkin monta vuotta sitten.

Olin hieman ajoissa perillä, joten ehdin muun muassa juoda aamukahvia paikallisessa ylikansallisessa pikaruokaravintolassa. Samalla totesin, että paikka näyttää olevan eläkeläismiesten kokoontumispaikka arkiaamuisin. Ravintolan nurkan oli valloittanut isohko joukko hyvin vanhoja miehiä ja lisää tuli joku paikalle sinä aikana, kun valuttelin kurkustani alas maailman yleisintä huumetta (lue: kofeiinia) sisältävää mustaa litkua.

Lahdessa on kyllä vielä paljon nähtävää. Vierailuni oli jälleen sen verran lyhyt ja maantieteelliseltä alueeltaan rajoittunut. Tulipahan taas kuitenkin hieman lavennettua senkin kaupungin tuntemusta. Ja opinpahan myös tuntemaan erään Pälkäneeltä kotoisin olevan ihmisen, joka on Lahdessa töissä... tämä kohtaaminen oli jokseenkin yllättävä.

Toisenlainen ikäkriisi

Tajusin jokin päivä sitten, että pikkuveljeni täyttää huomenna keskiviikkona 24. Se tuntuu paljolta. Sitten mietin, että isoveljeni täyttää kesällä 29. Se tuntuu vielä enemmältä. Jotenkin juuri ja juuri olen hyväksynyt itse olevani 26 (ja 9 päivää), mutta yhtäkkiä tuntuu, että veljet ovat ihan liian vanhoja. Isovelikin melkein 30. Hui. :0

PS. Tänä aamuna edellisen postauksen hissuttelijakuski ajoikin bussia numero 30. Ja tietysti se oli 4 minuuttia myöhässä Turtolan pysäkillä...

Paniikki ohi

Kävin äänestämässä. Siitä huolimatta, että en ole aivan varma, kuulunko enää kohderyhmään, Nuorten vaalikone auttoi löytämään ehdokkaan. Eli enää ei ole paniikki päällä.

Joku saisi kyllä tehdä jotain tuolle Tampereen joukkoliikenteelle. Tänään bussissa melkein kaikki pysäytysnapit olivat rikki. Siksi en voinutkaan jäädä Turtolassa, kun bussi ei sitten pysähtynyt. Kävelin Iidesrannasta vajaa pari kilsaa sitten. Joku toinen päivä bussi oli jo Hervannassa 7 minuuttia myöhässä ja kuski ajeli niin hissuksiin, etten ehtinyt Turtolassa vaihtamaan bussiin 15. (Tämä kuski mm. pysähtyi ennen liikenneympyrää odottelemaan, vaikka ympyrässä ei ollut sillä hetkellä yhtään ketään sillä puolen, josta joku olisi voinut ajaa kylkeen... niitä oli vasta tulossa ympyrään.)

Niin, että seuraavia kunnallisvaaleja odotellessa... ehdin vielä avautua täällä ja TKL:n palautekanavilla (jonne olen jo yhden viestin pysäkeistä lähettänyt).

Vaalipaniikki

- Ennakkoäänestys alkaa tänään..., kuului aamulla radiosta.

Tänään. Tosiaankin. Eikä minulla ole vielä mitään hajua siitä, ketä äänestäisin. Olen paria vaalikonettakin kokeillut, mutten ole löytänyt mieleistäni ehdokasta. Toinen koneista olikin kyllä Iltalehden kone, joka etsii ehdokkaiden joukosta sellaisen, joka muistuttaa omaa kuvaa eniten... siitä nyt en kuvitellutkaan olevan mitään iloa varsinaisen päätöksen tekemisen kannalta.

Ja ennakkoäänestys päättyy jo ensi tiistaina. Pitäisi osata tehdä valintoja, kun en ole varma, olenko varsinaisena vaalipäivänä Tampereella. Silloin olisi kyllä hyvä tekosyy päästä käymään läheisellä Norssilla. Ehdokkaiden joukossa on kyllä sellainen, jota äänestin kahdeksan vuotta sitten. Olen kuitenkin näiden kahdeksan vuoden aikana todennut, että hänellä on mielipiteitä, jotka joutuvat törmäyskurssille omien mielipiteideni kanssa.

Päätöksen paikka

Olen yrittänyt viikonlopun yli miettiä, kumpi koeajamistani autoista olisi se, jonka haluan ostaa. En ole osannut päättää. Niinpä kysyn teiltä mielipidettä. :) Vaihtoehtoina ovat siis Toyota Yaris ja Mazda 2. Mielipiteitä ja perusteluja saapi jättää vaikkapa kommenttiboksiin.

TKK-kytkökset katkeilevat

Jos jokin aika sitten sain sanoa hyvästit TKK:n opintotukilautakunnalle, niin nyt on aika sanoa heihei TKK:n atk-keskukselle. Lopettavat atk-lupani 16.3. Tämän tarkoittaa sitä, että kotisivuni muuttavat. Iki-osoite kuitenkin on ja pysyy.

Kielten sekamelskaa

Jokin aika sitten etsin tätä:


Ja törmäsin ensin tähän:



Saman tyyppisiä videoita näyttää olevan olemassa enemmänkin. Hauskoja ovat. Onkohan suomen kielelle mitään sellaista kieltä, joka sopisi samanlaiseen sovellukseen?

Oikeastaan pitäisi alkaa siivoamaan, jos nuha-yskältään jaksaisi ja viitsisi... mutta kirjoitinpahan nyt tämän merkinnän.

Ääni lähti

Olin perjantaina sen verran kunnossa, että jaksoin lähteä Muistinnollaukseen. Olin lepäillyt aamupäivän eikä kuumetta ollut. Kurkku tosin oli vähän kipeä. Sen verran kipeä, etten pystynyt laulamaan. Siitä huolimatta, etten yhtynyt yhteislauluun ja yritin muutenkin säästellä ääntäni, jossain vaiheessa se vain katosi. Ei nyt ihan kokonaan, mutta hyvin pitkälti. Oli hieman vaikeaa kommunikoida hälyssä. Ja harmitti, ettei pystynyt vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. No, eipä kai sitä voi mitään, kun flunssa iskee päälle juuri väärään aikaan.

Viimeisinä kolmena kertana, kun olen ollut flunssassa (maalis 06, elo 06 ja nyt helmi 07), ääni on lähtenyt. Erittäin ikävää.:(

Nyt täytyy vaan yrittää lepäillä ja parannella. Kuumetta ei edelleenkään ole.

Luovutan, nyt mä luovutan

En tiedä, veikö tänään alkanut flunssa mehut vaiko kohtalotoverin löytäminen lähipiiristä mehut valitusinnosta Kelan suuntaan, mutta pistin tänään opintotukipalautuksen verkkopankissa maksuun eräpäivänä 16.4. Tuskin se valittamisesta tulisi miksikään tämä asia. Kurkkukipu ja tukkoinen nenä ajoi minut sängyn pohjalle...

Nyt sattuu Suvia päähän

Sain postissa jälleen kirjeen Teknillisen korkeakoulun opintotukilautakunnalta. "Vapauttava tuomio", ajattelin. Mutta ei. Ei se mennytkään niin!! Olen lukenut Kelan tekstejä aivan väärin. Ja näin ollen laskenut tuloni väärin. Joudun siis maksamaan kaksi kuukautta korkoineen takaisin (tekee 936,12 e muuten).

Vai, miten ymmärtäisit seuraavat virkkeet:
"Vuosituloa laskettaessa ei oteta huomioon [...] opintojen päättymisvuonna tutkinnon suorittamiskuukauden [...] jälkeen saatuja tuloja siltä osin kuin vapaa tulo ylittyisi niiden perusteella." (katkelma päätöskirjeestä)

"Mikäli vapaan tulon raja ylittyy, joudut aikanaan tulovalvontaan. Tällöin voit halutessasi palkka - ja muiden tulotositteiden avulla selvittää, miltä osin vapaa vuositulosi ylittyy valmistumiskuukauden jälkeen saatujen tulojen vuoksi. Opiskeluaikasina kuukausina tuloja voi olla tukikkx505e + tuettomat kuukaudetx1515e. Valmistumiskuukauden tulot ovat mukana opiskeluaikaisissa tuloissa vain, jos sinulla on vielä siltä kuukaudelta oikeus opintotukeen (eli jos valmistut 18.-31.päivänä). Valmistumiskuukauden jälkeisen ajan tulot huomioidaan maksuajan mukaan. Jos palkka on maksettu valmitumiskuukauden jälkeen, sitä ei katsota opiskeluaikaiseksi tuloksi (maksupäivä siis ratkaisee eikä ansainta-aika). Eli valmistumisen vaikutus tulee huomioida tulorajansa tarkkailussa." (katkelma TKK:n opintotukitoimiston virkailijan sähköpostista, joka on päivätty 14.12.2004)

"Jos vuositulot ylittävät vapaan tulon ja tuensaaja on opintonsa aloittanut tai valmistunut, hänen on huolehdittava siitä, että opiskeluaikana saadut tulot pysyvät laskusäännön "505 euroa tukikuukautta kohden ja 1 515 euroa tuetonta kuukautta kohden" mukaisina. Opiskeluaikaan kuulumattomien kuukausien tulot voivat tällöin olla miten suuret." (katkelma Kelan sivuilta)

No, nyt kun rupesin oikein tavaamaan Kelan sivuja uudestaan, niin lukeehan siellä myös seuraavaa (tiedä sitten, missä muodossa ollut loppuvuodesta 2004):
"Tuloista, jotka on maksettu opiskelijalle ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymiskuukauden jälkeen, ei lasketa mukaan sitä osuutta, joka ylittää keskimäärin 1 515 euroa kuukaudessa. Opintotukea ei siis peritä takaisin niiden tulojen vuoksi, jotka katsotaan opiskeluaikaan kuulumattomien kuukausien tuloiksi."

Minun tulkintani oli (perustuen pitkälti opintotukitoimistosta saamaani vastaukseen) se, ettei valmistumisen jälkeisiä tuloja lasketa ollenkaan vapaaseen vuosituloon. Mutta se oli VÄÄRIN.

Kelan tulkinta onkin, että opintojen päättymisen jälkeen vapaaseen tuloon ei lasketa sitä osaa saadusta tulosta, joka ylittää 1515 €/kk.

On tämä niin väärin, niin väärin. Miksei asioita voi viestiä selkeästi?

(Jos jotain hyvää haluaa keksiä tästä, niin onneksi opintotuki ei ole sen isompi kuin on. Ei tarvi maksaa enempää takaisin...:P)

TAM-2 Käytöstapojen perusteet teekkareille 1

Oppitunti 1: Kun kutsut toisen organisaation edustajia yhteiseen palaveriin, muista tarjota heille jotain. Edes kahvia. Varoittava esimerkki käytöksestä, jota pitää välttää, on se, että itse juo kahvia, mutta ei tarjoa vieraille.

**

Kävimme tänään tutustumassa paikallisen ylioppilaskunnan flegmaattiseen hallitukseen, joka tyynesti ryysti omista kupeistaan kahvia, mutta ei tarjonnut sitä meille vierailleen (7 kpl).

Eräs asiasta tietoinen otti esille, että olen veljeni sisko.
- Ja Anteron sisko.
*hetken hiljaisuus*
- Jaa, tunteeks kaikki Anteron?
- No kyllähän kaikki nyt Anteron tuntee.
- Ai.

Tämäkään ei piristänyt väsyneennäköistä hallitusta.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle, joka tätä luet! :)

Ystävänpäivän kunniaksi toivon tietysti paljon uusia merkintöjä "ystikseeni" ;) Kävijälaskurin lukemat osoittavat blogin lukijakunnan olevan laajempi kuin kolme henkilöä...

Kun taas takaisin...

...muistoihin palasin... Minun ei anneta unohtaa, että olen joskus ollut opiskelija. Sain tänään kirjeen Teknillisen korkeakoulun opintotukilautakunnalta. Perivät minulta vuoden 2005 ajalta 2 tukikuukautta takaisin 15 prosentin korolla, jos en kiiruusti tee selvitystä siitä, että valmistuin 10.10.2005 eikä näin ollen vuoden kolmen viimeisen kuukauden palkkaa kuulu laskea vapaaseen tuloon.

Tiesin toki, että tämmöistä voi joutua selvittelemään, mutta olin jo kokonaan unohtanut. Ja onhan, hyvänen aika, valmistumisestani kulunut jo 1 vuosi ja 4 kuukautta. Pieni viive takaisinperinnässä. Ei muuta kuin kaivelemaan arkistoista palkkakuitteja. En ajetellut toimia ihan kupongin ohjeiden mukaan, kun siinä pyydetään "liitä mukaan tutkintotodistus tai vastaava". En todellakaan lähetä alkuperäistä. Kopio riittäköön. Pystyisköhän nykyisen työpaikkani opintotukitoimisto olemaan minulle avuksi? Ei tekisi mieli maksaa postimerkin hintaa tästä vaivasta.

Ikäkriisiä pukkaa

Täytän alle kuukauden päästä toisen kerran 25 (siis sen teorian mukaan, että naiset eivät koskaan täytä enempää kuin 25). Tässä iässä alkaa osata ottaa jo imarteluna sellaisenkin kommentin, jonka kuulin eilen.

- Sähän olet niin nuoren näköinen, vaikka oletkin jo ihan aikuinen.

Kaivoin muistilokeroistani kokemuksia, joista en ole ollut niin tyytyväinen. Mutta niiden tapahtuma-aikaan olenkin ollut nuorempi...;)

**

Ennen erästä uutta vuotta menin pikkuveljeni kanssa ostamaan ilotulitteita veljeni tarpeisiin. Veli oli silloin pari kuukautta vajaa 18 ja minä pari kuukautta vajaa 20. Kävelin kaupan tiskille ja esitin tilauksen myyjälle.
- Niin, olettekste yhdessä? sanoi myyjä osoittaen minua ja takanani seisovaa veljeäni (joka ei siis ole pikkuvelinimityksestä huolimatta ollenkaan pieni).
- Tai niin, onko sulla papereita?
Vilautin myyjälle ajokorttiani.

**

Kun olin 21-vuotias kävin joitakin kertoja Pälkäneellä yleisurheilun viikkokilpailuissa. Samana kesänä kuulin itseäni koskevat lausahdukset samalla kentällä.

- Katsopas nyt mallia, kun täti näyttää, miten moukaria heitetään.

- Niin, olitkos sää 17-sarjassa? kysyi toimitsija korkeushyppypaikalla.

**

Asuessani Ruotsissa keväällä 2004 eli ollessani 22 tai 23 Essinge kyrkan kyrkoherde tuli kyrkokaffeilla kysymään minulta:
- Är du en av dom konfirmanderna? Dom har sitt möte där.

Tuossa vaiheessa rippikouluiästä oli kuitenkin kulunut jo 8 vuotta eli kirkkoherran (tai oikeastaan rouvan) arvio heitti pahan kerran.;)

**

- Meitin vavva muuttaa pois kotoo.
- Niin, minkä ikänen sun tyttäres on?
- 25.
- Samanikänen kun minä.
- Siis vav-va.

Joukkoliikenteestä, jälleen

Avaudun Tampereen joukkoliikenteestä jälleen. Toivottavasti tämä aihe ei ala käymään tylsäksi. Blogini lukijakunta ei ole esittänyt mitään erityisiä toiveita aihevalikoiman suhteen, joten uskallan valita vanhan aiheen. (Hihkaiskaa, jos jo kyllästyttää!)

Tapahtuipa siis eilen:
- No! tuhisin, kun bussin ovi liiskasi minua jo toistamiseen väliinsä Keskustorin kupeessa olevalla bussipysäkillä.
- Se on, kun noi ovet ei meinaa totella.
- Jaa, sanoin ja vilautin bussikorttiani lukijalle.
- Sää oot nopee, tuumasi bussikuski, joka oli hetkeä aiemmin nähnyt minut Hämeenkadulla aivan Hämeenpuiston vieressä epätoivoisesti vilkuttelemassa pysähtymismerkkiä.
- Hmjuu, tuhisin vielä hieman hengästyneenä.
- Kato kun siinä ei oo ollenkaan pysäkkiä.
- Joo, mää rupesin sitten kattoon... niin, ei oo, vaikka on toisella puolen? huohotin.
- Joo ei.
- Järkevää.
- Joo, se on tätä logiikkaa.

Olin Hämeenkadun päässä, kun näin bussin 15. Koska kohdalla oli bussipysäkki, yritin pysäyttää bussia, koska seuraavan tuloon menisi tovi ja vaihtaisin mielelläni aikomani kauppareissun kotimatkaan. Bussi ei pysähtynyt. Tuijotin hetken numeroita pysäkin kohdalla ja totesin, ettei numeroa 15 näy. Luotin siihen, että seuraavalla pysäkillä Keskustorin laidalla joku pysäyttää bussin ja pinkaisin juoksuun. Matkaa on varmaan parisen sataa metriä. Ja ehdin kuin ehdinkin bussiin, vaikka oven väliin meinasinkin jäädä.

Tämä on jo toinen havaitsemani paikka, missä bussilla 15 ei ole vastinkappalepysäkkiä tien toisella puolen. Kokeilen varmaan jossain vaiheessa antaa TKL:lle vähän palautetta. Alkaa jo hieman rassaamaan. (Ja bussi numero 15 on aamulla Kaukajärven suuntaan tosiaan ajoissa ja illalla keskustaanpäin myöhässä ja monesti myös Kaukajäreven suuntaan).

Toinen asia, mikä kiusaa nimen omaan Keskustorilla, on, että bussipysäkkien sijoittelussa ei juuri ole logiikkaa. Minulle sopivien bussien (12, 15, 30 ja 31) pysäkit ovat aivan eri puolilla toria. Miksei noin samaan suuntaan meneviä busseja voida laittaa pysähtymään samalle pysäkille. Sen sijaan yhdeltä pysäkiltä lähtee busseja Linnainmaalle, Korkinmäkeen ja Järvensivuun (29, 31 ja 10). Ken Tamperetta tuntee, tietää, että kyseiset kaupunginosat eivät ole toisiaan nähneetkään. Bussien numeroinnin logiikkaakaan en täysin ymmärrä, mutta ehkä siinä on jokin syvempi olemus, jonka havaitsemin vaatii vielä perehtymistä tamperelaiseen ajatusmaailmaan.

Laulattaa, mutta laiskottaa

Kävin toista kertaa uudella laulunopettajalla. Mukava päästä taas kiinni lauluharrastukseen. Menee kyllä oma aikansa ennen kuin oppii täysin opettajan käyttämän kielen. Muutenkin uusia asioita on tullut paljon. Toistaiseksi kielikuvat eivät ole olleet vielä luokkaa "tukaanin nokka", "mikkihiiriposket" tai "diplomaattihymy", joihin olen aiemmin törmännyt.

Tänään tunnilla oli myös kuunteluoppilas. En tiennyt siitä etukäteen. No, ei se minua nyt niin kovasti häirinnyt. Laulutunnilla vaan päätyy tekemään sellaisia asioita, jotka saattavat hauskuuttaa jopa itseä puhumattakaan ulkopuolisista...

Jaa niin, palatakseni otsikkooni: harjoittelun suhteen olen ns. laiska. Ikinä ei muka ehdi. Olin kyllä vähän treenaillut, mutta enemmän pitäisi. Paljon enemmän. Seuraava laulutunti on kahden viikon päästä. Koitan tsemppailla.

Tulehduskipulääkekuuri

Lisäyksenä edelliseen: sain olkapääni hoitoon lääkäriltä tulehduskipulääkekuurin. Jokin jänne on tulehtunut. Sen siitä saa, kun menee tottumattomuuttaan pelaamaan lentopalloa. No, onneksi tuo ei ole este luistelemiselle. Huomisesta jumpasta en ole varma.

Epämiellyttäviä liikuntaan liittyviä kokemuksia

Pidän liikunnasta todella paljon. Silti siihen voi liittyä välillä epämiellyttäviä kokemuksia. Tässä lista joistakin, jotka olen kohdannut viimeisen parin kuukauden sisällä (itse asiassa yhtä lukuun ottamatta muut viimeisen puolentoista viikon aikana).

1. Kun lentopalloa pelatessaan saa olkapäänsä kipeäksi siten, että se ärtyy pahaksi yli viikko pelin jälkeen.
2. Kun on käynyt jumpan jälkeen suihkussa ja palatessaan suihkusta pyyhe ympärillään pukuhuoneeseen, palohälyttimet soivat.
3. Kun on niin kylmä, että sormet ja varpaat menevät tunnottomiksi luistelun aikana.
4. Kun saa sählypallon sormiinsa siten, että kaksi kynttä menee halki kahdesta kohtaa.
   

Teinixtouhua

Teinix-varoitus... perustin "ystäväkirjan". Haluan oppia tuntemaan sinut hyvä lukijani.:) Kysymyksiin pääset vastailemaan täällä. (Valitettavasti valikon tekstejä ei päässyt muuttamaan, pyydän kärsivällisyyttä...)

***

Tänään minulle soitti laajakaistan asentaja. Olisi halunnut sopia asennusajasta. Sanoin, että "käsittääkseni kaista toimii jo". Kuulemma maanantaina se oli kilpailevan operaattorin puolelta kytketty ja asentaja olisi halunnut tulla tarkistamaan talon puhelinkytkennät. Sanoi tarkistavansa vielä operaattoriltani, että en käytä jonkun muun linjaa... asentajasta en kuullut sen jälkeen eli ilmeisesti ihan oma linjani on käytössä.:)

Nettiylläri

Kotona toimiikin jo netti!! Ihan ylläri. Tällä viikolla sen oli tarkoitus tulla, mutta tarkkaa ajankohtaa ei minulle oltu kerrottu. Iskin modeemin seinään ja yhteys pelitti. En valita.:)

Pyynikillä, sittenkin

Kävin eilen sittenkin Pyynikillä. Elämäni ensimmäistä kertaa luistelemassa siellä. Jää oli ihan kohtuullisessa kunnossa ollakseen ensimmäinen jää (tosin en tiedä, voiko jäältä odottaakaan ihmeitä täällä). Matka pukuhuoneesta jäälle oli jäädytetty. Kuulemma jääpalloilijoita varten. Palloilijoita, joita ei ole ollut kaupungissa kuulemma miesmuistiin. Onneksi oli hieman lumireunaa, jota pystyi hyödyntämään jäälle siirtyessään.

Oli aika kylmä. Viihdyin jäällä vajaan tunnin. Kun palasin pukuhuoneen lämpöön, sormet olivat kohmeiset. Pian sormenpäihin alkoi sattua. Ihmettelin, etteivätkö varpaat olleetkaan niin kovasti jäässä, kun niissä ei vielä siinä vaiheessa tuntunut mitään (ne eivät siis tunteneet siinä vaiheessa varmaan mitään). Niin, vielä. Aika pian sain kärsiä lämpiämisen tuottamasta tuskasta, ja vielä ihan jonkinmoisen tovin. No, se kuuluu lajiin. Niin kauan, kun Suomi on halliton.

Pikaluistelutekoja

Olipahan jännittävä pikaluisteluviikonloppu. Pekka Koskela luisteli sprinttereiden MM-hopealle. Vielä ennen viimeistä matkaa Pekka oli johdossa. Lopulta ero voittajaan oli minimaalinen 7 sadasosaa. Harmittavan minimaalinen. Kaikesta huolimatta hopea on huippusuoritus! Yle teki hienosti raivattuaan tilaa suoralle lähetykselle TV2:een viimeistä ratkaisumatkaa varten. Muuten suorat lähetykset tulivat Yle24:n puolelta.

Luistelussa tapahtui viikonloppuna myös muuta. Susanna Potka rikkoi maailman cupin rajan Universiadeissa Torinossa. Ensi viikonloppuna Susanna pääsee osallistumaan maailman cupiin Heerenveenissä. Viikonloppuna kisattiin myös Nordic Junior Gamesit Alkmaarissa.

Ja Etelä-Suomeen tuli talvi. Juuri sopivasti. Nyt on paikka uusille nuorille pekkakoskeloille ja susannapotkille lähteä lajin pariin, kun sääolot sen vihdoin tänä talvena sallivat myös luonnonjääpaikkakunnilla. Pyynikille pitäisi pian päästä, Kangasalle pääsisi jo (jos olisi oma auto...).

Kummituslinja

Ihmettelin sunnuntaina 14.1. bussipysäkkejä, jotka kuuluvat bussille numero 31. En tiennyt koko linjan olemassaolosta. Koska pysäkit olivat kohtuullisen lähellä kotiani, päätin ottaa selvää, mitä reittiä kyseinen bussi kulkee.

Yllätyksekseni paikallisen kaupunkiliikenteen sivut eivät vielä viime viikolla tunteneet linjaa 31. Ajattelin, että ehkä se on lopetettu linja, kunnes näin bussin tuolla numerolla varustettuna keskiviikkona. Koska en tiennyt tarkkaan, mitä reittiä bussi kulkee, en osannut tehdä päätöstä, pysäyttääkö bussi vai odottaa viiden minuutin päästä tulevaa takuuvarmasti suoraa reittiä kulkevaa bussia. Ja samassa bussi sujahti ohi.

Eilen löysin mainospostin seasta lapun, jossa kysyttiin: "Oletko jo kokeillut asuinalueesi entistä parempia kulkuyhteyksiä?" (tjsp) ja siinä mainostettiin bussilinjaa 31, joka aloitti kulkemaan maanantaina 15.1. Selvisi senkin kummituslinjan arvoitus. Kovin suurta hyötyä linjasta ei minulle liene. Se liikennöi vain kerran tunnissa.

Kun lentokoneesta siivet pestiin

Tampereelta ei pääse lentämään suoraan Ouluun. On kierrettävä Helsingin kautta. Aamutuimaan, siinä neljän viiden aikaan aamulla, Tampereella satoi lunta. Joku sanoi, että se oli lähellä alijäähtynyttä vettä. Yhtä kaikki, konetta piti Pirkkalassa pestä (kertokoon joku minulle, millä se tuommoisessa kelissä pestään!). Kapteeni sanoi, että siihen menee ehkä 10 minuuttia. Se olisi tiennyt viivytystä lähtöaikaan viisi minuuttia. Lopulta pääsimme lähtemään 20 minuuttia aikataulusta jäljessä (klo 6.40). Helsingissä olimme 35 minuuttia aikataulausta myöhässä. Ja Oulun kone oli meidät auttamatta jättänyt.

Jouduimme odottamaan seuraavaa konetta kaksi tuntia. Sinivalkoinen lentoyhtiömme korvasi kärsimämme tappion kuuden (6) euron kahvilakupongilla. Lentokentän hintatason tietäen kupongilla ei kovin isoa aamupalaa saanut. Perillä Oulussa olimme noin puoliyksitoista ja Linnanmaan kampuksella yhdeltätoista.

Myöhästymisen johdosta missasimme yliopistotiedottajien talvipäivien alkuaamupäivän ohjelman. Emme esimerkiksi kuulleet joikua, nähneet palkittua itikkatutkijaa emmekä kaikkien paikalla olleiden yliopistojen esittäytymistä. (Aamupäivän ohjelman kuvaus on peräisin kuulopuheista...)

Lentoliikenne oli sekaisin vielä myöhemminkin päivällä. Matka Tampereelta tänne Ouluun saattoi kestää vielä meidän aamuista matkaamme kauemmin. Saa nähdä, miten koneet huomenna kulkevat. Onneksi minä olen jäämässä Helsinkiin.

Palvelu ratkaisee

Koeajelin tosiaankin eilen jälleen uutta automerkkiä. Auto oli mukavan ketterä ajella, mutta saamani palvelu oli lähes ala-arvoista. Ensinnäkin kävin liikkeessä ensimmäistä kertaa jo lokakuusaa eikä heillä silloin ollut antaa haluamaani mallia koeajettavaksi. Sopiva auto oli tarjolla vasta nyt (tästä sain tiedon viime viikolla). Sitten kun menin liikkeeseen, sitä henkilöä, joka koeajostani piti ollu kärryillä, ei löydy mistään. Joku random-myyjä alkoi sitten järjestellä koeajoani ja oli antaa auton minulle vain puoleksi tunniksi. Sanoin, että enhän minä siinä ajassa lumisadekelissä ja ruuhka-aikana kerkiä yhtään minnekään. Sitten tämä myyjä joutui huutelemaan toiselle myyjälle, että "menis kuuteen" ja toinen mumisi jotain vastaan. Kysyin:
- Onko tässä nyt joku ongelma?
- Ei tässä mitään... meidän sisäinen ongelma vaan, kun myyjä on varannut toisen myyjän ajoauton koeajoon eikä ole itse paikalla, myyjä yritti hymyillä.

Autolle siirryttäessä myyjä harjasi auton lumesta ja laittoi sen käyntiin. Mitään muuta opastusta en saanut eikä myyjä osannut edes vastata, pystyykö ratin korkeutta ja etäisyyttä säätämään.
- Laitanko tän oven kiinni, ettei sada lunta sisään, hän vain sanoi ja jätti minut autoon.
Toisissa liikkeissä myyjät ovat hieman esitelleet autossa olevia ohjauslaitteita ennen liikkeelle lähtöä. Koska aiempikaan myyjä, jonka kanssa asioin, ei varsinaisesti ollut merkin asiantuntija, kukaan ei ole kunnolla esitellyt minulle autoa.

Kun palasin koeajolta, myyjä lupasi laskea minulle tarjouksen. Hän ei tehnyt sitä heti, vaan lupasi lähettää sen sähköpostilla. Hän ei ollut kovin innokas esittelemään, mitä autoon kuuluu vakiovarusteina, joten minun piti arvailla, mitä haluaisin siihen lisävarusteiksi. Täytyy sanoa, että vaikka tämä auto oli koeajamistani neljästä merkistä top2:ssa, voi olla, että se jää liikkeeseen ihan vaan sen vuoksi, että en saa kunnon palvelua!

Niin kauan, kun olen autoton, saan vielä nauttia joukkoliikenteen ihastuttavista bussikuskeista. Tänään ensimmäisen bussin kuski oli pulisongeilla varustettu keski-ikäinen mies, joka tervehti jokaista kyytiläistä reippaalla sanalla "terve" (kuvittele tähän sellainen kummelimainen tamperelainen aksentti). Tervehdystä oikein säpsähti. Toinen aamun bussikuskeista olikin sitten nuorempi kaveri, joka katseli sisään lappaavia ihmisiä alta kulmain...

Och nu är det vinter i min älskade nord...

Eilen satoi lunta. Jee! Vihdoinkin näyttää talvelle. Täytyy vain toivoa, että ennustettu vesi- ja räntäsade ei pilaa talvea uudelleen. Pakkasta saisi olla, että saataisiin jää Pyynikille eikä tarvitsisi tyytyä kaukalossa luisteluun.

Yksi huonompi juttu tuossa lumessa on. Aion tänään jatkaa lokakuun lopussa aloittamaani autoprojektia koeajamalla jälleen uutta merkkiä. Viime viikolla olisi ollut paljon parempi keli testailla autoa, mutta enköhän nytkin selvinne... Autonhankintaprojekti onkin ollut jäähyllä sen jälkeen, kun muutin Tampereelle eikä ole tarvinnut enää päivittäin kulkea Orivedeltä. Autokuume jäi kuitenkin kytemään.

Julkisesta liikennöinnistä

Aamuisin yritän ehtiä bussiin, jonka arvioitu pysäkin ohitusaika lähipysäkilläni on 7.29. Jo ensimmäisenä aamuna opin, että aika ei pidä paikkansa. Bussi oli jo mennyt. Tarkemmin bussi ohittaa pysäkin noin kello 7.25. Tänäänkin sain juosta hullunlailla, että ehdin bussiin. Eilen myöhästyin ja päätinkin sitten mennä vastaavalla bussilla toiseen suuntaan. Se bussi oli tupaten täynnä ja kuski joutui jokaisen pysäkin jälkeen huutelemaan, että "tiivistetään siellä keskikäytävällä". Mieluummin siis koitan ehtiä jatkossa tuohon liian aikaisin menevään bussiin kuin mennä toiseen suuntaan menevällä...

***

Tampereella ei juuri harrasteta pysäkkiaikatauluja. Se on ärsyttävää. Pysäkillä kököttäessään ei ikinä tiedä, koska seuraava bussi tulee. Ellei sitten satu olemaan pysäkillä, jossa on katos ja nuo aikataulut. (Jokaisessa katoksessa ei kuitenkaan aikatauluja ole.) Tässä taannoin missasin neljä bussia, kun minun olisi pitänyt olla neljällä eri pysäkillä hieman eri aikoihin ja olin aina väärässä paikassa juuri, kun bussi meni. Pysäkkiaikatauluista olisi ollut tässäkin tapauksessa suurta apua.

***

Ammatti-ihmisetkään eivät ilmeisesti aina seuraa aikatauluja tai kelloa. Tässä taannoin istuin junassa matkalla Pasilasta Tampereelle. Vaunuun asteli konnari toista kertaa ja sanoi:
- Riihimäeltä tulleiden matkaliput, kiitos.

Katsoin kelloa ja totesin, ettei millään olla vielä voitu pysähtyä Riihimäellä, kun Pasilasta lähdöstä oli vain parikymmentä minuuttia.

Eräs matkustaja päätyi keskustelemaan konnarin kanssa:
- Varmaan tarkoitit Tikkurilasta tulleet.
- No, jos olet tullut Tikkurilasta, niin ok.
- Ei kun, eihän me vielä olla vissiin pysähdytty Riihimäellä.

Ilmeisesti tässä vaiheessa konnarikin katsoi kelloa ja kuulutti koko vaunun kuullen:
- Sen verran korjausta, että Tikkurilasta tulleet.

Kaaos siirretty

Kaaos on siirretty Etelä-Suomesta Länsi-Suomeen. Ja kuten tapana on, entropia kasvoi. Lähtöpisteessä kaaos oli vielä jokseenkin hallittu. Loppupisteessä aikalailla hallitsematon. Ja sen selvittämiseen menee vielä joku tovi.

Eilen jaksoi painaa koko päivän aamusta iltaan eikä illallakaan meinannut tulla uni silmään. Nyt väsyttää ja lujaa.

Kahvinkeiton jalo taito

Viime aikoina olen huomannut, että kahvin keittäminen on haastavaa hommaa. Tai liekö sitten ollut kyseessä ylenpalttinen aamutokkura, joka on aiheuttanut ongelmia kyseisestä tehtävästä suoriutumiseen.

Yhtenä aamuna kuuntelin, että kylläpä kahvinkeitin pitää outoa ääntä. Perehdyttyäni tarkemmin asiaan, totesin, etten ollut laittanut keittimeen vettä ollenkaan...

Toisena aamuna olin mitannut keittimeen vettä kupilla. Kaataessani valmista kahvia kuppiin, kahvia olikin enemmän kuin kuppi pystyi vetämään. Tämä oli jokseenkin hämmentävää aamuhämärissä... Vasta jälkeenpäin keksin, että tämä saattoi johtua siitä, että olin ehkä jättänyt kannuun vettä. Tätä en yleensä tee, joten se selittäisi sen, miksi en ollut asiaa havainnut etukäteen.

Mutta ennen kaikkea kahvinkeitto vaatii selvästi tarkkaavaisuutta!

Muutto aluillaan

Noniin. Ensimmäiset tavarat siirretty uuteen osoitteeseen. Enpä olekaan yleensä kävellen muuttotavaroita siirtänyt (jos ei lasketa muuttoa Otaniemessä pihan yli), mutta eilen tuli kannettua repullinen tavaraa 3 kilometrin matka etelämpään Tampereella. Lisäksi vanhemmat toivat joitakin tavaroita autolla. Tänään siirtyy lisää tavaraa ja loput loppiaisviikonloppuna. Joudun luopumaan Etelä-Haagan asunnostani, *nyyh*, jonne vasta reilu vuosi sitten muutin.

Hyvää ja siunattua joulua kaikille lukijoilleni!

Lyhytaikainen ilo?

Saa nähdä, taitaa jäädä netti lyhytaikaiseksi iloksi. Minulla on nimittäin edessä muutto vuodenvaihteessa ja *tadaa* yhteyden siirtämiseen menee jälleen 4-6 viikkoa. Eli kun eilen ilmoitin muutosta operaattorille, voinen odotella nettiä uuteen osoitteeseen tammikuun lopulla, jos vielä silloinkaan. On noi toimitusajat aikamoisia.

Muuttostressiä keventää sopivasti se, että vihdoin tuli hieman talvisempi sää ja on vielä jotain toivoa valkoisesta joulusta. Joululahjat on ostettu ja paketissa. On ihan kiva, että radiossa soi joululauluja, mutta valitettavasti ihan jokainen vanhan joululaulun rääkkäys ei korviani miellytä. Esimerkiksi Pauli Hanhiniemen versio Sylvian joululaulusta saa minut lähinnä surulliseksi.

Netti -- vihdoin

Yli neljän viikon odottelun jälkeen sain netin vihdoin siirrettynä Helsingistä Tampereelle. Kovin kauaa se ei ehdi nykyisessä osoitteessa olla, koska jo tammikuussa olen toisessa osoitteessa. Ehkä olen jälleen tammikuun ilman nettiä...

Nettiyhteyden siirtämisen lisäksi asentajan piti käydä tekemässä kytkentä talon puhelinkeskuksessa. Sen jälkeen hän oli osuutensa suorittanut. Vielä piti konffata modeemia, että yhteys alkoi toimia koneeseen asti. Onneksi sain henkilökohtaiselta it-konsultiltani asiantuntevaa puhelinneuvontaa...:)

Perjantai-ilta Helsingin joukkoliikenteessä

"Tätäkö olen kaivannut?" oli ajatus, joka tuli mieleeni tänään matkustaessani Helsingin joukkoliikenteessä, tarkemmin metrossa ja Pohjois-Helsingin bussissa. Humalaisia tai muuten pöllyssä olevia ihmisiä oli pilvin pimein. Sinänsä sain kyllä matkustaa rauhassa, mutta ilmapiiri oli levoton.

Ja ei. Tätä en ole kaivannut. On paljon muita asioita, joita Helsingistä kaipaan, mutta viikonlopun iltojen joukkoliikennettä en. Sen sijaan esimerkiksi luistelu on yksi asioista, joita on ikävä. Tänään onneksi pääsi pitkästä aikaa luistelemaan kunnolla. Voi voi, milloinkohan Tampereelle saadaan jäät? Näillä keleillä ei koko talvena! Kyllä Sorsapuiston kentälle suunnitellulle hallille on selvästi tilauksensa. Tekojäästäkin olisin jo hyvilläni.

Pankkivirkailijan tilannetajua?

Minusta tuli jokin aika sitten eläkesäästäjä. Kun olin allekirjoittanut sopimuksen ja lähdössä pois, virkailija muisti:
- Hei, saitko sä tommosen meidän joulukalenterin jo? Haluatko semmosen?

Otin kalenterin vastaan ja lähdin pois pankista. Kun vilkaisin kalenterin taakse, siellä luki JunioriKlubi. Liekö pankkivirkailijan tilannetajua vai sen puutetta?;)

Nyt se alkoi...

Tänään sitten aloittivat joululaulujen soittamisen radiossa. Kumma kun heti joulukuun alusta pitää aloittaa... "Last Christmas I gave you my heart", soi aamulla. Kaupoissa kuulin joulumusiikkia kyllä jo viime viikolla. En voi väittää, että "I saw mommy kissing Santa Claus" olisi erityisesti virittänyt minua ostotuulelle kylläkään...

Kritiikistä huolimatta täytyy tunnustaa, että olen itsekin aloittanut jouluun valmistautumisen: joulukortit on kirjoitettu...

EUROMED

Eipä voinut taaskaan olla huomaamatta, että kaupungissa vilisi arvovaltaisia vieraita alkuviikosta. Jo viikko sitten keskiviikkona Tampere-talon piha oli aidattu. Maanantaina kaupunki oli poliiseja täynnä ja vauhdikkaita autokulkueita näkyi liikkeellä. Maanantai-iltana koti-iltaani säestivät myös kadulta kuuleneet poliisin pillin vihellykset ja sireenien ulvahdukset. Onneksi yö oli jo rauhallisempi. Eilen Tampere-talon aitaus oli jo tipotiessään.

Saker och ting

Elämässäni sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta kertoilen näistä asioista sitten, kun siltä alkaa tuntua. Sen sijaan, että kertoisin, mitä minulle kuuluu, ajattelin postailla muutaman hajahavainnon ympäristössäni pyörineistä ihmisistä. Aloitan tästä päivästä.

Olin eräässä karkkikaupassa Helsingin asematunnelissa. Liikkeen ulkopuolella oli läjäpäin karkkipusseja ja lisää oli tulossa: eräs mies työnsi karkkilavaa sellaisella vipukärryllä. Hän totesi ympärillä pyöriville asiakkaille:
- Anteeksi, että vaivaan... olen lahja taivaan.
Samassa hän ohjasi kärrynsä päin suklaalaatikkopinoa ja kaatoi mennessään aikamoisen läjän.
- Ei päivää ilman vahinkoa..., mies tuumasi hyväntuulisesti.

--

Kuljen aamuisin töihin bussilla, joka on yleensä täynnä ammattikoululaisia. On matkassa muitakin, mutta suurin osa kyydissä olevista jää siinä kohtaa, mistä on lyhin matka erään Tampereen kaupunginosan ammattikouluun (joka muuten juhlallisesti käyttää englanniksi itsestään nimeä institute ja kattokoulusta college). Olenpa seuraillut tätä kirjavaa porukkaa joskus mielenkiinnolla.

Ensimmäinen havainto on, että monellakaan kyydissä kulkevalla ei ole reppua tai laukkua. Sen sijaan olen nähnyt mukana kulkevan pienen pakoputken. Tai toisinaan kampaamotarvikkeita sisältävän laukun.

Kerran harrastin olan yli lukemista ja huomasin, että eräs poika yritti ratkaista tytön puolesta densiteettilaskuja (mahtoivatko opiskella painoalaa). Luonnollisten logaritmien ratkaiseminen ei kuitenkaan näyttänyt menevän ihan oikein... tyttökin kyllästyi jossain vaiheessa ja repi prujunsa takaisin. Tosin tämä tuskin johtui siitä, että tehtävät eivät näyttäneet sujuvan...

Kerran istuin sellaisen 80-luvun (punkkarin?) tyyliin pukeutuneen pojan vieressä ja oletin, että hän jää ammattikoulun pysäkillä. Siinä olen nähnyt hänen ennenkin jäävän. Pysäkin tultua väistin kauemmas istumaan, mutta hänpä ei jäänytkään kyydistä. Varmaan sai sellaisen kuvan, että istuin hänen vieressään vain, koska se oli bussin ainoa vapaa paikka. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita.

Seinäjoella...

Seinäjoella sataa aina, olen kuullut sanottavan. Aivan en tuota allekirjoita. Eilenkään ei satanut, vaikka kovasti meinasi ja sumu haittasi.

Saavuttuani Seinäjoelle heti ensimmäisessä kadunkulmassa joku pysäytti auton viereen ja kysyi, missä on Kalevankatu. No, enpä todellakaan tiennyt. Mutta pelottavaa, jos näytin paikalliselta! Luulin jo karistaneeni hartioiltani kaiken sen, mitä eteläpohojalaasuuresta ehti viime talven aikana mukaan tarttua...

Jotakin jutun juurta tarttui tällä kertaa matkaan...

Lahjaideoita vauvalle

Kuuntelinpa tässä päivänä muutamana, kun pari teekkaripojua jutteli takanani ruokajonossa. (Olisin kirjoittanut jo aiemmin aiheesta, vaan enpä ole voinut, kun uudessa majapaikassani Tampereella ei vielä ole nettiä.) Poikien jutustelu meni jotensakin näin:

- En tiedä, mitähän sinne veis mukana sille kummipojalle, kun se on vielä niin pieni... ihan vauva.
- No vie, Xboxi, pelejä..., toinen virnuili.
- Mut kun se on oikeesti näin pieni, sanoi kummisetä näyttäen lyhyttä välimatkaa sormillaan, joku viis, kuus kuukautta vissiin.
- No vie pari lavallista Tuttelia...
- Jaa, no en tiedä... en tiedä, käyttääkö se tai siis onko se semmonen, että sitä käytetään jossain vaiheessa joka tapauksessa...
- Niin, en tiedä... että onko se niin, että kun on rinnat ruvella, niin laitetaan Tuttelit tulelle...
Ja poikia huvitti. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin naureskelin siinä omaan olemattomaan partaani poikien jutuille...;)

Todettakoon muuten, että tamperelaisissa teekkareissa on monta erittäin huonosti käyttäytyvää miespuolista henkilöä. Pipopäistä olisi voinut pitää tukkimiehenkirjanpitoa opiskelijaravintolan ruokapöydissä...

Jerusalem, manus & regi Bille August

Katsoin eilen Jerusalemin leffaversion. Bille Augustin käsikirjoitus perustuu kyllä Selma Lagerlöfin samannimiseen kirjaan, mutta aika höttöiseltä 2 tunnin ja 45 minuutin leffa kirjan jälkeen tuntui. Mutkia oli oiottu rajusti ja yksi keskeinen henkilö oli jätetty kokonaan pois. Myös joidenkin päähenkilöiden tekemisiä oli muuteltu merkittävästi kirjaan nähden. Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille. Ei se leffakaan huono ole, mutta se kannattanee katsoa ensin, niin ei tule niin suurta pettymystä.

TAM-1: Oppitunti 4: loppuyhteenveto

Kohta on oleiluni teekkaritalossa ohi. Voisin kyllä todeta tähän loppuun, että rauhallisempaa on ollut kuin osasin odottaa. Ainoastaan ensimmäisenä yönä heräsin basson jytkeeseen aamuyöstä ja jonain toisena iltana käytävästä kuului kolinaa. (Kolinan aiheuttajaksi päättelin muutaman huonekalun, jotka olivat yön aikan ilmestyneet rappukäytävään.)

Olettaisin löytäneeni myös yhden perustelun oppitunnin 1 aiheeseen eli jääkaappikaljalle. Perustelu löytyi poikien vessan ovesta.:)



Ja jos ei olut riitä, niin ainahan voi turvautua vahvempiin:


Mitä käden ulottuvilla olleeseen viinan määrään tulee, on ehkä parempi, että olen lähes absolutisti. Eipähän tullut mitään kiusausta korkkailla erinäisiä pulloja...;)

Akuutti tarvis talvikengille

Tällä viikolla tuli yllättäen akuutti tarvis talvikengille. Lunta tuli tulvimalla. Talvikengät olisivat olleet poikaa jo niiden hakureissulla tiistaina. Sen verran syvässä sai kinoksissa kahlata. Illalla kokeilemani isoveljen saappaat eivät nekään toimineet kovin hyvin siinä kelissä, kun varsi oli niin leveä, että se hörppi lunta sisään, minkä kerkesi.

Keskiviikkona matka Orivedeltä Hervantaan kesti 20 minuuttia tavallista kauemmin, kun tuisku vaan jatkui. Iltaan mennessä tuisku oli tyrehtynyt, mutta tuulen tuiverrus tuntui edelleen luissa ja ytimissä. Ja joukkoliikenne oli sekaisin. Kummallista sinsänsä, koska on se talvi ennenkin Tampereelle tullut. Jouduin värjöttelemään puolituntia bussipysäkillä, kun kaksi vuoroa jäi tulematta ja myöhästyin samalla auttamattomasti sieltä, minne olin matkalla.

Tampere-sightseeing

Olin tänään matkalla Lielahteen. Olin katsonut Repasta suhteellisen huolimattomasti, missä pitää jäädä pois ja jossain vaiheessa tajusin ajaneeni auttamattomasti pysäkistä ohi. Ajattelin, että ajelenpa samalla bussilla sitten takaisin, kun oltiin jo niin "perämettissä", ettei siellä muita busseja kulkenut. Päädyin sitten Lentävänniemeen. Bussi seisoi noin 10 minuuttia ja lähti sitten paluumatkalle. Tällä kertaa osasin nousta pois oikealla pysäkillä.

Bussiseikkailun huono puoli oli se, että myöhästyin myöhemmin illaksi sopimastani tapaamisesta nolosti ainakin vartin.

Äntligen...

Sain eilen vihdoinkin Jerusalemin luetuksi. Palautin sen samantien, kun kerran satuin olemaan pääkaupunkiseudella. Yksi aikakausi on siis ohi ja 491 sivua vanhahtavaa ruotsin kieltä voitettu kanta.:) Jatkoin ruotsinkielisen kirjallisuuden parissa lukemalla junassa joskus aiemmin aloittamaani "Frågor, svar och fakta, Vem är Björn och vem är Benny och andra intressanta mysterier". Hieman eri tyylilajin kirja tuo kuin Lagerlöfin eepos.

Tampereella oli viikonlopun aikana tullut talvi. Lunta on jonkin verran ja aikasta kylmältä tuntuu. Ja mikä ikävintä, talvikenkäni ovat Orivedellä.:|

Polvi

Kai se on uskottava, ettei polveni kestä asfaltilla juoksua. Juoksin hieman alle 3 kilsaa ja pelasin tunnin sählyä. Paluumatkalla polvi oli niin kovin kipeä, että puolet matkasta piti kävellä. :( Se on ikävää, koska juokseminen olisi kuitenkin mukavaa...

TAM-1: Oppitunti 3: kertominen

Tänään tuli selväksi, että asuintalosta kertominen pitää tehdä harkiten. Satuin mainitsemaan eräälle teekkarille, missä tällä hetkellä majailen ja sain aikaan aikamoisen naurun purskahduksen...

TAM-1: Oppitunti 2: musiikki

Tänään opin, että tamperelaisessa teekkariasunnossa on soveliasta soittaa musiikkia viideltä aamulla niin lujalla, että naapurihuoneistossa korvatulpat korvissaan nukkuva herkkäuninen henkilö herää.

TAM-1 Tamperelaisen teekkariasumisen perusteet 1

Asustelen seuraavat kaksi viikkoa eräässä tamperelaisittain tunnetussa teekkariasuntolassa poikasolussa. Oletan, että tämä annos tamperelaista teekkariasumista riittää hetkeksi. Ajattelin jakaa teille, hyvät blogini lukijat, joitakin kokemuksiani tältä ajalta.

Oppitunti 1: Jääkaapin sisältönä lähinnä olutta.



PS. Erittäin iso plussa tässä asumisratkaisussa on työmatkan lyhyys.:)

Uusi KISS, vanhaa musiikkia

Silloin kun sunnuntai-iltaisin tulee ajeltua Helsingistä sisämaahan päin, kuuntelen mielelläni Uutta KISSiä. En niinkään kaipaa uutta musiikkia, vaan pidän 90 astetta -ohjelmasta, jossa soitetaan 90-luvun musiikkia. Sitä ei nykyään enää niin usein muuten kuule. Välillä kuitenkin kanavan kuuluvuus esimerkiksi Mutikon mutkissa on niin huono, että vaihdan suosikkikanavalleni, jonka kohderyhmän alaikärajan olen saavuttanut tänä vuonna. Se ei ole silti estänyt minua kuuntelemasta kyseistä kanavaa aina sen perustamisesta 1997 lähtien...;)

* *

Musiikilla on kummallinen vaikutus myös aerobic-tunteihin. Jos musiikki on miellyttävää, sitä jaksaa jumpatakin paremmin. Aivan joka kerta en ole ollut tyytyväinen TamppiAreenan jumppavetäjien valikoimaan... välillä on ollut Rednexiä ja Aquaa ja sen sellaista (niin, nämä edustavat sitä osaa 90-luvun musiikista, josta en niin välitä). Euroviisukappaleet sen sijaan ovat sopineet minulle, olenhan fani.;) Toivottavasti jumppavetäjät eivät kuitenkaan koskaan täällä sorru samaan kuin joskus Otaniemessä: diskohumpaksi väännettyyn Celine Dioniin tai teknojoulumusiikkiin.

Lasten lomaviikko

Oih! Olipa tänään kaupunkibussissa kerrankin kunnolla tilaa, kun koululaiset lomailevat.:) Oriveden bussissa tajusin loman merkityksen siinä vaiheessa, kun olin jäämässä bussista pois. Kukaan muu ei painanut stop-nappia eikä kukaan muu jäänyt bussista pois sillä pysäkillä. Olisikohan ystäväni bussikuski sen verran fiksu, että osaisi tästä päätellä, etten ole koululainen?;)

Vuosi sitten...

Valmistuin vuosi sitten. Onpas ensimmäinen vuosi diplomi-insinöörinä mennytkin nopeasti. Ei tunnu siltä, että siitä olisi vielä niin kauan.

Valmistumispäiväni kunniaksi liputetaan...;) No, oikeasti muistetaan Aleksis Kiveä ja on ehkä parempi sanoa, että Aleksis Kiven -päivä auttaa muistamaan valmistumispäiväni.

--

Näin tänään Qatarin kaksihenkisen karatejoukkueen. Taitaa qatarilaisia olla useampiakin osallistumassa karaten MM-kisoihin, mutta rautatieaseman pysäkille pysähtyneestä kaupunkibussin näköisestä tilausajosta tuli ulos kaksi Qatarin takkiin pukeutunutta miestä ja iso määrä laukkuja. Bussiin jäi vielä ainakin japanilaisen/kiinalaisen näköisiä ihmisiä ja kasseja, jotka kuuluivat Tsekin karate-joukkueelle.

Toinen qatarilaisista kipaisi tien toiselle puolen hakemaan hotellista kärryn kapsäkkien siirtämistä varten. Sillä välin toinen tervehti minua ja kysyi, mitä kuuluu. Kun qatarilaiset olivat päässeet laukkuineen tien toiselle puolelle, huomasin, että hotellin eteen kaarsi viisi taksia. Niistä tuli ulos USA:n karatejoukkue.

Rautatieaseman pysäkki on kyllä aitiopaikka Tampereen kansainvälisten tapahtumien backstagen seuraamiseen, kuten jo aiemmin totesin.

Thank you for the music

Eilen kiitin onneani, että pääsin bussissa päällä ollutta radiota karkuun mp3-soittimeni kuulokkeiden taakse. Radiossa oli käynnissä ohjelma, jossa haastateltiin jotain kivien halailijaa.
- Imetsä niinku jotain energiaa niistä kivistä? kysyi toimittaja...

Tuokin jo riitti, mutta ehdin kuulla myös, että halailija ei ota mukaansa aikuisia, mutta lapsia kyllä. Syy tähän oli se, että lapset "hahmottavat luonnon rytmin eri tavalla". Just joo.

--

Nyt illalla musiikista oli kyllä ehkä hieman haittaa, kun en ollut riittävän hereillä kuitatakseni takaisin bussikuskille. Hän oli aiemminkin kommentoinut pitkistä päivistäni, mutta nyt hän meni tulkinnassaan hieman liian pitkälle:
- On se raskasta toi koulunkäynti, kun on pitkiä päiviä.

KOULUNKÄYNTI?! Siltäkö tämä nyt näyttää, jos lähden aamulla kello 6.50 ja palaan 18.05 lähtevällä bussilla. Kyyllähän tietenkin naamani kukkii kuin milläkin teinillä... Äh, ehkä tämä on taas näitä tilanteita, jotka pitäisi ottaa imarteluna. Kyseiselle bussikuskille pitäisi päästä kuittaamaan jotain takaisin, kun pitempää päiväähän hän tekee kuin minä, kun ajaa molempia noista vuoroista.

Oivallisesti

Olin perjantaina kuvauskeikalla paikallisessa valmistumisjuhlassa, joka omassa opinahjossani kulki nimellä todistustenjakotilaisuus. Oli hauska päästä seuraamaan, mitä eroja tältä osin on näiden yliopistojen välillä. En nyt lähde tässä sen enempää eroja listamaan, mutta mainittakoon yksi, joka jäi harmittamaan. TTY:llä oivallisesti valmistuneet saavat 500 euron stipendin. Miksei näin voinut olla TKK:llakin? TKK:lla palkitaan aina vain nopeasti (eli <=4 vuodessa) valmistuneet.

Uudistusbuumi

Ensin olivat vuorossa sisäliikuntakenkäni. Vanhat alkoivat jo repsottaa saumoistaan ja ihmekkös tuo: kengät olivat noin kaksitoista (12) vuotta vanhat. Niin vanhat, että niihin oli (turhaan) ostettu kasvunvaraa.

Sitten vuoroon tulivat hiiri ja mp3-soitin. Niin, sain vihdoin aikaiseksi ostaa uuden "ämppärin" eikä tarvitse enää turvautua hätäapuun. :) Hiiren uudistamistarve ilmeni vasta jokin aika sitten. Ilmeisesti se oli syönyt liikaa pölyä tai jotain. Joka tapauksessa nyt minua palvelee uutuuttaan hohtava optinen sellainen. Hyvästi pallohiiret.;)

Rajansa kaikella

En ole tottunut, että maaseudulla (tai no, Orivesihän on kaupunki kyllä...) naapurit olisivat niin lähellä, että pihalla pyöriessään tarvitsisi miettiä, kuka näkee ja mistä suunnasta, mitä on tekemässä. Täällä se, että viereistä tietä kulkee ihmisiä, jotka sumeilematta pällistelevät pihaan, tekee olon hieman levottomaksi. No, pelkästään ohikulkiessa pihaan luodut katseet nyt vielä kestää, mutta rajansa on pällistelylläkin. Eilen, kun teimme töitä autotallityömaalla, eräs vanhempi mies pysähtyi tienlaitaan ja jäi siihen rintamasuunta pihaamme päin. Siinä hän sitten seisoa pönötti ja tuijotti tekemisiämme kädet selän takana eikä edes tajunnut lähteä pois, vaikka yritimme välillä tuijottaa takaisin. Sanoisin, että tilanne oli "hieman" kiusallinen.

Sisä- ja oikeusministerit Tampereella

- Ihan niinku mä olisin jonku kuullu sanovan, niinku uutisissa tai jotain, että täällä on joku kokous... mut emmä oo ihan varma, selvensi teinityttö kavereilleen tilannetta Tampereella, kun eilen odottelin bussia rautatieaseman tietämillä. Liikenne oli siinä kohdassa jokseenkin puuroutunutta.

Kyllähän siellä tosiaan EU-kokous onkin ja se näkyy liikenteessä. Poliisit ohjaavat liikennettä ja siitä huolimatta (vai ehkä juuri siitä syystä?) tänäänkin keskustassa vallitsi täysi kaaos. Sain katsella kuitenkin kaikessa rauhassa eväitä syöden, mitä rautatieasemaa vastapäätä olevan hotellin edessä tapahtui. Autoja tuli ja meni poliisisaattueissa. Ketään silmäätekevää en kyllä tunnistanut, mutta eipä minulla juuri ole kunnia tuntea EU-maiden sisä- tai oikeusministereitä näöltä.

Haamuja vai huonoa tuuria?

Olimme alkuviikon seminaarissa Mustion linnassa. Linnakierroksella saimme kuulla neljästä linnan kummituksesta ja minä ehdin työkavereilleni julistaa, etten usko kummituksiin. Enpä niihin Myttäälässäkään törmännyt, vaikka tiemmä niitä sielläkin piti liikkuman.

Maanantai-iltana istuin itsekseni huoneessani ja luin kirjaa. Sitten jokin rysähti. Ihmettelin, oliko jotain tavaraa pudonnut pöydältä alas vai mistä ääni mahtoi kuulua. Sitten huomasin, että seinällä ollut patteri oli lähtenyt irti kiinnityksistään. Asian tekee kummalliseksi se, että olin juuri samana iltana hieman aiemmin kertonut työkavereilleni myös siitä, kuinka Tukholmaan muutettuani aika alkuvaiheessa seinältäni putosi patteri. Liekö tämä sitten sattumaa ja huonoa tuuria vai onkohan niitä haamuja sittenkin...? ;)

Hätäapu

En ole kuollut tylsyyteen työmatkoilla, vaikka mp3-soittimeni kuolikin. Löysin hätäavun kännykkään integroidusta radiosta.:) Sitä kuuntelemalla olen selviytynyt matkoista suuremmitta tuskitta. Tosin totesin perjantaina, että tässä tapauksessa ei ehkä olisi kannattanut unohtaa kännykän laturia töihin. Radion käyttö kuitenkin syö akkua jonniin verran ja akku veteli viimeisiään perjantaina...

Kotinettikin saatiin vihdoin jaetuksi useammalle kuin yhdelle koneelle, joten paistaa se aurinko nettiriippuvaisenkin risukasaan tällä kertaa...;)

Le grande catastrophe!

Eilen sattui jotakin, mikä vielä tekee työmatkoistani ikäviä! Kävi nimittäin niin, että mp3-soittimeni rupesi oikkuilemaan.:(( Se ei oikein jaksa pysyä päällä, vaan menee pian päälle laittamisen jälkeen pois päältä ja tulee takaisin päälle itsestään ja menee pois päältä ja... Jokin kontaktihäiriö varmaan, mutta todella fataali bussissa viihtymisen kannalta! Sain musiikin vihdoin soimaan sekä meno- että paluumatkalla tänään, kun tarpeeksi kauan jaksoin yrittää. Onhan se Abban Dancing Queen ihan kiva biisi, mutta kun kuuntelee kymmenettä kertaa sen kahta ensimmäistä tahtia, alkaa jo tuskastuttaa... Onneksi lopulta pidempikin kontakti löytyi eikä tarvinnut viettää koko matkaa painellen virtanappia, olkoonkin, että sitäkään ei tarvittu siihen, että laite tuli päälle.

Iltapäivällä kiitin onneani, että sain musiikin pyörimään laitteessa, ettei tarvinnut kuunnella kahta kevään ylioppilasta. Heitä harmistutti se, että jotkut kehtaavat kysyä, miten ylioppilaskirjoitukset menivät.
- Se on vähän sama kuin kysyis toisen palkkaa, ei semmoista saisi kysellä... tai korkeintaan sillä tasolla, että "saaksä hyvää palkkaa, riittäks rahat bilitykseen niinku yleensä tonikäsillä tytöillä".
- Niin.
- Sitten jotkut kysyy silleen, että "meniks kirjotukset hyvin? Saiks monta ällää?" ja sit mä oon silleen, että ei nyt tullut yhtään ällää, pari jäi aika lähelle, mutta kirjotin eximian paperit - se on se toisiks paras arvosana, ja sitten ne on ihan silleen, että vähänks tyhmä ja vajaajärkinen tyttö.
- Niin no, aattele joskus sillon, kun tommoset vanhat patut on kirjottanu ei ollu niinku muutaku ällä, cee ja aa, et oli niinku vaan tosi hyvät, keskinkertaset ja tosi huonot.

Ja tämä vain jatkui...

Asem ja minä

- Ethän sää mahdu sinne sekaan ollenkaan, hymyili 95-vuotias isotätini viime viikolla, kun uutisissa puhuttiin Asem-kokouksesta ja siihen liittyvistä turvajärjestelyistä, ja olin juuri hetkeä aiemmin kertonut meneväni viikonlopuksi Helsinkiin. Hän osui melkeinpä oikeaan.;)

Lauantaina päivällä vaikutti kovin rauhalliselta. Ainoa, mikä pisti silmään oli poliisien epätavallisen suuri määrä katukuvassa ja yksi poliisisaattue, jota jouduin odottamaan ennen kuin pääsin ylittämään Mannerheimintien.

Kadulla käveli vastaan myös eräs poliisituttavani siviilipuvussa. Hänen niskassaan näkyi kuitenkin kierrejohto, joten todennäköisesti hänellä oli nappi korvassaan ja mitä ilmeisimmin hän oli työvuorossa. Emme pysähtyneet rupattelemaan, vaan moikkasimme ohittaessamme toisemme.

Illan pimennyttyä satuin olemaan Kiasman ja Postin välissä autokyydissä, kun radiossa kerrottiin, että poliisi on hajoittanut mielenosoitusryhmän Kiasman aukiolta... Siinä vaiheessa tilanne näytti jo rauhalliselta, olkoonkin, että hetkeä aiemmin olimme ihmetelleet poliisiautojen määrää Eduskuntatalon lisärakennuksen pihassa....

Synttärimeemi

Kun ei nyt ole parempaakaan kirjoittamista, niin jatkanpa meemiä, johon olen törmännyt monessa blogissa (Aamiainen Tiffanylla, Genre ja Ang mor in S'pore).

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 30. elokuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät.

Eli 4. maaliskuuta...

... on tapahtunut seuraavaa

• 1461 - Henrik VI menetti kruunun Ruusujen sodassa Edvard IV:lle.
• 1782 - Kuopio sai kaupunkioikeudet.
• 1955 – Saimaannorpan rauhoittava asetus tuli voimaan.

... ovat syntyneet

• 1678 - Antonio Vivaldi, italialainen säveltäjä
• 1951 - Chris Rea, brittimuusikko
• 1952 - Ronn Moss, yhdysvaltalainen näyttelijä ja muusikko

... ja kuolleet

• 1852 - Nikolai Gogol, venäläinen kirjailija
• 1994 - John Candy, näyttelijä, Camp Candy

(Näitä oli vain kaksi...)

... ja seuraavia nimipäiviä vietetään samaisena päivänä

• suomalainen kalenteri: Ari, Arsi, Atro
• suomenruotsalainen kalenteri: Adrian, Atle
• ortodoksinen kalenteri: Arvo
• saamenkielinen kalenteri: Lávrrohaš
• vanhemmissa kalentereissa: Adrianus, Arijoutsi

"Kyllä opiskelijat puolensa pitää..."

- Kyllä opiskelijat puolensa pitää... ainakin, kun kyse on leivästä, virnuili SPR:n veripalvelun sairaanhoitaja, kun rohkenin palata kysymään kahvilippua, joka oli jäänyt hemoglobiinin mittauksen yhteydessä saamatta.

Jo aiemmin hän oli keskustelumme aikana viitannut opiskelustressiin. En viitsinyt korjata, että en ole mikään opiskelija. Kai minä olen yhä niin teekkarin näköinen, etten voi kampuksella järjestettävässä verenluovutuksessa luovuttaa verta saamatta opiskelijaleimaa otsaani. Ei sikäli, mikäs siinä, sittenhän sitä paremmin sulautuu joukkoon...;) Oli muuten surkeat tarjoilut verrattuna Otaniemessä järjestettyihin verenluovutuksiin. Täällä sai yhden nyrkinkokoisen sämpylän ja kahvia. Otaniemessä sai aina sekä suolaista että makeaa.

Hemoglobiini oli 146. Ihan ok siis, muttei missään huippulukemissa. Parhaalla kerralla joskus lukema oli 165, mikä olisi tarkoittanut sitä, ettei kilpahiihtoladulle olisi asiaa. Onneksi en siis hiihdä kilpaa.;)