Haralanharju

Tänään suunnistettiin Haralanharjussa. Viime viikolla sattunut nilkka vääntyili kengässä, mutta ei sitten sen enempiä kipeytynyt tällä kertaa. Suunnistus takkusi risukkoisessa ja kalliokiipeilytaitoja edellyttäneessä maastossa. Harjun kulmilla tuli mieleeni, että olemme taineet joskus perheporukalla käydä harjussa, kun olin lapsi. Palatessani hiestä litimärkänä kotiin, ajattelin, että on kyllä kummallista, että nuorempana en pitänyt metsässä liikkumisesta ollenkaan. Saatoin jättäytyä kotiin, kun muut lähtivät metsään kävelemään tai sitten lähdin mukaan vastentahtoisesti.

Suunnistamassa kyllä sitten hieman vanhempana suostuin käymään porukassa, mutta yksin en halunnut erään suunnistuskoulun harjoituksen jälkeen mennä metsään. (Kun rastilippua ei sitten millään löytynyt yhdestä pikkukuopasta). Koulussa suunnistaminen oli kivaa, kun oltiin tutuissa metsissä. Suunnistuksen suhteen olen siis varsin myöhäisherännäinen. Ja kun näitä eksymispelkoja ja muita ajattelee, on perin kummallista, että minä olen meidän perheestämme tällä hetkellä ainut, joka säännöllisesti, lähes viikoittain, liikkuu metsässä. Enää ei pelota. Pitäisi oppia vaan paremmaksi suunnistajaksi.

PS. Ostin tänään vihdoin sen digiboksin. Jälleen hämmensin myyjiä kyselemällä, löytyykö laitteesta manuaaliviritysmahdollisuus. Eivät olleet 100-varmoja, mutta uskalsin silti ostaa laitteen. Ja löytyihän siitä. Nyt näkyy monta uutta kanavaa.:) Katselen niitä ihan laillisesti.

Kylli-täti

Kuuntelin tässä taas eräänä aamuna Radio Novan Sukupolvien taisto -kilpailua, johon osallistuin itsekin toukokuussa ja josta äitini korjasi palkkinnoksi nämä:



(Nämä siis koristavat nykyään Sylvesteriä, kun äiti niistä kovin kernaasti luopui.)

No, tässä viime viikon kilpailussa 17-vuotias tyttö ei tiennyt, kuka on Kylli-täti. "Ei mitään tietoa", hän tuumi. Mitä ihmettä? Eivätkö alle 10 vuotta minua nuoremmat tiedä enää, kuka on Kylli-täti?

Toinen ikääni koskeva kauhistus oli tässä jokin aika sitten, kun tajusin luisteluleirin vetäjäksi lupautuessani, että siitä, kun ohjasin urheilukoulua, on jo yli kymmenen vuotta. Taitaa olla jopa 12 vuotta. Ei ihme, että silloiset alle 6-vuotiaat, ilostuttavat olemassaolollaan nyt äitini oppilaina lukiossa.

Voi voi, kun sitä on jo vanha.

Sähköinen harjoituspäiväkirja

Aloitin tuossa jokin aika sitten käyttää sähköistä harjoituspäiväkirjaa. Jostain syystä lakkasin keskellä talvea, parhaaseen luisteluaikaan, täyttämästä paperista harjoituspäiväkirjaa ja senpä vuoksi aika noin tammikuusta heinäkuulle on pimennossa. Ihan liikkumatta en ole kuitenkaan ollut. Heinäkuun treenit löytyvät täältä.

Tänään ajelin maantiepyörälläni Ylöjärven rajalle ja takaisin. Oli kovin tuulinen keli, enkä ollut ihan varma, olisiko paluumatkalla sivutuuli enemmän myötäinen vai vastainen. Onneksi se oli pääasiassa myötäinen, paitsi Nekalantiellä.

Jotenkin nöyryyttävää oli, että sellainen rastatukkajäbä polkaisi alamäissä kaksi kertaa ohi hybridipyörällään, vaikka toisella kertaa minullakin oli mittarissa 27 km/h. No, vastaavasti poljin hänet sitten seuraavan mäen tai tasaisen tultua kiinni. Työmatkalla olen antanut itselleni anteeksi sen, että hybridipyöräilijät polkevat raskaasti rullaavan maastopyörän kaltaisen valmisteeni ohi, mutta maantiepyörällä ajaessa tuo on harvinaista.

Kallis laji?

Kävin eilen jälleen iltarasteilla. Suoritus oli kohtuullinen. Tosin viimeisen rastin ja maalin välillä kantapää osui kovaa kiveen ja nilkkaan sattui. Ilmeisesti ei onneksi sen pahemmin, koska jalalla kävelee hyvin, mutta joissain asennoissa nilkka aristaa... :/ Tänään pidin lepoa tuon ja sateen takia.

Joku sanoi jossain vaiheessa, että suunnistus on kallis laji. Hieman ihmetytti, mutta kyllähän tuota hintaa kertyy, kun alkaa summata kaikkia välineitä. Katselin Suunnistajan Kaupan hintoja ja laskin hieman summaa, mitä minulla, kuntosuunnistajalla, on teoriassa kulunut suunnistusvälineisiin. Teoriassa siksi, että suunnistuspaidan olen saanut seuralta, toiset housuista, säärisuojat ja emit-kortin ovat kustantaneet vanhemmat, enkä muista tarkkoja maksamiani summia. Suunnistusasuja saisi hieman edullisemmin seuran kautta.

Tässä siis suurpiirteistä summaa:

suunnistuskengät 100 e (joku enemmän suunnistanut, sanoi ostavansa kenkäparin kaudessa, minulla kengät ovat kestäneet nyt 3 kautta, mutta alkavat olla jo aika loppuun kulutetut)
led-otsalamppu 40 e
kompassi 60 e (olen ostanut 2 uutta kompassia, joista toinen oli merkittävästi halvempi, samainen tuttava, joka ostaa kenkiä kerran kauteen, ostaa myös kompassin per kausi)
housut 23 e
pusero 40 e
emit-kortti 48 e
säärisuojat 26 e

Näistä tulee 337 e.

Tähän vielä tietysti tulee kerran vuodessa maksettava seuran jäsenmaksu (20 e) (jolla pääsisi Espoossa ilmaiseksi iltarasteille), tänä kesänä maksettu 2 sarjakorttia iltarasteille à 25 e ja jos haluaisi lähteä jonnekin kunnon kisoihin, tulisi vielä lisenssimaksu. Tietysti tähän voisi hankkia vielä lisäksi verryttelyasua ja erilaisia paitoja ja trikoita ja... Ei pidä tietenkään unohtaa kustannuksista myöskään bensoja ja auton ylläpitoa. Isoin kertainvestointi suunnistukseen liittyen kyllä on ehdottomasti auto! (Tosin tietysti suunnistus ei ole ainoa syy, miksi ostin auton, mutta yksi tärkeä.) Niin, että kyllähän näistä alkaa jo kertyä... että kai se on uskottava, että suunnistus on kallis laji.

Meezminä

Tältä ehkä näytän silloin, kun kotona tietokonetta käyttelen. ;) (Idea löytyi täältä.)

Uusi reitti töihin

Tulin tänään eri reittiä töihin kuin aikaisemmin. Matkalla oli jyrkempiä nousuja kuin toista kautta ja matkaakin kertyi kilometrin verran enemmän. Tosin mittariin ylimääräistä, kun vähän harhailin... Voipi olla, että jatkossa kuitenkin suosin valvaväylän viereistä pyörätietä enkä tuota metsän siimeksessä kulkevaa. Kyllä sitä metsän rauhaa saa ihan tarpeekseen suunnistaessa nauttia.

Korjauksia kritiikkiin

Pitääpi perua vähän kritiikkiään Tampereen iltarasteista. Kohta kohdalta:

a) Tänään opasteet olivat hyvin esillä. Jopa kauempaa kuin oli ilmoitettu. Usein kyllä kääntymisopasteet ovat tulleet vastaan hyvin viime tingassa. Näin oli kyllä tämän vuoden Vitträskin Espoorasteillakin... että kai se riippuu vähän kijosta (= kilpailunjohtajasta).

b) Tästä on nyt ollut monenlaista käytäntöä tässä viimemmäksi. Hyviä ja huonoja. Osin parkkitilan armoilla. Mietinpä, että itsekin viime vuonna kijona järjestin myynnin juuri vähän samaan tapaan kuin, mitä kritisoin... Puolustukseksi sanottakoon, että Espoorasteilla pitää kuskata myyntipaikalta maaliin nimilappuja.

c) Tätä en oikaise. Olen edelleen samaa mieltä.

d) Viime viikolla minulle selvisi, että paperitulosteen saa aina, kun osaa pyytää. Paperitulostin voi olla jossain vähän piilossa. Viime viikolla minulle vain satuttiin tarjoamaan tulostetta. Kiitettävällä nopeudella tulokset ovat tulleet kyllä nettiin. Useimmiten heti samana iltana.

Tänään sujui suunnistus ihan kohtuudella. Kävi mielessä, että tilanne siitä, että "jaksan juosta paremmin kuin osaan suunnistaa" -tilanne on hieman tasoittunut näinä vuosina, kun olen suunnistellut kesästä 2002. Toisin sanoen juoksukunto on heikentynyt ja suunnistustaidot hieman parantuneet. Ehkä nämä joskus vielä tulevaisuudessa kohtaavat!

Digiboksiostoksilla

- Päivää! Voisinko auttaa?
- Joo, digibokseja tulin katteleen.
- Millastas...?
- Kaapeliverkkoon, tallentavaa... ja sit oli vielä jotain muitakin vaatimuksia... (kaivelen käsilaukustani ruttaantuneen asukastiedotteen)
- Mitäs muuta? naureskelee myyjä.
- Joo, alin symbolinopeus pitää olla 4000 Ms/s ja manuaaliviritys pitää olla.
- Symbolinopeus, mikäs se on, mistäs me se saadaan edes selville...
- Jaa-a... kai se on...
- Onks nää sun omia vaatimuksia?
- Eikun isännöitsijän. (Tässä vaiheessa melkein närkästyn).
- Täytyy kysyä tolta toiselta myyjältä...

Myyjä huutelee toisen paikalle. Tämä toinen onkin jo aika paljon asiantuntevampi ja selittää, että heillä on sama symbolinopeus ja että kun manuaaliviritys on laitteessa, sieltä saa valituksi tuonkin nopeuden. Selittääpä vielä hieman manuaalivirityksen periaatteitakin.

Ensimmäinen myyjä jatkaa myyntipuheitaan, mutta minulta menivät ostohalut.

Mitä muuten digiboksin hankkimiseen tulee, olen tässä suhteessa aikamoinen laggard eli vitkastelija Rogersin innovaatioiden diffuusioteorian mukaan.

Kesäloman kootut eli poimintoja loman varrelta

Kaksi viikkoa hurahti ohi ja tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Tässä joitain maistiaisia lomastani (kronologisessa järjestyksessä):

1) Kohtaaminen kyykäärmeen kanssa. Vaikka olen kolunnut jos jonkinmoisissa metsissä viime vuosien aikana, piti mennä pyhärantalaiseen mökkisaareen ennen kuin näin kyykäärmeen. Molemmat jähmetyimme hetkeksi, se varvikossa, minä polulla. Sitten se mennä luikersi poispäin. Vasta jälkikäteen säikähdin, että minulla oli vain sandaalit jalassa.

2) Espoorastit Vitträskissä. Kävin katsomassa, millaisessa maastossa viime vuonna suunnistutin ihmisiä iltarastien kilpailunjohtajana. Vitträskin maasto sopi minulle. Sijaluku oli C-radalla 6. Metsästä tultuani aika oli vielä radan kärkiaika.:) Aika hyvin esimerkiksi verrattuna tämän päivän sijaan 61. Tampereen iltarasteilla, jotka juostiin Sahalahden Höllinvuoren risukossa.

3) Tukholmassa kaikki ennallaan - ainakin melkein. Kävimme katsomassa, miten Tukholma jaksaa. Kaikki oli lähes ennallaan, mitä nyt SL oli muuttanut värinsä punaisesta siniseen. Osa tutuistakin oli tallella kaupungissa.:)

4) Kirkkolahdessa tarkeni uida. Viime kesäinen pelastus, Oriveden Kirkkolahti, oli vilakka, mutta uimakelpoinen.

5) Vanhasta Raumasta löytyi, mitä etsittiin. Vanhassa Raumassa on mukava määrä käsityöliikkeitä ja sieltäpä löytyi se, mikä vielä puuttui.

6) Koppi! Jo toistamiseen. Lauantaina vietettiin ystäväpariskunnan häitä Helsingissä. Nappasin morsiuskimpun jo toistamiseen tänä kesänä. Joku ystävä tuumasi, että "eiköhän se ala olla jo aika selvä, kun jo toinen tänä kesänä..." Muilta kommenteilta säästyin tällä kertaa.

Tässä lyhykäisyydessään lyhyt lomani.

Makoisaa kesää!

Hyvää kesää kaikille! Minä vetäydyn nyt parin viikon lomalle.:)

"Villejä rupiineja.." Eiku...

Aamulla radiossa puhuttiin väärin kuulluista laulunsanoista. Kuulin tai luulin kuulleeni jonkun kuuntelijan tekstiviestiä luettaessa, että joku muukin kuin minä, olisi kuullut Antti Tuiskun biisin sanoja näin: "Aivan niin kuin oisin mennyt Viivistä sekaisin" ja että oikea muoto olisi "Aivan niin kuin oisin mennyt viinistä sekaisin". Oli ihan pakko tarkistaa googlaamalla, miten ne sanat oikeasti menevät. Niissä ei esiinnykkään Viivi eikä viini vaan biitti!

Toinenkin Idols-tähti on joutunut väärinkuulemiseni armoille. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Jani Wickholmin kappaleen Kuu, luulin, että kertosäkeessä laulettiin: "kuulta kyseli tietänsä Bonnie ja Clyde" (p.o. "kuulta kyselin tietäni kotia päin"). Laulun alussa luulin myös laulettavan: "kuinka monta kertaa kuoli oppaani mun" (p.o. "kuinka monta kertaa kuu oli oppaani mun").

Häähumua

Isoveljeni on nyt saateltu avioliiton auvoisaan satamaan. Pikkuveljeni pääsi avo-Sylveineen kuljettelemaan hääparia hienossa säässä. Oma roolini häissä oli lähinnä laulaminen, kirkossa ja juhlassa. Lisäksi päädyin tulkkaamaan isän juontoja englanniksi. Olihan morsian ja osa vieraista lähes suomiummikkoja.

Niin... sain morsiuskimpun kiinni, kun kälyni sen heitti. Kyllähän sitä sitten sai koko loppuillan kuulla kysymyksiä ja vihjailuja...;)

Kylvyssä Sylvesterin kanssa

Käytin Sylvesteriä tänään ekaa kertaa pesulla. Onneksi Citymarketin infopisteen tyttö tajusi neuvoa pesuautomaatin käyttöä, niin en ollut ihan ihmeissäni. Jos oli Sylvesteri ekaa kertaa kylvyssä, niin olin minäkin ekaa kertaa pesettämässä autoa, yksin. En tiedä, jäikö jokin oleellinen asia huomiotta.

Puskuriin tarttuneet itikat eivät paljon välittäneet harjattomasta tehopesusta. Täytynee ottaa ne joskus ihan käsikäsittelyyn. Ihan jokainen linnunkakkakaan ei ironnut, mutta niitä sitten pyyhkeilin vähän pois.

Simpsiö koluttu

Venlojen viesti oli jälleen mukava kokemus. Tosin aika raskas maasto oli: paljon kivikkoa ja risukkoa. Kertaalleen lensin polvilleni. Onneksi silloin alusta oli suhteellisen pehmeä. Pari kertaa nilkka vähän vääntyi, muttei onneksi pahemmin. Muutamaa rastia hain, kun osuin ensin väärän hajonnan rastille. Loppumatkasta ei ollut enää selviä letkoja ja ajattelin, että olin ihan loppupäässä. Onnekseni olin väärässä. Vaihtosija oli 556 ja aikaa oli kulunut 1 tunti ja 7 minuuttia tasan. Takana tulla rymysi vielä 348 naista. Eli loppujen lopuksi ei mennyt ollenkaan huonosti. Hävisin ykkösjoukkueemme aloittajalle vajaan 7 minuuttia. Tässä ajassa ehti noin 200 naista maaliin ennen minua.

Lopulta joukkueemme oli sijalla 476. Tuloksiamme voi tarkastella Jukolan sivuilta. Oman joukkueen edesottamuksien lisäksi oli erittäin jännittävää seurata kärkipään taistelua. Lopulta voiton vieneessä Asikkalan Raikkaan joukkueessa kun suunnisti eräs tuttu.:)

Yö teltassa oli aika kylmä. Täytyy toivoa, etten vilustunut.

Hallintotäti

Tulin tänään määritellyksi hallintotädiksi samassa syssyssä muiden paikallaolleiden kanssa. Naureskelin, että aika nopeasti on tie kulkenut opiskelijasta hallintotädiksi, kun valmistumisesta ei ole edes ihan kahta vuotta. ;)

"Herkistelyä"

Päivän herkistelyharjoitus (15' hölkkää, venyttelyä 5 vetoa, 18' hölkkää) ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäinen ongelma oli yksi seurue kolmen koiran kanssa. Eivät paljon viitsineet tehdä tilaa, että ohi pääsisi. Kun koirapelkoni tietää, tietää myös, että minulla oli siinä ohittaessa vähän tiukat paikat. Sama seurue tuli vastaan kahdesti.

Toisen vedon aikana mp3-soitin pääsi putoamaan ja meni kahteen osaan. Onneksi toimii kuitenkin edelleen.

Viidennen ja viimeisen vedon aikana toinen reisi hieman kramppasi. Nyt ovat molemmat jalat aika jumissa. Liikunta ei siis ihan toiminut tarkoitetulla tavalla. Vetojen tarkoitus oli vetreyttää eilen jumpassa pumpattuja jalkoja. No, seuraavaksi kaksi lepopäivää, niin eiköhön lauantaina jaksa taas juosta. Toivottavasti. Tämä hieman arvelututtaa lauantain osalta:
"Alueella esiintyy magneettisia häiriöitä, joiden vaikutus on suunnistamiseen kuitenkin vähäinen. " (http://www.jukola2007.net)

Tyhjennysharjoitus

Kävin taas iltarasteilla. Tällä kertaa Kangasalan ja Pälkäneen rajamailla Vehoniemen kartalla. Oli aikamoinen tyhjennysharjoitus, kun matkan varrelle sattui useampi 8-10 korkeuskäyrän lasku tai nousu 100 metrin matkalla. Vedin sisulla 5 kilometriä ja olin ihan naatti (sijoitus: 113/123). Tällä kertaa matkalle sattui vain kuivahkoja soita ja tonneittain hiekkaa (ks. varpaat viereisestä kuvasta).

Tuli tehtyä pari kertaa köpö virhe: lähdin polkua väärään suuntaan. Toisella kerralla olin jo hyvän matkaa menossa täysin väärään suuntaan erään lukon jyrkähköä seinämää... *hups* nsi lauantaina Lapualla pitää sitten tarkemmin ja useammin tuijotella kompassia.

Nyt keskityn tankkaamaan viikonloppua varten.:)

Pikku-Sylvesteri

Enpä kauaa ehtinyt olla meidän perheemme nuorin auton hankkinut. Pikkuveljeni meni ja osti auton. Isomman ja hienomman kuin Sylvesterini. Toiseksi jäin. Koska autolla ei ollut nimeä, tuumimme veljeni kanssa, että sehän on pikku-Sylvesteri tai Sylvester jr. Jossain sentään vielä autoni on pikkuveljeään parempi: sen vuosimalli on uudempi. (Kuvassa edessä Sylvester jr. ja takana Sylvesteri)

Edit (7.6.07): Sylvester jr.:lle on ehdotettu myös nimeä avo-Sylvi. :D

PS. Pissapojan nesteen sekoittaminen vaatii selvästi vielä vähän treeniä... tai tarkempaa matikkapäätä. Laitoin suhteessa 2:1, kun piti laittaa 1:1. Tuli vähän tuhdit tuoksut sisään...

Kolmas versio ikäkriisistä

Maaliskuussa murehdin muiden kuin itseni ikää ja samoin on tälläkin kertaa. Luin eilen lehdestä, että iäkäs nainen oli jäänyt bussin alle. Kun luin artikkelia eteenpäin, selvisi, että nainen oli vuonna 1941 syntynyt. Siis vain 6 vuotta vanhempi kuin vanhempani.

Hui, ovatko vanhempani jo lähellä iäkkyyttä? Vai oliko lehdessä syntymävuosi väärin? Jos se olikin 1914? Itse pitäisin iäkkäänä ihmisenä vasta 70-vuotiaita ja siitä vanhempia.

No nyt

Okei, tänään en enää päässyt tunnuksillani TKK:n koneisiin käsiksi. Eli vihdoin hyvästit sinne suuntaan.

PS. Ratsastuksen jäänteet huomasi eilen lähinnä, kun istui pyörän satulaan. "Jaa niin, tässäkin on satula". :)